Onni on tässä ja nyt
Iltakävelyllä luonto kietoi meidät syleilyynsä, minut ja Uman. Toivoisin tällaisten säiden jatkuvan koko talven. Pimeydessä on oma kauneutensa, omat sävynsä. Kuvissa on juuri niitä minun sävyjä, jotka puhuttelevat tällä hetkellä ja iloinen olen, kun sain napattua muutamia kuvia, jälleen kävelyn yhteydessä. Talven ihmemaata on saatu ihastella nyt pitkään. Uma on nauttinut runsaasta lumesta hyppien puoleen koiraan asti ulottuvassa lumensyvyydessä, kaivautuen, loikkien innoissaan pientareilla. Mitä enemmän lunta ja pakkasta, sen mukavampaa näyttää Umalla olevan.
Omalla kohdalla mennyt syksy ja pimeä aika ovat kuluneet hyvin nopeasti. Ensiviikolla pimeys taittuu ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä ja ennenkuin huomakaan, on jo kevättä ilmoilla. Aika kuluu niin käsittämättömän nopeasti. Tammikuussa Uma täyttää seitsemän ja on siis parhaassa keski-iässään nauttien leppoisista päivistään meidän kanssa.
Tosiaan, tulevat joulunpyhät olemme miehen kanssa pääosin kahden, lapset poikkeavat entiseen tapaansa aattona kylään pariksi tunniksi ja ruokailun kokoonpano on vielä auki. Pikkuisen lapsenlapsen perheen saamme myös kylään päivän/illan aikana ja/tai ruokailemaan. Vanhamummo pääsee sisarukseni luo joulun viettoon. Vuorovuosin hänkin viettää joulua jommankumman perheen kanssa ja itsekseen ei tarvinne jäädä tänäkään vuonna. Jouluinen pakettimme matkasi pohjoiseen jo viimeviikolla ja täytyy tässä ihan kiittää nopeaa toimitusta, joka olikin perillä vuorokaudessa. Käsittämättömän nopeasti kulki posti tällä erää, kun itse mietin, ettei välttämättä ihan jouluksi ehdikään aiempien kokemusten pohjalta.
Joulun perinteisiä syömisiä
Loppuviikosta tulin ostaneeksi kaupasta porkkana,-ja lanttulaatikkoon ainekset ja lanttu onkin kiehumassa jo hellalla. Ihana jouluinen tuoksu leviää lanttujen kypsyessä ja huomenissa on tiedossa riisipuuroa saaden tehtyä porkkanalaatikonkin pakkaseen odottelemaan aattoa. Rosolli tulee tehtyä myös itse ja kinkkukin odottelee parvekkeella uuniin pääsyä. Vielä olisi joulukalan hankinta sekä herkkujen/jälkiruokien ainesosien hankinta. perinteiseeen tapaan myös karjalanpaisti haudutetaan ja sinappi tehdään itse niin kinkun päälle kuorrutteeksi kuin syötäväksikin. Imelletty perunaloota taitaa jäädä valmiiksi tänä vuonna kuitenkin, vaikkei se kotitekoista maussa voitakaan.
Meillä on aina jouluna luumukiisseliä sekä karpalokiisseliä kermavaahdolla jälkiruuaksi. Jouluisia kakkuja emme ole harrastaneet mitenkään säännöllisesti, karkkia ja suklaata on lahjojen mukana tullut aina ja liika makea on yksinkertaisesti liikaa. Joulunpyhinä on perinteisesti tarjolla erikoisen hyvää luumurahkaa ja sekä piparia ja torttuja. Ateriat ovat itsessään jo niin täyttäviä kaikkine pienine lisukkeineen, ettei makeaa oikein tee enää mieli ja pieni pala suklaata onkin riittänyt.
Kivinen tie
Olen ollut koko pitkän syksyn enemmän tai vähemmän kipeä, fyysisesti niin, että kipu on vaikeuttanut olemistani, kaikkea tekemistä ja jopa ajattelua hyvin paljon. En ymmärtänytkään, kuinka kipu voi oikeasti vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti elämään ja ennenkaikkea en ole tajunnut, kuinka kipeä olen todellisuudessa ollut. Kaikkeen tottuu, myös kipuun, kun sen kanssa elää pitkään.
Oloni on huomattavasti parempi tällä erää, oikean kipulääkkeen turvin. Paremman toimintakyvyn ansiosta eilenkin tein kotihommeleita, niitä joihin en ole kyennyt koko syksynä oikein kunnolla tarttumaan ja ihan on voittajafiilis päällänsä. Kylpyhuone on pesty ja putsattu pitkän kaavan mukaisesti, jee ja hyvä minä! En ole tarvinnut myöskään pitkiä huilitaukoja tai edes itselleni tavaksi tulleita päikkäreitä, riittää hetken lepuuttaminen teen ja välipalan kera pöydän äärellä. On ihan käsittämätöntä, mitä vahinkoa elämään kipu tuokaan tullessaan ja se autuus, kun kipu väistyy taka-alalle.
