Irtotavarat, huonekalujen purku, lamppujen irroitusta, matot pesulaan, pyykinpesu,-kuivauskoneet sekä astianpesukone viimeisinä muuttotavaroina sekä ruuanvalmistukseen tarvittavat jutut kuivakaapin sisältöineen, sekä pesutilan tyhjennys. Huh, yhden päivän rutistus tai korkeintaan kahden riippuen omasta ja muiden jaksamisesta. Loppusiivous ja avainten palautus.
Muutamme kyllä niin hyvään aikaan pois asunnosta, joka on todellakin remonttia vaille. Aamusella olin avaamassa vedettävää roskakaapin ovea ulospäin tarkoituksenani laittaa roskaa roskiin, ja kuului vain naps, kun ovi jäi käteeni. Tarkempi tarkastelu osoitti metalliosan kiinnityskohdan pettäneen…mikä harmi juuri tähän hetkeen ja samaisesta kaapista jouduimme aikanaan heti ensitöiksi vaihtamaan roskisastioiden pitopaikan pohjan, koska alkuperäinen murentui käsiin ja oli siis kirjaimellisesti lahonnut/mädäntynyt vuosien käytössä.
Joka kerta käydessäni uudessa kodissa, rakastun siihen yhä vaan enemmän ja enemmän. Koskaan en ole ennen kokenut tulevani kotiin, asuessani jossakin, ja nyt se kokemus on totta. Astuessani ovesta sisään, minusta tuntuu oikeasti siltä, että astun sisälle kotiin. Hymy nousee suupieleen, hengähdän ja en oikein tiedä, kuinka päin olisin kiitollisuuden ja onnen tullessa eteisessä vastaan. En tiennyt, kuinka jo pelkkä asunto voisi saada aikaan onnellisuutta ja nyt siis tiedän senkin.
Vihdoin kotona on tilaa hengittää, paksut punatiilellä vuoratut ulkoseinät pitävät maailman ulkopuolella, korkeiden ikkunoiden takaa pilkistää metsäinen näkymä. Talo on vanha, viime vuosisadan alun alkaessa valmistunut ja jollakin lailla se resonoi kanssani täydellisesti.
Lattia kopisee hieman jalkojen alla, kattokorkeus on ainakin neljässä metrissä ja tilavat huoneet mahdollistavat sisustukseen uusia näkökulmia, ideoita riittää jo nyt runsaasti. Koti, isolla koolla todellakin.
