Mummojuttuja eli pikkuinen kävi yökyläilemässä meillä ja heti käytin tilaisuuden hyväkseni, eli harjoittelin poikien hiusten leikkuuta. Alkuun saksin vain etuhiukset, jotka varmasti tuntuivat ikäviltä pikkuisen suussa ja silmillä ja myöhemmin sitten äitinsä pyysi myös takatukan lyhyeksi. Pitkän tukan hoitaminen pikkuisen vauhdissa osoittautui ainakin itselleni hieman haasteelliseksi hiuslaadun ollessa melkoisen takkuuntuvaa ja kihartuvaa lajia. Kokemuksesta tiedän, ettei mitkään maailman hoitoaineet auta tähän tukkalajiin. Säästin tupsun takatukkaa pieneen rasiaan.
On oikeastaan melkoisen jännää olla osa pikkuihmisen maailmaa, luottamus ja kaikki muu on rakentunut vähän kerrassaan pikkuihmisen ja meidän perheen jäsenien välille. Vuorovaikutus muuttuu sitä mukaa, kuin pikkuinen oppii puhumaan ja on mukavaa keskustella, kun selvästi toinen ymmärtää ja tulee ymmärretyksi. Puheessa on jo 4 sanan lauseita ja sanavarasto karttuu hurjaa vauhtia. On hienoa nähdä kaikki se kasvu ja kehitys, mitä tapahtuu jatkuvasti.
Umppa se jaksaa aina vaan meditoida omissa huskymaisissa asennoissaan ja aina joskus näistä asennoista nappaan kuvan ohimennessäni. Tuossa kohden taisi olla nyt parhaat energiat tällä kertaa? Ulkoilukuvia en edelleen saa otetuksi, tekosyynä on liian kylmä ja tuulinen ilma ja kädet jäätyvät nopeasti.
Vanhalle mummolle annoin yhden kaktusruukun, (pelasti yhden kappaleen) ja odotettavissa on, että hyvällä hoidolla kasvi lähtee kasvuun ja poikasista saa sitten myöhemmin kunnon kasvin meidänkin kotiin. Meillä on sisällä näin talvisaikaan luonnonvaloa todella heikosti ja kasvit kärsivät myös siitä. Ikkunan läheisyyteen ei kylmän vedon ja patterin vuoksi voi sijoittaa kasveja, sen olen kokeillut. Kasveihin olisi taas kohta paneuduttava, ainakin mullanvaihdon ja ruukkujen vaihdon osalta. Vähän ikävöin kadonnutta kykyäni saada kaikenlaiset kasvit kukoistamaan, mutta kaupasta saa lisää tarvittaessa kasveja.
Helmikuu päättyi osaltani siivoukseen tyttären avustuksella, vaihdoin ilmavampaan järjestykseen olohuone/makuuhuonekombon ja edelleen kaipailen jotakin ideaa erottamaan nämä kaksi toisistaan jollakin tavoin. Samoin ulkoa sisään tullessa ensimmäiseksi huomio kiinnittyy sänkyyni, koska eteisen osuus on kovin hassusti myös ilman väliseinää. Uusin olohuoneeseen asetelman ja edelleen poltan kynttilää iltaisin. Kaapin kätköistä löysin valkoisen kynttilän tilalle ruusujen sävyisen punertavan kynttilän ja siinä hieman piristystä kevään odotukseen.
Pyykinpesunurkkaukseen on tulossa muutos, vihdoinkin. Saan asiaankuuluvan viikkaustason sekä säilytystilaa tavaroille, joita yleensä kylpy,-kodinhoitotilassa säilytetään. Sauna ei ole kovin turvallinen säilytystila kuitenkaan ja sinne olen joutunut sijoittamaan lauteille tilanpuutteen vuoksi joitakin arjessa jatkuvasti tarvittavia juttuja. Ja oikeastaan enempää en voi karsia tavaroista, kaikkea tarvitsen tasaisesti ja elämänlaatua en tietoisesti halua tämän enempää huonontaa.