Pienestä sitä saakin ilon itselleen. Pihasuunnitelman toteutus pyörähti viimein käyntiin kaivinkoneen käytyä poistamassa painuneen maakerroksen. Pääsin lapiohommiin itsekin ja oikealla tekniikalla selkä pysyi jokseenkin kuosissaan. Hiekkaa on nyt lapioitu suuri kasa ja hyvää multaakin olisi reilusti, joten on hieman sääli heitellä se maantäytöksi toisaalle.
Illalla myöhään pohdimme vielä laatoituksen toteuttamista ja vanhojen laattojen riittävyyttä. Käytämme siis vanhoja, tämän talon pihapiirin jo purettuja laattoja ja toivomme, ettei uutta laattaa tarvitse ostaa.
Suureksi ilokseni ja hämmästykseksi nurmikon alta ja kaiken mullan seasta alkoi löytyä kiviä, siellä täällä isoja ja pieniä kiviä. Sain tulevalle uudispihalle myös aina toivomani ison kivenkin, jonka kone kaivoi maasta. Kiviäkään ei nyt tarvitse hankkia erikseen, mikä helpottaa omaa työnosuutta tässä projektissa. Löytyneet kivet tulevat tarpeeseen, ja ajattelin rakennella niistä maahan jonkinmoisen istutuspaikan mm. saniaisille, joita terassin yhdessä kulmauksessa kasvaa jo valmiina.
Hämmästelen, kuinka saan olla iloisena toteamassa vähän väliä, kuinka olen aina toivonut/halunnut jotakin ja niitä asioita vain putkahtee milloin mistäkin esiin. Viimeisinpänä nyt nuo kivet ja erityisesti se yksi suuri maan alta kaivettu järkäle.
Villiviinikasvusto näyttää selvinneen maanpoistosta ja sitä olen jo viime kesästä asti varjellut, tarkoituksena juurikin saada siitä hieman näköestettä, sekä helppohoitoista kasvillisuutta terassille. Myöhemmin meidän on tarkoitus askarrella villiviinille jonkinlainen kehikko, jota pitkin saa kasvaa rauhassa. Aiemmin se oli villiintyneenä peittona talon seinustalla ja viime kesänä sen poistimme, jättäen vain muutamia alkuja jäljelle tulevan terassin nurkkiin.
Tekemistä ja puuhaa siis riittäisi pitkäksi aikaa. Tällä hetkellä pihaan on jo tuotu, levitettty ja tampatukin tiiviiksi karkea hiekka. Seuraavana sitten laattojen alle tulee pehmeämpi asennushiekka sekä viimein itse laatat ja luonnon omat kivet kiertämään laatoitusta. En millään malttaisi odottaa, että pääsen sisustamaan kesäolohuoneen mieleiseksi. Siitä on tulossa hieno ja mikä parasta, käytämme erittäin paljon jo pihapiiristä löytyviä tarvikkeita ja valmiina jo olevia kasvustoja.
Tartuin heti ihanaan otsikkoosi ja kuvaa.
Minä välillä tunnen kummaa syyllisyyttä siitä kun saan olla mökillä puuhaamassa kaikkea kivaa ja kuljen ihan hymyssä suin ulkona. Miksi en saisi olla tyytyväinen ja onnellinen siitä mitä minulla on ja mistä on aikoinaan haaveillut ja joka on sitten monen mutkan jälkeen toteutunut ja minkä eteen olen ahkeroinut. Eikä minun onneni ole keneltäkään muulta pois !
Eli nautitaan täysin palkein kesän tulosta ja kaikesta siitä mitä suunnitellaan, haaveillaan , toteutetaankin mahdollisesti…..
Onnellista kesää Sinulle !
Hei ja kiitos samoin sinullekin oikein ihanaa kesää! Saa olla onnellinen, omista lähtökohdista käsin ja kuten kirjoitit, se ei ole keneltäkään pois. Syyllisyys ja sen kokeminen tuntuu olevan joku perisuomalainen juttu ja mieluummin piilotetaan se oma onni, kuin tuotaisiin esiin ihan aiheellisesti kateuden pelossa.