Kyllä, elämästä toipuminen on mahdollista!
On olemassa joitakin harhaluuloja, joiden ymmärtämisen kautta voi päästä alkuun toipumisen kanssa.
Masennus, uupumiset, traumat, pitkittynyt posttraumaattinen stressireaktio aiheuttavat arkeen omanlaisiaan rajoituksia, ongelmia, huolta ja erityisesti lisääntyvää toimintakyvyttömyyttä omassa elämässä. Väsymys itsessään rajoittaa koko elämää ja pahimmillaan estää työssäkäynnin ja opiskelun.
Oireiden muuttuessa vuosikausien ja pahimmillaan vuosikymmenien mittaisiksi, henkiset kivut muuttuvat myös fyysisiksi oireiksi, sietämättömiksi kivuiksi, erilaisiksi pitkäaikaissairauksiksi. Lääkitykset eivät välttämättä auta, väsymys ei poistu ja elämänlaatu heikkenee entisestään.
Terveydenhuollossa on vielä liian vähän ymmärrystä ja kykyä kohdata trauma,-c-ptsd ja väsymystiloista kärsivä. Ja vaikka tietoa olisikin, tämän kaltaisten potilaiden ja asiakkaiden hoito jää puutteelliseksi jokatapauksessa; hoidettavan kokiessa eräänlaista arvottomuutta ja väheksyntää ja luottamus hoitaviin ja auttaviin tahoihin katoaa nopeasti. Silkkihansikkain kun ei voi kohdella kaikkia, jos ketään asiakastyön tiimellyksessä. Kärsivä myös tulkitsee maailmaa, ihmisiä, tilanteita vääristyneesti ja mustien linssiensä läpi. Ymmärrys ja kohtaaminen jäävät toteutumatta ja uusi pettymys, viha ja muut negatiiviset tunteet vahvistuvat.
Aika kurja tilanne? Kukaan ei voi auttaa?
Voiko siis ikinä toipua?
Toipuminen on mahdollista ja jopa todennäköistä. Se vaatii itseymmärryksen ja ahaa-elämyksen omasta vastuusta omassa elämässä. Se, että ottaa vastuun omista asioista, omista tunteista, itsestään ennenkaikkea ja lakkaa odottamasta ihmettä, että joku toinen auttaisi tai olisi jokin ihmelääke, joka parantaisi ulkopuolelta käsin.
Ei, sellaista tilannetta ei tule koskaan olemaan, että toipuminen tapahtuisi muiden ihmisten avulla, lääkkeiden tai asioissa märehtimisen myötä. Ei, sinun on todellakin opeteltava kantamaan vastuu kaikesta elämässäsi ihan itse. On turha siis odottaa yhtään mitään muilta ihmisiltä, heistä ei ole apua matkallasi toipumiseen.
Muiden ihmisten apu, tuki voi pahimmillaan lisätä omaan tunneskaalaan pettymyksiä, arvottomuutta, häpeää ja kaikenlaista muuta negatiivista kuormaa, jota on muutoinkin itsessä jo olemassaan riittävästi. Muiden ihmisten tuki voi myös passivoida toipuvan omasta elämästään erilliseksi ja vastuu siirtyy niille muille, mikä ei taas auta toipuvaa ollenkaan.
Raaka ja ikävä totuus on, ettei voi odottaa saavansa apua/tukea muilta ihmisiltä. Ainoa, joka auttaa on sinä itse itseäsi!
Vinkkejä ja ajatuksia!
- Toipuminen lähtee liikkeelle, kun et pidä enää yllä mielikuvaa siitä, että joku toinen voisi auttaa/tukea sinua. Ei voi! Vain sinä itse voit sen tehdä ja siihen on olemassa lukemattomia tapoja; ei kuin etsimään ja kokeilemaan mikä on se oma juttu!
- Hyvä alku on myös päästää irti mielikuvasta, että tarvitset muita ihmisiä. Et tarvitse, olet jo todennäköisesti pettynyt jokaiseen lähelläsi, niin ammattilaisiin, kuin niihin ystäviinkin?
- Hyvä tilanne on, jos sinulla ei ole ketään läheiseksi luokiteltavaa; olet säästynyt paljolta pettymykseltä ja turhilta odotuksilta avusta ja tuesta, mitä muut eivät voi kuitenkaan antaa.
- Toipumiseen et tarvitse muita ihmisiä, et mitään ihmettä. Toipuminen vuosien päästä on itsessään ihme ja sinä olet sen itse saanut aikaan sitten. Et jää kiitollisuudenvelkaan kenellekään, koska olet itse tehnyt kaiken työn itsesi kanssa.
- Hyväksy nykyinen todellisuutesi, oli se kuin kurja tahansa. Se on tilanne nyt, mutta se ei tarkoita sitä, että niin olisi aina. Olet itse vastuussa elämästäsi, siitä, kuinka kohtaat tunteesi ja elät elämääsi.
- Pohjalta ei ole kuin suunta ylös—> ellet itse kaiva kuoppaa vielä syvemmäksi. Toki sen kaivamisen voi lopettaa koska tahansa, mutta joskus kuopan syventäminen onkin muuttunut tavaksi toimia ja kiinnitä huomio siihen, että lopetat kaivelun.
- Totuus on, että tunteisiin ei kuole, vaikka ne voivatkin tuntua siltä. Anna tunteen tulla, älä pelkää. Pahin menee ohi, kun keskityt vain hengittämään ja tuntemaan, kohta helpottaa. Kärsi tietoisesti ja ota vastaan se, mitä tunnet. Itke, kun siltä tuntuu, ja jos et pysty itkemään, kokeile musiikkia, elokuvaa, kirjaa tai jotain mikä saisi sinut itkemään?
- Kyyneleetkin loppuvat joskus, liika on liikaa surussakin. Herättele muita tunteita, niitä jotka ovat piilossa ja haudattuina kaiken muun kökön alla. Tee jotain, mistä on hyötyä arjessasi esim. siivous. Kun saa vaikka roskat vietyä ulos, voi olla tyytyväinen saavutukseen. Tai käy suihkussa, tai ihan mitä vaan yksinkertaista, mutta itsellesi hyödyllistä.
- Muista, että koet maailman kovin vääristyneesti, et samoin kuin muut. Sinulla on siis mustat lasit, joiden läpi kaiken näet, tunnet, koet. Tiedosta nimenomaan juuri tämä; näet ja koet ympäröivän maailman vääristyneesti. Etsi tietoa esimerkiksi tunnevääristymistä, ajatusvääristymistä.
- Kun olet yksin; otat vastuun itsestäsi, elämästäsi ja tunteistasi ja kaikesta. Kirjoita, kirjoita, kirjoita ulos kaikki se paska, mikä sinussa haluaa ulos. Kirjoita aina, kun sinusta tuntuu, että pitäisi puhua jollekin ja saada jakaa omaa olotilaa, elämää. Kirjoittaminen on paras tapa ulkoistaa omat ongelmat ja samalla asioihin saa etäisyyttä.
- Kirjoittamalla itsellesi, et rasita muita ihmisiä ongelmillasi, joille vain sinä voit tehdä jotakin.
- Hyväksy ne asiat, joille et yksinkertaisesti voi mitään. Elä tässä- ja- nyt- hetkessä. Mennyttä et voi muuttaa, ja tulevaisuudesta et tiedä.
- Joskus voi olla hyvä antaa itselleen lupa ajatella jotakin asiaa vasta huomenna. Erityisesti iltaisin aivoilla on kummallinen tapa alkaa vatvomaan asioita, joten siirrä tietoisesti nuo asiat seuraavaan päivään.
- Voit vaikuttaa omaan asenteeseesi, se voi olla negatiivinen tai voit valita olla hieman enemmän myönteinen. Riippuu sinusta itsestäsi, mitä kulloinkin valitset. Toki automaattinen negatiivinen tunne/ajatuskierre on alkuun hankalaa huomioida.
- Myönteiset asiat ja asenne lisäävät myönteisyyttä, negatiiviset asiat ja asenne lisäävät elämääsi negatiivisia asioita. Pyri katkaisemaan negatiivisten asioiden kierre kyseenalaistamalla oma negatiivinen ajatus.
- Hanki tietoa, netti on pullollaan kaikenlaatuista tietoa/ apua, jos vaan viitsii ja oikeasti haluaa päästä toipumisen alkuun. Kirjastoissa on paljon itseapua tukevia kirjoja, mutta myös ihan ammattilaisille suunnattuja opuksia.
- Toiselle sopii jokin juttu, toiselle taas joku muu. Kahta samanlaista ihmistä ei ole, joten se mikä toimii toisella, ei ole välttämättä itselle se oikea juttu. Tärkeintä on tiedostaa oma vastuunsa omasta elämästä ja omasta hyvinvoinnista. Valinnat, mitä teemme juuri nyt oman hyvinvoinnin eteen luovat tulevaisuuden. Tavoitteena on toipuminen, eikö vain?
