Huh hellettä tosiaan. Aamusta nukutti pitkään ja heräsin vasta kahdeksan aikoihin. Aamukahvia hörppiessä soi puhelimesta tuttu ”baby shark”-biisi ja tiesin saavani videoyhteyden suloiseen pikkumieheen aamiaispuuronsa äärellä. Kevään koronataudin aiheuttaman karenteenin myötä aamiaisseura pikkuvesselin kanssa on tullut tavaksi. Tänään näin omin silmin, kuinka pieni syö ihan itse lusikalla puuroaan.
Tajusin ovesta astuessani lähteneeni viemään koiraa liian myöhään ulos, aamun viileydestä ei ollut enää yhdeksän maissa tietoakaan ja hitaasti käppäilimme puiden varjostaman reitin ja puistoilut jätin väliin suosiolla, samoin pidemmät kulkemiset. Onnea on kävelytie, jonka molemmin puolin on puut kasvaneet tien ylle varjostaen jalankulkuväylän mukavan varjoisaksi.
Illalla väsäsin tuuletusikkunaamme viilennyskoneen poistoilmanputken tarvitseman virityksen valmiiksi ja aamusta lenki jälkeen hain koneen varastosta. Muistelin viime kesää, joka oli olikin monta viikkoa yhtä tuskaa ja kiittelin mielessäni laitetta, joka edes vähän helpottaa olemista sisällä. Kokeilin pöheltimen toimivuuden parvekkeella ja totesin sen toimivan hyvin. Asennus paikoilleen sujui viimevuotta joutuisammin ja jeesusteippi on todella hyvä apuväline hommaan, ikkunan tiiviyttä pitää vielä vähän parannella, sekä suodattimet putsata ja loppukesän taidankin sitten viettää sohvalla. Umaliini löysi myös paikkansa sohvan alta, jonne etsiytyi pöheltimen viedessä hänen paikkansa, voi pientä.
Lämpötila on nyt noussut varjossa 31asteeseen ja tänään taitaa olla tähänastisen kesän lämpimin päivä. Eilen oli jo tukalaa istuskella mummolan pihan varjoissa ristikkoa täytellen ja pannukahvia juoden ja tänään siis on vielä lämpimämpää. Viimetipassa tuli tuo pöhellin laitettua paikoilleen. Näinä lämpiminä, helteisinä päivinä onni on jälleen asunnon varjopuoli. Aurinko helottaa parvekkeelle ja sisälle vasta pitkälle iltapäivään mennessä, joten parvekkeella onneksi sietää istuskella ilman porottavaa aurinkoa.
Tässä on sitten tämän päivän tuotokset. Keväällä vesilasiin päässyt traakkipuu? Se on istutuspuuhia vaille valmis etsiytymään johonkin sopivaan paikkaan kodissamme. Oikealla oleva kasvi on nyt pätkäisty ja jää vuorostaan odottelemaan juuriaan. Mokoma kasvi painui tukikepeistä huolimatta kohti lattiaa ja totesin parhaaksi laittaa koko kasvin uuteen alkuun. Ruukussa on jäljellä juurakko ja mietin, kasvaako katkottuun tynkään vielä alkuja? Jää nähtäväksi, mummo on ainakin onnistunut kasvattamaan samaisen kasvin katkaistusta tyngästä, omiin viherpeukaloisen taitoihin en nyt luottaisi…
Kesä on liiasta lämmöstä huolimatta melkeinpä ihanaa aikaa. Palelen herkästi ja on mukavaa, kun voi vaan astella ulkona sen kummempia pukematta. Olen kai tullut jo hieman vanhaksi, kun huomaan löytäväni jokaisesta vuodenajasta jotakin hyvää. Nuorempana olin ehdoton syksyfani, kevättä inhosin ja talvi meni miten meni, kesä oli siedettävä jotenkin.
Oikeastaan, nyt kun tarkemmin ajattelen asiaa, niin kesä on mielessäni muuttunut ihan ookooksi, oikeastaan pidän paljonkin tästä vuodenajasta ja olen huomaavinani sisimmässäni ikijäästään heräilevän tyypin.