Olipahan kovin virkistävä pistäytyminen kirkossa. No, en olisi mennyt ihan vapaa-ehtoisesti, vaan vanhemmuus vaatii joskus sellaistakin tekemään. Kannatti kuitenkin mennä, ihan virkistyksen ja huvin vuoksi. Jos olet kovin uskonnollinen, kehoitan lopettamaan lukemisen tähän, en voi taata tämän kirjoitukseni loukkaamattomuutta ja mielenpahoitusta. Pyydän anteeksi jo etukäteen ja eiköhän minunkin syntini ole jo anteeksi annetut etukäteen, niin ihan sama mitä teen tai sanon? Joten, anteeksi, mikäli joku loukkaantuu.
Ajatukseni uskontoa ja uskomista kohtaan ovat yleismaailmallisia ja jokaisella on oikeutensa uskoa, vaikka siihen joulupukkiin, jos niin kokee asian olevan. Seuraava kirjoitus on puhtaasti seurausta eletystä elämästä ja vain minun omaa pohdistaani, ajatuksiani sekä kyseenalaistamista.
Uskoa voi ihan ilman mitään järjestöäkin, ilman instituutiota ympärillään. Ymmärrän kyllä hyvin niitäkin, jotka tarvitsevat tiukat raamit ja säännöt omalle uskolleen ja sitä saa milloin missäkin muodossa erilaisten uskontojen ja lahkojen parissa. Ymmärrän, jos tarvitaan peräti opetusta ja ohjausta siihen ,kuinka uskotaan oikein tai kuinka pyhiä tekstejä tulkitaan itselleen edullisella tavoin? Tarkoitushan pyhittää keinot?
Siinä kirkon penkillä istuessani kyseenalaistin itsekin montaa kohtaa kohtaa meneillään olevasta jumalan palveluksesta. Tuumasin, että heikoimmat sorretaan ja alistetaan sen tähden, että ylimystöllä on todellakin valta kävellä näiden ylitse ja heikoimpien pitää vielä kiittää tästä saamastaa ”lahjasta” sekä nöyristellä vielä lisää, antaen sen vähäisenkin sille parempiosaiselle. Näin näen ainakin tutun ev.lut. uskonnon ja sen tulkinnat. Vähempiosaiset on valjastettu edukkaamman väestön tarpeisiin kaikessa ja vähempiosainen opetetaan olemaan osastaan kiitollinen, perustellen asia jumalallisuuksilla. Siinä sokea taluttaa sokeaa näkevän nauraessa vieressä, saaden hupia itselleen ja muille hyvän tarinan muodossa.
Kyseenalaistin koko uskonnon ajatuksen palvomisesta, johon on kelpuutettu jumala. Sen varjolla saa ryöstää, tappaa ja vahingoittaa, varastaa ja hallita ihmispoloista ja kaiken antaa anteeksi jumala, jeesus, joka on jo kaikki synnit sovittanut. Ihan kamalaa, kun ajattelee, kuinka vastuuttomiksi ihmiset voivat tulla edellisen ajatuksen myötä. Voit tehdä ihan mitä tahansa ja aina saat anteeksi sekä sovituksen ylhäältä käsin. Mihin jäi ihmisen oma henkilökohtainen vastuunkanto? Kyllä minä ainakin olen vastuussa omista teoistani ja jos olen tehnyt jotakin väärin, ensisijaisesti minun pitää itse kyetä pyytämään anteeksi ja ennenkaikkea kyetä jos minulle ollaan tehty väärin, niin minun tehtävä se on kyetä antamaan anteeksi. En tarvitse siihen välikäsiä tai kirkkoa selittämään puolestani miten asia on. Saati että etukäteen olisi kaikki rikkeet/virheet annettu anteeksi. Sehän viestii, että tehkää mitä tahansa, kunhan muistatte pyytää anteeksi ja hommat jatkukoon. Kaikki on sallittua, kunhan pyytää anteeksi tekojensa jälkeen. Ihan hirveää ja monet todellakin tekevät näin. Ovat kovin uskonnollisia, tekevät hirveyksiä ja sen jälkeen kas kummaa, yhenäkin kaikki on anteeksi annettu. Ja teot jatkuvat yhä vaan. Vastuu on siellä ylhäällä, ei ihmisellä itsellään.
