Katson ulos ikkunasta, aurinko on noussut jo reippaasti kauniin siniselle taivaalleen harsomaisten pilvien kulkiessa omaa reittiään. Ajatukset häviävät, olo on jokseenkin tyhjä kaikesta. Sanonta, että pää lyö tyhjää ei taida olla ihan tuulesta temmattu?
Tänäänkin on hyvä päivä. Se on oma päätös, oma hiljainen toive herättyäni uuteen päivään. Tiedostan, ettei näin aina ole ollut ja muutos on siihen nähden kuin yö ja päivä olisivat vaihtaneet paikkaansa.
Hetki sitten tajusin hyvin merkittävän seikan omasta elosta. En ole kokenut enää pitkiin aikoihin v….tutusta. Edellä mainittu olotila kasvoi sisimpääni jo hyvin aikaisin, tunnistin sen jo alakouluikäisenä ja siitä lähtien elämäni tuntui elämältä vain, kun jokin v…tti. No, ei ihan niin, mutta tunne oli hallitsevana osana arkea ja ilman sitä elämästä puuttui ikäänkuin jotakin.
Nyt en oikein enää muista edes, millaiselta tuo jatkuva ja kaikenkattava v…tus tuntuikaan ja olen suorastaan häkeltynyt ymmärtäessäni asian, että yksi osa tunne-elämääni on poissa.
Tilalle on ilmeisesti tullut jonkinlainen sisäinen rauha tai jotakin. Mutta poissa se on ja olen iloinen siitä. Hienompi ilmaisu v..lle taitaa olla sisuuntuminen johonkin. Suuttuminen ei kuvaa tunnetta lainkaan, sisuuntuminen ehkä lievästi. Oli miten oli, ihmisen täytyy se tunne kokea, ennenkuin ymmärtää tuon niin monia vaivaavan motivaatiotekijän elämässä.
Pötköttelin äsken huilaten selkääni aamulenkin jälkeen ja siinä se ymmärrys oli, tunnistelin olotilaani ja tunteita ja melkein naurahdin itsekseni havahtuessani tuon ikävän tunteen puuttumiseen. Minussa on siis kaiken järjen mukaisesti tyhjä kohta, joka ehkä täyttyy jollakin uudella perussävyllä pikkuhiljaa? Vai joko tyhjä kohta on täyttynyt? En osaa sanoa, en vielä.
Olen tehnyt tietoisesti paljon sisäistä työtä itseni kanssa. Siinä, missä taistelin alakulon, masennuksen ja muiden negatiivisten päivittäisten tunteiden/tuntemuksien kanssa, alan olla jo voiton puolella ja perussävy kaikessa alkaa olla melkoisen neutraali tahi sitten himpun verran peräti positiivinen perussävy. Saan olla itsestäni ja tekemästäni työstä hyvin iloinen. Saan olla onnellinen, etten katkeroitunut kovassa elämän koulussa.
