Joskus kirjoitusten aiheet antavat odotuttaa pitkäänkin, ikäänkuin ei olisi mitään sanottavaa. Todellisuudessa sanottavaa olisi paljonkin, vaan itsesensuuri on sen verran korkealla, ettei ikäänkuin kehtaa tuoda julki ajatuksiaan.
Tämän kevään suuri ajatustenherättäjä olisi varmaan vaalit, vaan oma periatteeni on olla sotkeutumatta moiseen leikinlaskuun. Sanomattakin selvää, kuinka hankalaa ja vaikeaa on tehdä päätöksiä ihmisten asioista ja elinolosuhteista pienesti kuntatasolla, saati sitten valtiotasolla. Inhimillisyys on kadonnut, muiden arvojen viedessä päätöksentekoa eriarvoistaen tavallista kansaa aiempaa enemmän.
En enää muista, mitä maailmalla on tapahtunut reilu kymmenen vuotta sitten, pohtiessani silloista näkymää tulevaisuudesta. Jotenkin osasin aavistella tuolloin tätä nykyistä Suomen tilannetta, mitä tapahtuisi erääseen liittoon liittymisen myötä.
Eriarvoistuminen ei ole ollut varmaankaan tavoitteena, ja se sotii pahasti ihmisoikeuksia vastaan. Onko tilanne oikeasti niin paha, että uhrataan iso joukko ”heikompia” pienen ”vahvemman” ryhmän selviytymisen takaamiseksi? Entäpä, kun tämä suurempi ja selvästi ”heikompi” osa väestöä alkaa protestoimaan vallitsevaa tilannetta yhteistuumin? Onko ollutkin tarkoitus jakaa väki kahteen kerrokseen ja luoda uudelleen epätasa-arvoista kahtiajakoa ihmisten kesken? Tämä oli oma skenaarioni jo vuosia sitten ja nyt näyttää omaan silmään todella pelottavalta. Juna on liikkeellä, ja sen pysäyttäminen vaikuttaa toivottomalta.
Olen kuullut usein, kuinka äänestämällä voisi vaikuttaa asioihin. Kuitenkin koko aikuisikäni olen nähnyt toisin ja tullut siihen tulokseen, että se on ihan se ja sama, kuka asioista on ns. päättämässä, kun lopputulos on aina huono tai vielä huonompi. Harvoin mitään hyvää minkäänlainen kokoonpano on saanut aikaiseksi ja mistä se johtuu?
Ehkä en ymmärrä riittävästi politiikkaa ja päätöksentekoa ja sen vuoksi suhtautumiseni asiaan on kovin nurja, myönnän. Yritykset harvoin kykenevät ajattelemaan ihmistä, työntekijäänsä, muutoin kuin pakollisena kulueränä ja heistä olisi sen vuoksi piiskattava mehut irti mahdollisimman tarkoin. Samoin on käynyt kunnille, ja itseasiassa koko maallemme. Yritys on yritys ja sitä on johdettava ihan muista lähtökohdistä käsin, kuin ihmisten hyvinvoinnin kannalta.
Joko on uuden kratian vuoro, ehkä oklokratian vuoro? Kaikelle kun pitää olla vastakohtansa, niin oklokratia on demokratian rappeutunut muoto. Toisinsanottuna rahvaanvalta. Oklo sanana viittaa rettelöitsevään kansaan. Kratia, kuin kratia. Juna taisi jo mennä, eikä pysähtynyt.