Niin se on jälleen yksi joulu vietettynä ja uutta vuotta pitäisi miettiä. Kulunut vuosi on mennyt omasta näkökulmasta katsottuna todella nopeasti. Sairauslomani venähti odotettua pidemmäksi ja tällä hetkellä keskityn siihen, että saan arjen tässä kotona sujumaan, toisinsanoen sopeudun uudelleen sle:n ja kipuilevan selkäni tuomiin haasteisiin.
Lopetin jo lapsuudessa kaikenlaisten uudenvuodenlupausten tekemisen. Ymmärsin, että on ihan turhaa luvata jotakin, jota ei välttämättä pysty toteuttamaan, edes itselleen. Lupaus on lupaus ja sen rikkominen aiheuttaa mielipahaa niin itselleen, kuin sellaiselle, jota asia koskee ja niin on parempi olla lupaamatta mitään sellaista, mitä ei kykene varmasti toteuttamaan. Lupauksia ei tule tehdä myöskään vain tekemisen ilosta tai silkasta huvista, vain koska niin muka kuuluu tehdä.
Vuosi sitten toivoimme edes vähän parempaa seuraavaa vuotta verrattuna edelliseen, joka menikin minulla pääosin toipuessa suuresta leikkauksesta, ja heti perään mies sai oman syöpädiagnoosinsa, hoitojen jatkuessa yhä edelleen ylläpitohoitoina parin kuukauden väliajoin. Joten, toivomme tulevasta vuodesta jälleen hieman parempaa, kuin kohta päättyvä vuosi.
Toivon siis itselleni ja lähipiirilleni ensivuodelle paljon onnellisia hetkiä, eikä ne pidemmätkään ajanjaksot onnellisuuden kuplassa olisi pahitteeksi. Toivon myös parempaa terveyttä jokaiselle ja samanlaista vastuunottoa itsestä ja omista asioita kuin tähänkin asti.
En tee tähän nyt mitään kaikenkattavaa listaa omista toiveistani ensivuodelle, olkoon se moninkerroin parempi kaikinpuolin, kuin tämä päättyvä vuosi.
Vietämme uudenvuoden vastaanottajaisia lasten ja lapsenlapsen ja isomummon kanssa. Limua, pikkusuolaisia purtavia, patonkia ja salaattia sekä kerran vuodessa saatavaa itsetehtyä perunasalaattia ja nakkia. Jotakin makeaa karkkien muodossa tai jonkin leivonnaisen. Sellainen meidän perheen perinteinen uudenvuodenaaton helppo menuu. Tinan valu on jäänyt pois perinteistä, samoin itse olen toivonut jo kymmenisen vuotta ilotulitteidenkin kauppaan jättämistä ympäristösyistä. Vaan, perheessä on useampiakin, joiden mielestä ilman paukuteltavaa ei voi vuodenvaihdetta viettää, joten enemmistön äänillä mennään.
Meilläpäin asustelee paljon koirallisia talouksia ja pauke ympäristössä on pientä onneksi. Umalla tulee hieman viiveellä reaktiot paukkeesta, vaikkei pelkoaan näytä uudenvuodenaattona, niin seuraavina viikkoina saattaa säpsähdellä kovia ääniä ympäristössä. Voipi olla, että Uma pääsee saunan suojiin aattona, koira ei ymmärrettävästi arvosta pauketta.
Nyt päättyvän vuoden kulunut loppuvuosi on tuonut tullessaan lapsillenikin paljon muutoksia elämiinsä. Olen pitkin syksyä saanut sanoa heillekin useampaan otteeseen, että asioillansa on tapansa järjestyä parhain päin ja niin ne asiat on melkoisen hyvin myös järjestyneet. Isohkot muutokset elämässä tuovat aina hieman epävarmuutta tullessaan. Lapsistani tiedän kuitenkin, että ovat hyvässä liemessä keitettyjä, ja pärjäävät tiukankin paikan tullen elämässään. Sitkeys näyttää periytyneen geenien mukana, kuten myös eräänlainen periksiantamattomuuskin.
Ja sitten tähän hetkeen. Haaveeni uudesta läppäristä näyttää vihreää valoa. Ennen joulua, aatonaattona vanha kone tipahti pöydältä ja näyttö meni rikki. Ja kun yksi laite hajoaa, niin mikä siinä sitten onkaan, että että tahti jatkuu muissakin laitteissa. Miehen pitkään palvellut puhelin päätti myös sanoa sopimuksensa irti samoihin aikoihin. Molemmat oli siis jo hankintalistalla, joten ihan ei yllärinä laitteiden uusinnat tulleet tällä kertaa.
Ja etten ihan tavoistani luovu kokonaan, niin toivon hyvin paljon viisautta maailmaan ja erityisesti niille, jotka ihmisten kohtaloista ovat vastuussa. Toivon rauhaa, rakkautta, viisautta ja vapautta ihmisten keskuuteen ympäri maailman!