Syömällä lihavaksi?

Syksyn aikana olen yrittänyt saada ongelmavatsaani kuntoon kokeillen esimerkiksi alppilehmien heratiivistettä sekä syömällä päivittäin maitohappobakteereita avatun kapselin muodossa. Olen ollut huomaavinani ihan pienen pientä positiivista muutosta.

Olen myös kiinnittänyt huomioni suuhuni laittamiini rasvoihin ja siirtynyt rasvattomiin maitotuotteisiin, jättänyt pois levitteen leivältä, jos joskus leipää syön. Olen vähentänyt juustojen herkuttelua ja olen opetellut käyttämään aiempaa enemmän laadukasta ekstraneitsyt-oliiviöljyä. Olen korvannut teessä käyttämäni sokerin hunajalla. Korjattavaa syömisissä on edelleen ja tämä ikä alkaa tehdä tehtäviään. Ei voi enää syödä samoin, kuin ennen.

Omalla kohdalla tuntuu, että kehoni aineenvaihdunta on täysin seis, kaikki mitä laitan suusta alas, jää vatsanseutuville. Tämä on täysin uutta ja en millään ymmärrä, että olen lihava, liian paksu vyötärönympärykseni ollessa yli 100cm. Iso osa vatsasta on turvotusta, mutta on myönnettävä, että ihan puhdasta läskiä on myös suuri määrä.

Peilikuva valehtelee minulle, silti uusiessa jonkin vaatekappaleen, koko on aina vaan suurempi ja minun vaikea uskoa, että joskus olen vaatteeni joutunut etsimään pahimmillaan lastenpuolelta, koska aikuisten xs-koko oli liian suuri päälleni. Nyt tilanne on toisinpäin, vyötärön kohdilta ja asiaan on puututtava, ehkä vielä ehdin ja ei ole liian myöhäistä. Syömisiini voin vaikuttaa ja en enää voi jatkaa syömällä samoin kuin ennen.

Vuosikymmenien varrella ruokavalioon kuuluvien tuotteiden määrä on monipuolistunut ja jos ennenmuinoin opettelin yhdessä lasten kanssa syömään kasviksia, olemme jatkaneet tutustumista yhä vaan uusiin makuihin ja ruokalajeihin. Olen lapsistani siinä mielessä ehkä hieman ylpeäkin, koska heillä on rohkeutta maistaa ja maistella kaikenlaista minun silmääni ehkä, jopa liian eksoottisia ruokia.

Muutos syötävissä on siis melkoisen radikaali. Olen itse sitä sukupolvea, kun päivittäinen ateria oli lapsuudessani ruskea kastike ikuisilla keitetyillä perunoilla ja jos hyvin kävi, oli jokin raaste tai kurkku/tomaattisiivu lisänä lautasella. Lasagne koulussa tarjottuna oli minulle liian erikoinen, vaikka nyt muistelenkin herkkua ihan uusin silmin. Jos olisin pitänyt lasagnesta samoin kuin tänäpäivänä, se olisi ollut yksi parhaista ruuista lapsuudessa. Makaronilaatikko oli ainut makaroniruoka ja riisiä en muista kotona syöneeni mitenkään säännöllisesti. Peruna oli jokapäiväinen evät.

Myös aikuisuudessa voi opetella syömään uusia ruoka-aineita

Olin siis oppinut melkoisen ronkeliksi ja yksinkertaiseksi syöjäksi lapsena. Koulussa oli hankalaa saada maistettua oikeastaan yhtään, paitsi se tuttu kastike perunoilla. Omien lasteni kohdalla en halunnut samaa heille, vaan päätin, että annan lapsilleni päivittäin mahdollisuuksia opetella syömään monipuolisesti ja tutustuttaa heidät itseni lisäksi ruuanlaittoon ja raaka-aineisiin. Taisin onnistua siinä jokseenkin hyvin, lapset ovat kaikkiruokaisia ja ennakkoluulottomia uskaltaen kokeilla ja saada vaihtelua syömisiinsä.

Olen itse itselleni kokeillut samaa taktiikkaa, kuin lapsillekin aikanaan. 20 maistamiskertaa on vähin määrä, jonka jälkeen suu tottuu makuun. Viimeisimmäksi tänä syksynä opettelin syömään avokadoa. Olen sitä maistanut aiemminkin, hyvin harvoin kylläkin ja jokainen maistamiskerta jäi ihmetykseen, omituisen maku, niljakas rakenne ja aina totesin, ettei ole minun suuni mukaista. Vaan kuinkas kävikään menneen syksyn maistelujen aikana? Nyt avokado on jo hyvää, syön sitä erittäin mielelläni.

Eilen tein pikaruokaa (10min), tomaattikeiton kodista löytyvistä aineksista. Valmistukseen meni juuri se aika, minkä lämpeni kattilassa hellalla ja muistelin kuinka joskus en saattanut edes maistaa ko. keittoa. Vaan nykyisin, se on yksi niistä aterioista, joita syön lasten ollessa isäviikoillaan. Helppo, nopea yhden-kahden hengen annos.

Helppo, nopea, ruokaisa tomaattikeitto yhdelle/kahdelle

(jos et ole tottunut tomaattikeiton syöjä, kermalla saa taitettua makua mukavasti miedommaksi)

  • 1prk paseerattua tomaattia purkissa
  • pieni pala kinkkua tai pari siivua leikkelettä (voi jättää poiskin, lisää siinä tapauksessa hieman suolaa valmiiseen keittoon)
  • 1 valkosipulinkynsi murskattuna
  • loraus oliiviöljyä
  • 0,5-1dl kermaa (kerman määrää lisäämällä keittoon saa miedomman tomaattisen maun. )
  • 1rkl nokkosta sekä 2rkl persiljaa (halutessasi lisää ripaus mustapippuria, valkopippuria)
  • noin 1-tl- 1 rkl puristettua sitruunaa oman maun mukaan (ei ole pakollista)
  • (juustoa sulatettuna (ei kevytversioita, ei toimi ruuanlaitossa) sekaan oman maun mukaan)

Valmistus: Kuori ja murskaa valkosipuli ja lisää kaikki muut ainekset kattilaan. Sekoita ja kiehauta. (Jos lisäät juustoa, sekoita juusto viimeiseksi kuumaan keittoon sitä mukaa, kun juusto sulaa.)

Tarjoile krutongin tai muun hyvän leivän ja salaatin kanssa. Sopii syötäväksi myös kylmänä.

Pikaruokaa minun tapaani ja öljyä lorahti vahingossa enemmän kuin piti ja kiiltelee kivasti kuvassa. Makua ei oliiviöljy haitannut.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *