Vielä tämän viikon saan viettää kesälomaa nuorimpien lasteni kanssa, seuraavalla viikolla heillä on sitten jälleen isiviikot ja koulut alkavat heidän ollessaan siellä. Näin on ollut erosta lähtien. Vastaavasti koulut loppuvat aina minun viikoilla. Fiilis on jotenkin haikea aina elokuun alussa, luokat ja koulut vaihtuvat ja joka syksy sitä miettii, miten lapset kasvavat ja luokka-asteet suurenevat. Nuorinkin lapsista on jo yläkoulussa ja kohta saa miettiä, minne jatko-opintoihin hän on menossa ja vanhempien lasten kohdalla valmistumiset ammatteihinsa häämöttävät piakkoin.
Tänä vuonna olen ajatellut niin, ettei kesä pääty vielä koulujen alkamiseen. Vaikka kyllähän tuo ilma ulkona jo kielii lähentyvästä syksystä ja kosteudesta. Aamut alkavat olla jo viileitä ja sen huomasi Uma tänään. Sain melkein juosta narun jatkona, ja Uma nautti suuresti reippaammasta jolkottelusta.
Syksy tuo muutoksia jälleen osalle lapsiani ja pikkuista lastenlastakin taitaa nämä muutokset hieman koskettaa. Hänellä alkaa oma taipaleensa päiväkotimaailmassa ja en saata kuin toivoa kaiken sujuvan hyvin siellä. Omat suunnitelmat selkiytynevät myös syksyn aikana ja vielä siis lomailen ja toivun edelleen rankasta keväästä.
Tuleva vuodenaika on aina ollut oma lempparivuodenaika. Syksy! Kesä on ihan ok aikaa, ja tänä kesänä on onneksi suurimmalta osin ollut inhimilliset lämpötilat. Syksyllä juuri tuo ilman viilentyminen virkistää kovin ja omat energiatasot saattavat jopa nousta, kuten nyt on jo käynytkin ja tämä näkyy kodissakin heti pieninä huomionkiinnityksinä niihin asioihin, jotka jäävät vähemmän tärkeinä pois hoidettavien tehtävien saralla voimien ollessa vähillä.
Mullanvaihtoja ja uutta järjestystä
Kuvassa oleva kasvi on odottanut omaa mullanvaihtoaan pitkään, useamman vuoden itseasiassa. Se kasvoi epätasaisesti ja viimein alkoi nuokkumaan ja eikä tahtonut ilman tukea pysyä kohti kattoa. Katkoin latvukset ja istutin ne uudelleen. Multaa vaihtaessa huomasin, miten pieni juuristo kasvilla on ja suosiolla vaihdoin pienempään ruukkuun raukan vahvistumaan. Vuosia takaperin vaihtelin multia vain keväisin, mutta oma kokemus on, että mullat voi vaihtaa milloin vain vuodenajasta riippumatta. Samoin juurruttaa voi näköjään myös kesäaikaan pistokkaita ja seuraavaksi pääsenkin istutuspuuhiin isolehtisen kasvin kanssa, jonka pätkin jokunen aika sitten.
Vaihtelin myös kotini järjestyksen uuteen kuosiin olohuoneen/makuuhuoneeni puolella. Lämpö vie voimat minulta niin totaalisesti ja nyt on viikon verran ollut siedettävän viileää vuorokauden ympäri, joten ylimääräistäkin jaksan säätää kodissa. Kaipaan vaihtelua ja se toteutuu järjestystä muuttamalla useimmiten. Samalla tulee siivotuksi ne nurkat, joihin ei perusperjantain siivouksella pääse kunnolla. Ennen vaihtelin tiuhaan verhoja, mattoja ja sillä sai nopeasti uutta ilmettä kotiin. Enää en tavoittele niinkään pelkästään uutta ilmettä, vaan ehkä sellaisia kestäviä ratkaisuja, aikaa ja silmää säästäviä asioita.
Keskeneräinen koti
Olen niin tottunut eron jälkeen elämään keskeneräisessä kodissani, että siitä on tullut uusi normaali. Se ei tarkoita, että pitäisin keskeneräisyydestä, en tosiaan pidä siitä ollenkaan. Mutta, vaihtoehtoja ei ole. Nykyisin en halua sisustaa kotia sillä, mitä on saatavilla, kuten heti eron jälkeen jouduin tekemään.
Sisustus on tullut itselleni kuin varkain osaksi elämää, kauneutta ja helppoa siivousta olen aina tavoitellut onnistuen niissä jokseenkin hyvin. Helteet keskeyttivät kaappien siivouksen/tyhjennyksen ja homma jatkuu sitten, kun seuraava inspiraatio asiaan iskee. Onneksi kaappien tyhjennyksellä ei ole mikään kiire, siellähän ne jonninjoutavat tavarat odottavat.