Jokainen päivä on uusi mahdollisuus; tänään on hyvä päivä!
Suuria ihmeitä harvoin tapahtuu, eiväthän ne silloin olisi edes ihmeitä, jos jatkuvasti tapahtuisi?
Pieniä ihmeitä sen sijaan tapahtuu päivittäin, viikottain, hetkittäin. Huomaammeko niitä, kiinnitämmekö arjen pieniin ihmeisiin tarpeeksi huomiotamme?
Muistammeko olla kiitollisin mielin siitä, mitä jo on? Vai onko kiikarissa tuolla jossain sitten kun?
Tavoitteita pitää olla, suunta mitä kohdin ollaan menossa. Tai voi olla ilmankin, elää tässä ja nyt luottaen kaiken tapahtuvan ajallaan, oikein.
Jokainen määrittelee itse tarpeensa oman elämänsä suhteen. Tämä hetki on seuraus omista aikaisemmista valinnoista.
Yllä hieman aamukahvin siivittämiä mietteitä, pieniä ajatuksenpoikasia, joista saattaa joskus kasvaa isojakin, ehkä?
Olen ollut viikon verran hirmuisen räkätaudin kourissa, jollaiselta olen säästynyt edellisien vuosien aikana. Tauti on edelliset viikot kiertänyt perheenjäseneltä toiselle melkoisen rivakasta tahtia ja toista kierrosta ei tähän huusholliin kaivattaisi kevään kiusaksi.
Olo on edelleen heikko, ja koiran ulkoilutukset on jääneet hyvin vähiin omalta osalta. Ikkunasta olen katsellut kevään etenemistä, maaliskuu jo maata näyttää tosiaankin. Omat ulkoilut on jälleen aloitettava varovaisesti, pieni kävely koirapuistoon ja takaisin on sopiva matka. Sydäntä ei saa, eikä voi flunssaisena rasittaa, kertoo keho ja sitä on parempi vain kiltisti kuunnella.
Siinä se sitten jälleen on, kaikesta huolimatta; Ymmärrys, kaikki on hyvin ja juuri niinkuin pitääkin olla. Tunne on itselleni vielä melkoisen uusi tuttavuus. Ovi on kuitenkin mennyt kiinni takanani ja entiseen ei ole paluuta. Olen kulkenut oman polkuni synkässä kuolemanlaaksossa ja ymmärrän päässeeni vihdoin sieltä lopullisesti pois. Elämässä on alkamassa uudenlainen ajanjakso, rauha ja tasapainoisuus kavereina.