Ulkona on mukava pakkanen, -10 astetta ja aamun taivas värjäytyy horisontissa lilan ja vaaleanpunaisen hentoihin sävyihin. Puiden oksistoilla keikkuu lumipeite ja aurinko näyttää ainakin pilkistävän tänään, kohta. Päivänvalo näyttäytyy jo kahdeksan maissa. Yritän ottaa kuvan, vaan kuvakulma on liian hankala ikkunasta otettavaksi. Ehkä mielikuva nousee kuitenkin esiin?
Elämä on rauhallista, hyvin tasaista arkea. Työt ja opinnot haukkaavat ison palan ajankäytöstäni ja vapaa-aikani olen käyttänyt lepoon. Neulon sukkia sekä saastutan aivojani seuraamalla sarjoja suoratoiston kautta. Pitkä joululoma sekoitti ehkä hieman omaa rytmiä ja illat ovat päässeet venähtämään myöhempään, kuin mikä olisi hyväksi, joten siinä on pieni tavoitteen poikanen seuraaviin viikkoihin.
Kevään lähestyminen ja talven taittuminen tuo mukanaan lisääntyvän luonnon valon myös sisälle kotiin. Omalle kohdalle tämä tarkoittaa jälleen jo perinteeksikin muodostunutta kodin tavaroiden karsimista. Pimeän syksyn ja talven jälkeen mieli alkaa kaivata keveyttä myös ympäristössä, jossa elelen.
Mietin, olisiko kotosalla vielä jotain, mistä luopuisin? Mitä en tarvitse? Joitakin juttuja tulee mieleen, asioita joita en ole esimerkiksi kahteen vuoteen käyttänyt kertaakaan. Ne jutut nyt vaan jäivät muuttaessa ja unohtuivat kaappiin arjen alkaessa. Ne, mitä ajattelin ehtiväni käydä läpi sitten myöhemminkin. Ja nyt taitaa olla se myöhemmin-hetki sitten?
Muutimme siis kaksi vuotta sitten jälleen kerran pienempään kotiin lasten kasvaessa ja heidän muuttaessaan omilleen yksi toisensa jälkeen. Ei ollut järkeä, eikä itseasiassa taloudellista mahdollisuuttakaan jäädä isoihin neliöihin. Nyt olen pohtinut ja miettinyt sen pari vuotta, millaiseksi haluaisin tämän nykyisen kodin sisustaa. Selkeää visiota minulla ei oikein ole ollut ja se onkin hankaloittanut toteuttamista. Tai saattoi ollakin muutettaessa, vaan mieli on muuttunut siitä alkuperäisestä ajatuksesta.
Syksyllä sain yhdistetyn olo,-makuuhuoneen huonekalut mieleiseeni järjestykseen ja hermojani raastava huonekalutetris päättyi. Vihdoinkin. Sain kauan kaipaani oman tilan erotettua järkevästi olohuoneesta ja sänkyni ei enää ole se hallitsevin elementti huoneessa, kuten aiemmin oli.
Pikkuhiljaa ja vähän kerrallaan tämäkin koti muotoutuu ja esimerkiksi taulut löytävät paikkansa yksi kerrallaan. Sain pari viikkoa sitten keittiöön naputeltua paikat kahdelle taululle ja koko huoneen ilme muuttui kerrasta. Vielä en ole uskaltanut laittaa esimerkiksi hyllyjä paikoilleen, tai mitään muutakaan mikä pitää porata seiniin kiinni, johtuen aiemmasta huonekalutetriksestä.
Jokaiseen huoneeseen ajatus olisi tehdä jotakin pientä muutosta sisustamalla. Eteisen osalta tiedänkin jo millaista haluan, vaan toteutus antaa vielä odottaa. Sopivan kaapiston löytäminen avonaulakon tilalle on osoittautunut hankalammaksi, kuin osasin etukäteen ajatella. Toisaalta, haluaisin säilyttää avonaulakon? Mutta sitten käytännössä se pursuaa takkeja, ja on kovin epäsiistin näköinen, koska se on tällä hetkellä ainoa paikka niiden säilyttämiseen ja kaipaisin selkeämpää ilmettä sisääntuloon.
Yksi asia kerrallaan kuntoon ja pikku hiljaa hyvä tulee. Kiirettä minulla ei ole kodin suhteen. Kausittainen kaappien läpikäynti on tuottanut tulosta ja sain poistettua vihdoin ne muutosta yli jääneet tavarat eli liian lyhyet verhot, sekä laatikon pohjalle unohtuneet lasten päiväpeitot, joille ei ole ollut käyttöä enää aikoihin. Loput turhat, käyttämättömät ja ylimääräiset astiat löysivät toisaalta uudet kotinsa. Pari muovipussillista vaatetta pääsi kiertoon, osa suoraan sekajätteeseen. Tehtyäni kaappien siivouksen, totesin päässeeni tavoitteeseeni eli en tarvitse lisää tilaa säilytykseen. Tyhjiä hyllyjä on nyt riittävästi. Ainoa selkeä tarve on siis eteiskaapisto, jonne saan takit piiloon ja pois silmiltä.