Aikaiset aamut, hiljaiset hetket. Kaikki nukkuvat, luontoa lukuunottamatta. Aurinko on jo ylhäällä ja lintukuoro laulaa sydämensä kyllyydestä. Kahvikupponen, jos toinenkin sujahtaa kitusiini, dosetista aamupillerit jogurtin kera heräilen taas uuteen päivään. Poissa on ne hektiset aamut puuronkeittoineen ja aamutoimineen muksujen ollessa pieniä ja olen hyvin iloinen lasteni kasvusta. Kyllä meillekin viimein koitti nämä rauhalliset aamuhetket ihan omassa aikataulussa. Nykyisin oikeastaan ihmettelen, miten olen jaksanut aamusta toiseen sen hässäkän, mikä neljästä vasta heränneestä lapsesta lähteekään? Aikansa kutakin ja olen joutunut opettelemaan näihin hiljaisiin aamuihin. Itselläni on mennyt siis kauan aikaa sopeutua siihen, että voin todellakin istahtaa kenenkään häiritsemättä pöydän äärelle ja nauttia kahvini siltä istumalta.
Tosiaan, viikko vierähti ihan liian nopeasti, tuntui siltä kuin vuorokausiin olisi tarvittu lisää tunteja. Oli ihanaa nähdä lapseni kumppaneineen pitkästä aikaa ja seuraavaksi sitten olisi meidän vuoromme kyläillä hänen luonaan siellä toisella puolen suomea. Sitä hetkeä siis odotellessa..
Eräänä lämpinä iltana kävimme porukalla uimassa rannalla, missä koiratkin pääsivät pulahtamaan. Heinäkuiset auringonlaskut ovat aina yhtä upeita ja harmi, ettei kuva vastaa todellisuutta värien osalta. Kuumuuskin helpotti heti auringon laskiessa pilvien taa..
Eilen olikin sateinen ja viileä keli, onneksi. Edellisestä sateesta on jo hyvä tovi, en itseasiassa muista milloin viimeksi olisi satanut ja luonto saanut huilahtaa auringon paahteelta. Juhlimme myös pienesti mummon päiviä, perinteisesti saunoen ja hyvin syöden. Mummon luona kävi läheisiä kahveella ja kakuilla. Mummon omituinen olokin selvisi, hällä oli kuume kivunnut 39asteeseen.
Kotiin tullessa meitä odotti keittiössä muurahaisarmeija. Ilta menikin sitten siinä, ja huomenissa jatkuu invaasion taltuttaminen. Olemme säästyneet mokomalta kiusalta ja nyt on tässä huushollissa ensimmäinen laatuaan ja yhtään en tiedä, mistä mokomat on sisälle tulleet ja minkä perässä? Mitään näkyvää tai tavallisuudesta poikkeavaa ei keittiössä mielestäni ole, eikä ole ollut ja ihmetys on suuri, miksi juuri nyt tulevat sisuksiin?