Kävin alkuviikosta katsomassa erästä mahdollista kotia. Kaksi makuuhuonetta muksuille, ihan tilavat huoneet ja kaapistoja molemmissa. Olohuone pienehkö, samoin käytävämallinen keittiö-osa ja pieni tila ruokailuun. Sekä sitten erikoinen alkovi, johon minun sänkyni mahtuisi mainiosti. Pinnat olivat siedettävät. Wc/suihkutila oli pieni, erittäin pieni ja vaatisi hieman enemmän tekemistä saada edes pesukone paikoilleen. Eteisen osuus oli ihan ok. Säilytystilaa olisi riittävästi, enemmän kuin mitä nyt on. Sijainti huono tai hyvä riippuen siitä, mitä ajattelen. Koiraa ajatellen kaupunkiympäristö ei ole hyvä, kuten ei ylipäänsä kerrostaloasuminen ja itsekin vierastan ajatusta asua tiiviisti, muiden ihmisten ympäröimänä.
Astuessani ovesta sisälle, ymmärsin nähneeni unta samasta tilasta aiemmin kesällä, ja uni oli painajainen. Unessa oli juuri sama näkymä, kuin mikä tuli vastaan heti eteisessä. Kävin kiertämässä asunnon kuitenkin ja yritin tunnustella, olisiko minusta asumaan siinä?
Lapset eivät olleet kovin innoissaan edes ajatuksesta, ymmärrän heitä. Se tarkoittaisi kolmatta kertaa muuttamista minun luona. Aina vaan ahtaampaan ja pienempään asuntoon. Lapset ovat syntyneet ja asuneet aina omakotitalossa, joten heillä on minun luona todellisia vaikeuksia muistaa, kuinka joutuvat elämisessään huomioimaan taloyhtiön säännöt ja muut kanssa-asujat. Kerrostalossa tämä korostuisi entisestään ja valituksia satelisi tiuhaan tahtiin meidän elämänäänistä.
Itseäkin ajatus tavaroiden pakkaamisesta ja raahaamisesta ahdistaa hitokseen, tällä voinnilla ja kun en voi edes kauppakassia kantaa saamatta selkääni kipeäksi, niin entäpä huonekalut, muuttolaatikot yms. ? Suuresta siivouksesta ja pakkaamisesta puhumattakaan. Edullisemmat asumisen kulut kiinnostavat silti.
Yllätyin , miten nopeasti kiinnostukseni kyseistä asuntoa kohtaan sai tuulta siipiensä alle ja minun ei tarvinnut turhaan odottaa. Viikonloppuna laitoin viestiä ja heti alkuviikosta siis pääsin katsomaan asuntoa. Siinä miettiessäni mahdollista muuttoa, hakiessani avaimia näyttöön, ymmärsin myös sellaisenkin pikkujutun, kuin sähkösopimuksen olemassa-olon. Minulla on vielä vuosi jäljellä edullista hintaa sähkön käytön osalta ja laskin, että muuton vuoksi tulevalla uudella sopimuksella kuukausittainen sähkön hinta nostaisi asumisen kuluja ihan liikaa, ja tällä hetkellä minulle tulee edullisemmaksi olla muuttamatta.
En toki halua, että kuluni nousevat useita satoja euroja kuukaudessa sähkölaskujen myötä ja muuton tarkoitus olisi kuitenkin saada asumisen kuluja vähennettyä. Muuttaessa nykyinen edullinen sopimus raukeaisi ja joutuisin solmimaan uuden sopimuksen näillä nykyisillä ryöstöhinnoilla. Sain myös tietää, että asunnossa korotetaan vuokria reippaalla kädellä ensivuonna ja totesin, ettei siinä tapauksessa ero nykyisen ja katsottavan asunnon välillä ole kummoinen.
Asuntoa katsoessa totesin ikkunoiden olevan epätavallisen korkealla, erityisesti ruokatilassa, jossa ikkunan alakarmi oli minun kainaloiden kohdalla ja ainoa näkymä ulos katsottaessa siis olisi taivas niska kenossa ylös katsottaessa, istuuduttaessa syömään. En pidä siitä. Muidenkin huoneiden ikkunoiden alakarmi oli korkealla ja näkymät ulos ovat itselleni tärkeitä.
Asunnossa oli paljon hyvää, mutta myös näitä asioita, joiden kanssa en pääsisi sinuiksi ja kärsisin kovin. Menettäisin luonnon ympäriltä muuttaessani ja siihen en ole vielä ainakaan valmis. Tuskin Umakaan olisi mielissään ympäristön vaihdoksesta menettäessään hänkin koirapuiston päivittäisenä ulkoilupaikkana sekä luonnon ympäriltään.
On hyvä nukkua yön yli ajatuksien kirkastuessa ja päätös on helppo tehdä sittenkin. On edelleen kaikkien paras asua tässä näin, toistaiseksi. Yritän itse sietää pienet puutteet ja ongelmat tässä nykyisessä kodiksi muodostuneessa asunnossa. Kuitenkin sijainti ja kaikki muu on parempaa tässä näin. En ole sittenkään valmis menettämään luontoa ympäriltäni, metsää johon olen tutustunut .
Muuttamisen osalta sain jonkinlaisen aikataulun, syyn olla muuttamatta ihan vielä ja näin ollen myös kotirauhan toistaiseksi omassa mielessäni. Edellisten vuosien vieriessä minulle on selvinnyt ainakin yksi asia, mikä on todella tärkeää omalle hyvinvoinnille ja se todellakin on luonto lähellä.