Toivottavasti en kirjoita tätä tekstiä liian aikaisin? Kuten jo otsikkokin kertoo, olen toipumassa monien eri syiden aiheuttamasta uupumuksesta, jonka vuoksi esimerkiksi irtisanouduin työstäni vajaat kaksi vuotta sitten. Työuupumus, on jo itsessään ja pelkästään raskas taakka harteilla. Lisätään yhtälöön vielä kokonaisvaltaista fyysistä väsymistä/uupumista aiheuttavat perussairaudet, sekä erilaiset kivut sairaudesta itsestään johtuen, sekä mekaaniset vauriot selässä. Perussairauden… Jatka lukemista Uupumuksesta kohti palautumista
Kategoria: harrastukset
Elokuun juttuja
Olemme elokuussa lisänneet koiran kanssa liikkumista niin määrällisesti, kuin laadullisesti. Umppa on laihtunut keväästä paljon . Mittaan koiran paksuimmasta kohdastaan ja tulos tähän mennessä on -7cm. Minun huono liikuntakyky edellisen vuoden aikana näkyi myös koiran lihomisena. Runsaan puistoilun myötä Umasta on kehkeytymässä kelpo sosiaalinen koiruus. Vähän väriä alkavaan syksyyn kynttilän muodossa. Perjantaisin viikkosiivouksen jälkeen on… Jatka lukemista Elokuun juttuja
Pyöräilyä koiran kanssa
Loppukesästä olen päässyt jälleen pyörän selkään ja mikä ilo siitä onkaan tullut. Koiran kanssa pyöräily on hieman raskaampaa, kuin pelkästään itsekseen ajaisi. Kaikenlaista voi tulla eteen, ihan kirjaimellisesti. Vauhti ei ole entisensä, Uma jaksaa jolkotella eteenpäin melkein samoin, kuin olisimme kävelyllä ja tuntuu unohtaneen vauhdin kokonaan. Ihmekös tuo, kun koko edellinen vuosi on mennyt minun… Jatka lukemista Pyöräilyä koiran kanssa
Hetkiä; ne mitkä jäävät mieleen
Katsahdin eräänä aamupäivänä ylös taivaalle, kotia tultaessa ja siinä se oli; täydellinen taivaan sini sopivan valkoisten pilvien kera. Täydellinen näky ja sain välttävän otoksen juuri siinä taltioiduksi myöhempääkin käyttöä varten. Pienestä se oma ilo syntyykin… Vastaavasti hetkessä voi jokin mennä pieleen, ihan pienesti vain ja huoli on suurta sen jälkeen. Tämän saimme kokea viikonloppuna, kun… Jatka lukemista Hetkiä; ne mitkä jäävät mieleen
Uusi päivä, uudet kujeet
Ylläoleva lause kuvastaa joinakin hetkinä omaa tunnetilaani. Olo on odottava, ikäänkuin aavistus jostakin uudesta ja mukavasta. Toiveajattelua kenties? Itsensä positiivista psyykkaamista ehkäpä? Jotain sellaista sen on pakko olla? Minun on hieman vaikea käsittää näitä positiivia tunnetiloja, jotka kumpuavat sisältäni ihan samoin, kuin aikoinaan lapsuudessa. Muistan lapsuudestani sen, miten jokainen aamu oli uusi seikkailu pienen ihmisen… Jatka lukemista Uusi päivä, uudet kujeet
Pieniä tavoitteita kotona
Nyt, kun kiukkutuolini on valmis, jopa ne viimeiset ruuvit on paikoillaan, on aika alkaa vauhdittamaan muita isompia projekteja kotona. Yksi näistä projekteista on jo hieman aluillaan, ollut jo loppukeväästä saakka. Sain ideani pohtiessani ratkaisua jokakesäiseen ongelmaan kotona. Ikkunanäkymä keittiössä antaa suoraan naapuritalon pihoille sekä parkkipaikalle, aurinko helottaa suuren osan päivää sisääntuloon, keittiöön ja kaikki kukkaset… Jatka lukemista Pieniä tavoitteita kotona
Vuoden projekti vihdoin valmis
Kesä, ihana kesä
Kesä alkaa olla mielessäni vuoden parhainta aikaa. Tai ainakin nyt tuntuu siltä. Olen jo useampana vuonna oppinut nauttimaan lämpöisistä ilmoista, linnunlaulusta, tuoksuista ja vehreydestä. Kesä tarjoaa kaikille aisteille elämyksiä, jos niitä vain haluaa vastaanottaa. Kuumuudenkin voi oppia selättämään itselle sopivin keinoin ja asenne tässäkin asiassa ratkaisee jo paljon. Vihreän eri sävyt ojanpientareella; aurinko paistaa vielä… Jatka lukemista Kesä, ihana kesä
”Minä riitän”!
Tiedätköhän tunteen, kun jokin mysteeri alkaa osoittaa selviämisen merkkejä? Itse en ole ennen tiennyt, paitsi sen miltä tuntuu, kun elämän palapelistä on kadoksissa palasia ja kuvaa ei saa kokonaiseksi sitten millään. Kun palapelistä puuttuu, erityisesti niiden reunapalojen osalta iso osa palasia ja kun vihdoin saat ne käsiisi. Kuva alkaa muotoutua samointein kokonaiseksi. Sulattelen ja ihmettelen… Jatka lukemista ”Minä riitän”!
Luonnossa on hyvä olla
Iltakävelyllä harvemmin enää jaksan kiinnittää huomiotani ympäristööni ja harvemmin siis huomaan mitään ihmeellistä, tai erikoista. Menneenä viikonloppuna sain valokuvaan erikoisen otuksen, joka harvemmin kenenkään kuvissa esiintyy. Kävelin jo ohikin, muttei otus reagoinut minuun mitenkään ja palasin takaisin pari askelta ottaakseni kuvan. Siinä se vaan istui takertuneena puunrunkoon ja antoi minun häärätä ihan likellä reagoimatta läsnäolooni.… Jatka lukemista Luonnossa on hyvä olla