Lisäilen sivulle asioita sitä mukaa, kun niitä mieleni sopukoista irtoilee. Hiljaa hyvä tulee!
Kaikella on tarkoituksensa!
Kaikella on tarkoituksensa, syynsä ja seurauksensa. Toisinaan sitä joutuu itsekin pinnistelemään vastoinkäymisten osuessa rankalla kädellä ja hyvin usein kaikkea elämässä tapahtuvaa ei vaan voi ymmärtää ja sekin on ihan ok.
Olen elänyt elämääni seurausten keskellä ja niiden kanssa, tietämättä syitä. Viime aikoina myös syyt kaiken takana ovat alkaneet selvitä ja ahaa-elämyksiltä en ole voinut välttyä.
Itselleni paras mahdollinen selitys on löytynyt karman laista, sen myötä täysin kohtuuttomiinkin elämän ilmiöihin saa edes jonkinlaisen ”hyväksyttävän” selityksen ja kysymys ”miksi?” saa vastauksen myös silloin, kun vastauksia ei ole.
Asioilla on tapansa järjestyä!
Ja vielä parhain päin! Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, vaan satoja kertoja omassa elämässäni, kun tiukassa paikassa muistan tuon lauseen. Asioilla on tapansa järjestyä, erityisesti juuri silloin, kun itsellä ei ole hajuakaan siitä, mitä ja miten päin tai mistä alkaisi jotakin elämän eteen tullutta solmua purkamaan. Tätä saan läheisille useinkin muistuttaa huolien keskellä itseni lisäksi.
Kaikesta selviää, kyllä!
Itse olen jokseenkin hyvä esimerkki siitä, kuinka elämästä voi selvitä vaikeiden aikojen ja kokemuksien jälkeen. Kulunut fraasi on täyttä totta; Se mikä ei tapa, vahvistaa.
Kirjoittaminen on itselleni ollut keino selviytyä elämästä ja erityisesti elämän mukanaan tuomista ikävistä haasteista. Blogini on suoraa seurausta eletystä elämästä, selviytymisistä moninaisista karikoista, joihin en ole itse kyennyt vaikuttamaan millään lailla.
Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan..
Omalla kohdallani olen huomannut, että jos ja kun erehdyn sanomaan jostakin asiasta tyyliin ”minulle ei koskaan…” niin voin huomata, että asia tapahtuu hyvinkin pian tämän jälkeen. Näitä ”ei koskaan”-tilanteita on elämäni aikana kertynyt lukuisia ja viimeisin isompi asia taitaa olla koira. Olen sanonut todella usein, ettei meille koskaan tule koiraa ja hupsista keikkaa, meillähän asuu Uma.
Ajattelen sitä huomenna!
Kun jokin asia tuppaa valvottamaan iltaisin yrittäessä saada unenpäästä kiinni, on oikein hyvä antaa aivoille lupa pohtia asiaa huomenna. Näin olen itse kyennyt saamaan iltaisin unta ja nukahtamaan vaikeissakin tilanteissa.
Tee jotakin, tee edes jokin pieni asia!
Tämä on omalle kohdalle toimivin keino alivireyden saadessa kehon valtaansa ja elämä kääntyy pelkkään ”haahuiluun” eli tilaan, jossa aika kuluu ja et ole saanut mitään tehdyksi tai asiat tulee tehdyksi automaattiohjauksella. Elämä tuntuu pysähtyneen paikoilleen, niille sijoilleen ja vain kello käy. Usein aloitan siivoamalla jonkin kaapin, nykyisin myös lähden ulos reippaalle kävelylle. Teen jotakin, yleensä sellaista, mitä en perusarjessa niin kovin usein tee.
Menneisyyttä ei voi muuttaa,
Tulevasta et voi tietää, joten
Keskity vain tähän hetkeen!!!
Elämäni ehkä paras oivallus joskus nuorena. Tämä hetki, nykyisyys on se kohta missä elämä eletään käytännössä ja ainoa hetki, missä voimme vaikuttaa omaan elämään. Tässä hetkessä, nykyisyydessä on kaikki mitä on ja oma suhtautuminen/asenne nykyhetkeen riippuu ihan itsestäsi.
Eläminen tässä ja nyt-hetkessä on vastuunottoa omasta elämästä. Tämän hetken päätöksillä on toki seurauksensa tulevassa, joten sitä voi miettiä hieman pidemmällä tähtäimellä omia valintojaan ja niiden mahdollisia seurauksia sitten.
Kaikki se, mitä on joskus menneessä tapahtunut, on tapahtunut ja voit vatvoa niitä juttuja iäisyyden ja siltikin mikään asia ei tule muuttumaan, mikään ei muutu mennyttä pohtien ja murehtimalla yms. Sama tulevan kanssa, jos jotakin haluat/et halua, ala jo toimia heti, eikä vaan murehtia ja märehtiä jos ja kun ja pitäisi-aatteella.
Moni pelko yms. on tulevaisuuden pelkoa ja silloin pitää ne omat pelot käsitellä niin, että tietää pärjäävänsä, vaikka oma pelko toteutuisikin. Kaikkeen ei toki voi valmistautua ja tulevasta kun ei voi tosiaankaan tietää, niin omalle pääkopalle on ystävällisintä elää tässä ja nyt-hetkessä sekä keskittyä aina käsillä olevaan hetkeen.