- Lähde ulos, mielellään luontoon. Aloita vaikka siitä, että tietoisesti menet viemään roskat temsteriin. Harjoittele mielikuvissa käveleväsi seuraavalla kerralla hieman pidemmälle, jos ulkoilu tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta.
- Ulkona keskity hengittämiseen, omassa tahdissa hengitä syvään ja ulos. Kävele. Etsi äänimaailmasta erilaisia ääniä ja keskity niihin. Etsi ympäristöstä eri asioita ja kiinnitä huomiosi niihin. Kävele. Kotiin päästyä voit olla iloinen siitä, että kävit ulkona, vaikka vaan sen viisi minuuttia. Se on alku.
- Mieti itsellesi rutiineja, joita alat noudattaa. Rutiinit auttavat erityisesti silloin, kun motivaatio on kadoksissa ja tuntuu, ettei saa mitään aikaiseksi ja märehtii omassa pahassa olossa vaan. Nouse ylös, ja harjaa ainakin ne hampaat, käy suihkussa, pue vaatteet, syö jotakin. Aloita yhdestä rutiinista, jonka teet, vaikka väkisin joka ikinen päivä ja myöhemmin lisää päivään toinen ja niin edelleen.
- Mieti elämääsi taaksepäin, ihan lapsuuteen saakka. Sieltä nousee aivan varmasti asioita, joista olit joskus kiinnostunut ja innostuit? Asioita, jotka saivat hymyn huulille ja olit iloinen.
- Tee lista edellisistä asioista, vaikka puhelimeen tai ihan kynällä ja paperilla ja mieti, millä tavalla voisit niitä tuoda osaksi elämääsi nyt? Näkyykö samoja asioita nykyisessä elämässäsi? Se, mihin kiinnität huomiosi, lisääntyy.
- Ammattilaisen apu on paikallaan ja kaikkein hyödyllisintä vasta silloin, kun kykenet ymmärtämään, ottamaan ja kantamaan oman vastuusi omasta itsestäsi, elämästäsi ja asenteestasi. Silloin, kun et enää automaattisesti sysää omaa vastuutasi toisille, joille se ei kuulu. Muiden tehtävänä ei ole sinun elämästäsi huolehtiminen, se on sinun omalla vastuullasi. Jos et osaa, se pitää opetella yksi askel kerrallaan. Mikään terapia ei paranna, vain tukee sinun omaa polkuasi toipumiseen tiellä.
- Huoliajattelun, katastrofiajattelun sijaan voisi ajatella, että mitä jos kaikki sujuisikin tavallisesti tai paremmin kuin ennen ja pohtisi joskus positiivisia vaihtoehtoja. Mikä olisi parasta, mitä voisi tapahtua?
Jokainen meistä tarvitsee sen turvasataman, minne palata piiloon, pakoon kauheaa ympäristöä. Meillä kaikilla on oletuksena jonkinlainen koti, jossa vietämme enemmän tai vähemmän aikaamme. Keskity miettimään, onko kotisi turvallinen ja levollinen ja mitä voisit tehdä, jotta siitä sellainen tulisi?
Koti voi olla juuri se paikka, joka tuo rauhaa ja turvallisuuden tunnetta tai kodissa voi olla se yksi huone, nurkkaus tai ehkäpä vain nojatuoli tai sänky muistuttamassa rauhasta ja turvallisuudesta omien seinien sisäpuolella. Koti on se paikka, missä pitää voida voida hyvin!
Elämään normaalisti kuuluu myös se, ettei aina asiat mene niinkuin itse tahtoisi, elämä koetaan raskaaksi ilman mitään sen suurempaa syytä. Kuormittuneisuus on tämän päivän sana, huoli toimeentulosta painaa entistä useampia.
Tiedon etsiminen siitä, mikä on normaalia ja normaaliin elämään pyrkiminen on ok. Pitää vain muistaa olla itselleen hyvin suopea eikä verrata itseä muihin, mahdollisesti niihin, joilla ei ole koskaan ollut elämässään kissan kuolemaa kamalampaa tapahtumaa. Ymmärrystä on turha odottaa oikeastaan keneltäkään muulta, joten riittää, kun itse ymmärrät itseäsi.
