Omaa elämää

Valokuvat blogissani on kaikki omiani, tämä kuva on harjoitusvalokuva uudella kameralla parin vuoden takaa

Lasten ollessa luonani, elämä on täynnä kaikenlaista isoa ja pienempää tekemistä ja aika kuluu ihan huomaatta liian nopeasti. Minulla meni vuosia sopeutua erossa oloon lapsistani. Ensimmäisinä vuosina nukuin lähestulkoon kaiken vapaa-ajan vietyäni lapset isälleen. Viikko ilman lasten läsnäoloa tuntui samalta, kuin olisi koko elämä pysähtynyt. Raskain hetki oli ovata oman kodin ovi ja astua sisään tyhjään, hiljaiseen kotiin tietäen näkevänsä ja kuulevansa lasten kuulumiset vasta viikon päästä.

Pikkuhiljaa vuosien vieriessä eteenpäin olen oppinut muodostamaan omaa elämää niilläkin viikoilla, kun olen itsekseni. Lasten kasvaessa myös kuulumisten vaihto luonnistuu isänsä luota ja toisinaan he myös poikkeavat kylään kesken isäviikkojen yllättäen minut iloisesti.

Ennen eroa minulla ei ollut minkäänlaista omaa henkilökohtaista elämää, en edes osannut kaivata sellaista, mitä ei koskaan ollut. Jouduin opettelemaan yksinolemisen alkeista alkaen kaiken elämäni uudelleen erityisesti lasten ollessa isäviikoillaan.

Tässä taannoin huomasin itseni kauhuksi osaavani nauttia myös viikoista ilman lapsia, eli olen vihdoinkin löytänyt myös sen kuuluisan oman elämäni alkeet. Kauan aikaa tähän pisteeseen pääsemiseen on mennytkin.

Ajattelin, aloittaessani kirjoittaa tätä blogia, etten sivuaisi omaa elämääni eron kautta, vaan sehän on mahdotonta käytännössä. Ero mullisti elämäni täysin ja siihen liittyvät kiemurat vaikuttavat elämääni yhä, halusin tai en ja on todella vaikeaa olla kirjoittamatta elämääni edelleen vaikuttavista asioista joissain määrin.

Kylmä kahvi kaunistaa vai miten se nyt menikään? Kuvassa hyvin hyvin harvinainen tapahtuma omassa elämässäni, eräänä sunnuntai-iltana hetken mielijohteesta ihmistenilmoilla.

Ilokseni voin sanoa olevani oman elämän alkumetreillä ja tätäkin toisinaan kuvien ja kirjoitusten kera tänne saan jakaa. Tähän asti olen elämässäni ollut vain äiti, olen asettanut lapseni elämässäni etusijalle, unohtaen itseni kokonaan. Vaikeita valintoja, kipeitä päätöksiä jouduin tekemään, vaan hyvä niin. Lapset on lapsia niin pienen hetken, aikuisena ehtii olla koko loppuelämän ajan.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *