Syystuulia

Kesä päättyi näihin ukkosiin taannoin

Minulle tulikin hienoinen kiirus hankkia uutta päällepantavaa Uman kanssa ulkoiluun. Syksy ilmaantui yhdessä yössä ja olihan se kaivettava viime talven jäljiltä paksumpaa vaatetta ylle. Ei tuolla ulkona ole pakko palella ja kyllähän se niin on, että kelinmukainen vaatetus on kaiken ulkoilun perusta.

Tiedän omasta kokemuksesta, miten ulkoilu voi olla ikävää, hankalaa ja hyvin epämiellyttävää sateen ja tuulen vihmoessa niskasta sisään ja varpaiden ensin kastuessa ja sitten jäätyessä kalikoiksi. Villasukat, lapaset, kauluri ja oikeasti lämmin pipo ovat tulleet osaksi omaa pukeutumista vasta parin edellisen talven aikana. Tästäkin voin kiittää Umaa, jonka kanssa ulos mentävä säässä kuin säässä ja siitä ei pidä tehdä itselleen kidutusta ainakaan huonolla vaatetuksella.

Sain siis viime viikolla vihdoin ja viimein luopua yli 20-vuotiaasta ulkoilutakistani, jonka aikanaan hankin ensimmäisten lasten ollessa vaippa-ikäisiä ja ulkoilin säässä kuin säässä heidän kanssaan. Muutoin takki olisikin vielä mennyt, mutta vedenpitävyys oli enää muisto ja olihan se noin muutoinkin jo aikansa elänyt. Viimevuoden yritin sinnikkäästi käyttää marketin parin euron sadeviittaa takin päällä pahimmilla keleillä ja hieman hankalaahan se oli. Monesti kastuin siltikin, sade pääsi useimmiten yllättämään ja olisi pitänyt melkein mukana mokomaa kantaa ja puhelimessa on ihan riittämiin kantamusta taskussa.

Olen hieman yllättynyt löytäessäni heti etsimäni ulkoilutakin ja siihen sopivat housut. Molemmissa on hyvä vedenpitävyys, tuuli ei tunkeudu kankaasta ikävästi läpi ja materiaali mahdollistaa kerrospukeutumisen eli pärjään nyt koviin pakkasiin asti yhdellä ja samalla puvulla lisäten vain kerroksia takin ja housujen alle.

Mikä parasta löytämässäni ulkoilupuvussa sitten oli? Reilu alennusprosentti, -70%. Olin varautunut useamman tunnin etsintään ja pähkäilyyn sopivasta asusta sovituskopiss ja ihmetys oli suuri, kun kaupassa menikin vain puoli tuntia sovituksineen kaikkineen. Takin väri ei oikein ole oma, mutta nuukailuun tottuneena tiedän, että ihan kaikkia toiveita ei omallekaan kohdalle voi osua samassa paketissa. Hämmästyin myös erikseen ostettavien housujen hintaa laatuun nähden ja minua ei nyt haittaa edes housujen liiallinen pituus punteissa,sillä jos lähtisin etsimään sopivaa lahjetta, saisin todellakin etsiä itseni väsyksiin. Käytän housujen lyhennykseen omaa hyväksihavaittua kikkaa, eli pujotan kuminauhat lahkeisiin ja se siitä. Toki voisin ne ommellenkin lyhentää, vaan en jaksa nähdä sellaista vaivaa omien vaatteiden kohdalla. Yksi asia siis jälleen kunnossa. Mainittakoon tässä nyt vielä sellainen pieni asia, että inhoan ylikaiken vaatekaupoissa kiertelyä, vielä enemmän, mikäli itselleni pitää jotakin löytää. Se vielä menettelee, että kiertelen lasten kanssa heille etsien jotakin, ja toisinaan se on jopa hauskaa, kun ei itse tarvitse peilin edessä sovitella ja pähkäillä.

Sateisen päivän lenkille lähtöä 🙂 Ilme kertoo paljon

Uma pääsee seuraavalla viikolla pesulle ja karvaongelma meillä sisällä helpottaa jälleen pitkäksi aikaa. Viimeksi Uman käytyä pohjavillakarvapesussa, olemus keveni huomattavasti sekä meillä kotona villakoirat katosivat pitkäksi aikaa ja imurointivälit pidentyivät huomattavasti. Jos itsellä olisi taito kehrätä lankaa, Uman pohjavillasta saisi lämpimät neuleet aikaiseksi. Huskyn turkki on kuulemani mukaan samankaltaista, kuin lampaanvilla ja joskus jossakin olen nähnyt koirasta tehtyää lankaa. Umasta ainakin lähtisi todella paljon raaka-ainetta langan kehruuseen ja usein onkin kovin sääli heittää harjattu aines roskiin.

Syksyinen ilta, hetki ennen pimeää!

Eilen illalla jaksoin jo siivoilla hieman tämän kamalan flunssan jälkeen ja ensimmäinen kynttilä aseteltu paikoilleen tälle syksyä. On mukava istahtaa hetkeksi sohvan perälle ja kietoutua vilttiin hyisen ulkoilman jäädessä taka-alalle. Kohta alan kaivella kätköistäni talvella keskenjäänet villasukat, jahka tässä on tarpeeksi saatu tehtyä tärkeämpiä kotitöitä alta pois talvea vasten. Niin, ettei ole tavallaan mitään kesken ja saa vain vetäytyä kodin uumeniin odottelemaan talvea.

Tänä vuonna joudun miettimään sellaistakin asiaa, kuin lämpö ja ikkunat. Joko nuo karmit pitää tiivistää kunnolla, tai sitten hankkimaan paksuja talviverhoja vedon estämiseksi. Matot alkavatkin olla paksuja ja villaisia, samoin viltit ja peitteet on jo valmiina tulevaan kylmään kodissamme. Edellisinä talvina lapset ovat tarvinneet huoneisiinsa kaksi peittoa tarjetakseen yön yli ja ensi talvi ei näillä näkymin ole yhtään sen lämpöisempi. Olemme jo nyt palelleet sisällä parisen viikkoa lämmityksen puuttuessa ja saa nyt nähdä, kuinka ilman kaasua, vaihtoehtoisella lämmitystavalla kodit täällä lämpiävät? ja kylmää tulee olemaan, mikäli sähkökatkot toteutuvat talven kuluessa.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *