Sukupolvien yli kulkevat, moninpaikoin tiedostamattomat taakat voivat aiheuttaa hyvin paljon hankaluutta elämään yleensä;ihmissuhteisiin, työhön, minuuteen, kykyyn ylipäänsä toimia yhteiskunnassa.
Ei pelkästään sukupolvien yli kulkevat taakat, myös monet muut ihmisen elämässä vierailevat/pysyvät säkit harteilla hidastavat ja hankaloittavat elämässä viihtymistä.
Ihmissuhteiden katkeamiset eri muodoissaan (hylkääminen, ero, kuolema) sekä erilaiset ja eriasteiset sairaudet voivat hankaloittaa kenen tahansa elämää, sekä kuormittaa läheisten kykyä sietää tilannetta. Kaikilla on kokemuksia näistä asioista, joko omakohtaista tai sitten on päässyt sivustaseuraajan rooliin kurkistamaan kulissin taakse.
Sitten on paljon itseaiheutettuja harmeja niin omassa, kuin toistekin elämässä. Alkoholismi ja erilaiset muut riippuvuudet erilaisista asioista (ihmisten riippuvuus toisesta ihmisestä) saavat elämän joskus hyvinkin huonolle tolalle ja jossain kohtaa riippuvuudet alkavat vaikuttaa myös muihin läheisiin ihmisiin ja myöhemmin laajemmin ihmisiin yleensä.
Olen hirmuisen vähän itse nähnyt kenenkään kiinnittävän huomiota ihmisen elämänhallinnan taitoihin, puhuttaessa vaikka alkoholismista taikka muista elämänhallintaa kaventavista ongelmista elämässä. Aina keskitytään vain näkyviin ongelmiin (elämänhallinnan puutteen seurauksena syntyviin) ja ihmisen negatiiviseen tapaan yrittää ratkaista jokin elämänsä hankaluus voivotellen, etsien ratkaisua/syytä mahdottomasta. Olisiko alkoholisti alkoholisti, jos ja kun hän olisi saanut riittävästi kykyä ja kokemusta omasta elämänhallinnasta alkoholismia edeltävien vuosien aikana?
Uskon itse elämänhallinnantaitojen kehittyvän lapsuudesta saakka. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uusia taitoja elämäänsä ja elämänhallinnan taitojenkin opettelun voi alkaa milloin vain, asia kerrallaan.
Itse erehdyin joskus vuosia sitten pyytämään apua hankalassa elämänvaiheessa eron jälkeen ja olin kovin hämmentynyt, kun en sitä sitten saanut. Syy ja perustelut avun epäämiseen olivat hyvä elämänhallinta, sekä sen myötä pärjääminen elämässä sen hetkisistä ongelmista huolimatta. Pakka pysyi siis kasassa vahvan elämänhallinnan ansioista.
Elämänhallintaa on monenlaista ja eriasteista. Se myös tarkoittaa sopeutumiskykyä vaihtelevissa tapahtumissa elämässä. Hyvään elämänhallintaan mielestäni kuuluu arjessa suoriutumien ja ongelmanratkaisukyky positiivisella tavalla. Peruspilarit ovat kunnossa.
Olen joskus vierestä nähnyt, kuinka läheiset saattavat kaikessa hyvää tarkoittavuudessaan sabotoida kyvyn ihmisen elämänhallintaan. Siitä syntyy kierre, jossa läheisestä tuleekin riippuvainen ns. auttajistaan ja oma ongelmienratkontakyky ja sitä kautta tunne elämänhallinnasta katoaa. Se ei motivoi ketään elämässä eteenpäin, jos menettää otettaan omasta elämänhallinnantunteesta.
Olen nähnyt vierestä, kuinka aikuisen ihmisen vastuu omasta elämästä onkin jonkun toisen takataskussa ja elämänhallintaa ei ole ilman toista, koska se toinen on pitänyt itseään niin tärkeänä tämän elämässä. Ihminen ei ole edes perustaitoja liittyen elämänhallintaansa. Sitten, kun on pitänyt alkaa ottaa vastuu omasta elämästä, arjesta, sehän ei luonnistu ollenkaan. Koska joku muu on pidellyt hyppysissään koko toisen elämää, tehden puolesta, ratkonut ongelmat puolesta, kantanut kaiken vastuun toisen puolesta.
Elämänhallintaan ja vastuuseen siis opitaan kotona pikkuhiljaa normaalisti. Jo ihan pieni saattaa kokea ikäviä tunteita menettäessään tunteen hallinnasta. Jos vaikka hoitaja tuputtaa lusikalla ruokaa toisen suuhun, vaikka toinen osaisikin itse syödä. Vaihtoehtona pikkuisella on siinä tilanteessa joko alistua kohtaloonsa, taikka protestoida vastaan.
Hyvää tarkoittava apu saattaa joskus pahimmillaan viedä pitkään jatkuessaan toiselta kyvyn omaan elämänhallintaan ja sen myötä myös vastuunkantamisen kyvyn, jos sitä on edes koskaan päässyt muodostumaan.
”Kun teen näin, siitä seuraa näin?” Edellinen on tietoisuutta ja seurauksien pohtimista sekä valmiutta kantaa oma vastuu omista ratkaisuista. Elämänhallinnan ongelmien kanssa painiessa ihminen ei kykene ajattelemaan ennen tekoa/tekemättä jättämistä itse asiaa, saatika ei kykene ajattelemaan seurauksia, vaan luottaa siihen, että joku muu hoitaa hänen asiansa, seuraukset, ja hän voi tehdä mitä lystää ja vastuu sälytetään aina jonkun muun syyksi.