Uskonnoissa on sellainen ikävä puoli, että niiden varjolla on tapettu miljoonia ihmisiä, käyty verisimpiä sotia, ihmiskuntia on alistettu toisen valtaan, heitä on ryöstetty, käytetty monin tavoin hyväksi pelottelemalla. Pelkäävä ihminen on helppo hallita. Ja helvetillä peloittelu on suoranaista kidutusta, josta ei kuitenkaan saa rankaista.
Tavallisille ihmisille annetaan kaikenlaisia ohjeita, kuinka pitää toimia oikein ja jos et tee, päädyt tyyliin helvettiin tai sinut potkitaan pois yhteisöstä. Kirjaimellisesti ihmiset ovat kuin lampaita, jotka sokeana seuraavat yhtä johtajaa. Tiukat ohjeet eri uskonnollisissa yhteisöissä estää tehokkaasti oman ajattelemisen alkeet. Sinun ei tarvitse ajatella, kun uskonnon puolesta kaikki on ajateltu valmiiksi, ei tarvitse kuin noudattaa ohjeita ja olet hyvä orja.
Uskonnot pahimmillaan myös orjuuttavat ihmisen, kaventavat elintilaa ihmisen voidessa entistäkin kehnommin. Kierre syntyy siitä sitten, kun ihminen takertuu entistäkin tiukemmin ede siihen yhteen ainoaan elämässään, eli uskonnollisiin asioihin ja itse ainakin olin aivopestynä jo lapsuudesta saakka. Syyllisyyden siemenen kylväminen vaikka elämän normaaleista jutuista on sairasta. Uskonnoissa on jotenkin jäänteenä kuolema ja sen jälkeinen ”elämä”. Kukaan ei ole tullut kertomaan vielä hautaan päästyään, miten asian laita oikeasti on. Eikö itse elämä olisi palvottavissa paremmin, kuin jatkuva kuolemalla mutustelu?
Istuessani kirkon penkillä ehdin miettiä monia asioita, ymmärsin myös, kuinka vanhanaikainen koko kirkko instituutiona onkaan. Ihmiset ovat kehittyneet ihan jo älyllisesti edellisten parinsadan vuoden aikana, kirkon menot ovat todellakin jääneet sinne jonnekin vuosisadalle tarkoituksena kai edelleen aiheuttaa ihmisissä pelkoa, ja sen kautta hallita ja käyttää kansaa hyväkseen kaikintavoin, orjuuttamalla heidät uskonnon varjolla.
Toki tänäpäivänä ihmisiä pelotellaan myös ilman uskonnollista vaikutetta. Uskonnon pelotusvaikutus ei enää toimi samoin kuin ennen ja joukkoja on vaikeampi saada hallintaan enää pelkällä uskonnollisella pelotteella. Nykyisin on muut keinot käytössä saada pelkoa ja sen kautta valtaa ja hallintaa ihmisistä. Kärsimme mekin oman osamme tälläkin hetkellä niistä keinoista. Meiltä kerätään varoja, milloin minkäkin syyn nojalla ja pidetään huoli, ettei kukaan pääse ainakaan työtä tekemällä vaurastumaan.
Tulihan tulikiven katkuista tekstiä, ja aikomukseni oli kirjoittaa positiivisella sävyllä uskon vapaudesta. Ennenkaikkea ihmisen luonnollisesta tarpeesta uskoa johonkin itseä suurempaan, selittää asioita, joita ei ymmärrä ja jotka näyttäytyvät ihmisen elämää suurempina ilmiöinä. Ehkä joskus sitten,
Nyt on joulukuu, tulossa suurin kaupallinen juhla jälleen vuoteen. Aikoinaan joulunajan juhla on ollut luonnon kiertoon liittyvien selittämättömien toisintojen lepyttelyä, kevään tulon varmistamista erilaisin riitein, ihan kuten uskonnoissakin. Molempiin tapoihin kuului ja kuuluu edelleen uhraaminen, lahjonta ja eri asioiden pelkääminen.
Paitsi, ettei luonnollisissa asioissa pitäisi olla mitään pelättävää? Noo, nämä on näitä aiheita, joita miettimällä voi saada itsensä kovin epätasapainoon, joten lopetan kirjoittamisen tähän tästä aiheesta tänään. Selväksi kai tuli, että kävin kirkossa, pohtimassa sen mielekkyyttä omaan elämään.
