Ihan ensimmäiseksi tähän suuren suuri KIITOS kaikille!
Maailmassa, jossa tällä hetkellä elämme on myös paljon hyvää. Meinasin kirjoittaa pahaa, vaan tulin toisiin ajatuksiin tässäkin suhteessa. Kaikessa on aina kaksi puolta, kaksi näkökulmaa ja monesti ihminen tuomitsee liian heppoisin perustein kaikenlaisia juttuja viitsimättä ottaa asioista sen kummemmin selvää. Edellinen vaatisi nyt jonkinlaisia esimerkkejä, perusteluja yms. Vaan, jätän tämän nyt tähän.
Olen oppinut tähän ikään mennessä jo sen verran, etten ihan suunapäänä usko kaikkea, mikä korviini kantautuu. Jos joku erehtyy avautumaan vaikkapa parisuhdehankaluuksista, siellä on olemassa se toinenkin näkökulma kyseiseen suhteeseen. Tai, jos työmaalla jokin on pielessä, sielläkin on se toinen näkökulma samaan aiheeseen. Tilanne on kaikessa sama, myös siinä mitä kuulemme maailmalta. Näkökulmia ja puolia samaan asiaan on erilaisia riippuen siitä, mitä kertoja haluaa kuulijan uskovan.
Itse lopetin uutislähetyksien seuraamisen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Viimeinen niitti television seuraamiseen taisi olla ikävät tapahtumat kotimaassamme ja tuntui etten kyennyt enää hallitsemaan mitenkään päin sitä, mitä silmille tuli tahtomattakin tasaisella tahdilla. Tuohon aikaan meilläkin oli normaalia, että televisio oli auki aamusta iltaan, jos kotosalla oltiin. Nykyisin miesystäväni on meillä ainoa, joka tv:n avaa, kukaan muu ei töllötintä tarvitse, kuin korkeintaan itse valitsemien sarjojen tai pelien pelaamiseen ja nekin näkyvät kätevästi myös ilman tvtä. Kuitenkin olemme tietoisia siitä, mitä ympäristössä tapahtuu, mitä maailmassa tapahtuu ehkäpä vielä enemmän kuin ennen.
Siinä se, kun tiedon itse etsii, se ei ole valmiina pakettina ja aivot joutuvat tekemään paljon työtä saadakseen kokonaiskuvaa jostakin asiasta. Olen aina kyseenalaistanut, en ole oikeastaan koskaan hyväksynyt valmiina mitään, vaan olen halunnut itse tulla samaan päätelmään omien pohdintojeni kautta tai sitten on käynytkin ihan päinvastoin. Kouluaikana tästä seurasi toisinaan pieniä hankaluuksia, kun se, mikä koulukirjaan oli painettu, oli yksi ja ainoa ehdoton totuus ja sitä olisi pitänyt kunnioittaa. Omaa ajattelua ei hyväksytty ja siitä piti pyrkiä pois esimerkiksi istumalla jälki-istuntoa koulupäivän jälkeen.
Aikanaan itse ahdistuin suuresti myös siitä, miten joka mediasta tuli pelkkää pahaa, siis kaikenlaista negatiivista asiaa ja tapahtumaa. Harvemmin sieltä vissiin nykyäänkään mitään ilosanomia kerrotaan, uutisointi on pahalla ja negatiivisella repostelua kärjistäen. Olen ollut kovin tyytyväinen tekemääni ratkaisuun aikoinaan. Toki edelleenkin tulee ihmisten seurassa hiljaista, kun totean jättäneeni tv ohjelmat jo vuosikymmeniä sitten. Pitäisi siis edes vähän katsoa ohjelmia, jotta olisi jotakin puhuttavaa muiden kanssa? Ei vainen, olen ihan tyytyväinen myös siihen, että voin olla hiljaa.
Kaiken kaikkiaan, oma elämä kääntyi valtavan paljon helpommaksi ja seesteisemmäksi siinä kohtaa, kun uskalsin painaa television nappulan kiinni. Samoin loppui sanomalehden kotiin tilaaminen sekä radiostakin kääntyi kanava toisaalle siinä kohden, kun uutisten aika sattui kohdille.
Koen saaneeni elämääni lisää sisältöä sammuttaessani laitteet, jotka suoltavat silmille kaikenlaista ikävää, jota ilman elämä on paljon parempaa. Harvoin itselle tulee hetkiä, jolloin kaipaan aivotnarikkaantilaa. Minua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta katsella valmiiksi pureksittuja juttuja, joilla huomio elämässä saadaan kiinnitettyä mihin vain.
