Olemme olleet käymättä vanhanmummon luona saunanlämmityksessä nyt joitakin viikkoja. Mummo on kuskattu autolla meille ja takaisin peseytymään ja nauttimaan ateria ja kahvit ruuan päälle sekä viettämään aikaa meidän kodissa.
Tällaisena aikana, kun kaikesta pitää säästää, myös mummolareissuista on jouduttu tinkimään. Lauantain saunareissu on meille hivenen tyyristä puuhaa kaikkine ruokineen,juomineen, bensiinikuluineen jne. ja joskus nuorisolle pitää maksaa myös mummolassa tehdyistä pikku töistä asiaankuuluva korvauskin. Joku meistä myös pilkkoo ja kantaa seuraavan viikon lämmityspuut taloon sisälle mummon niin toivoesssa sekä käyttää mummon lähikaupassa. Kuukaudessa siis pelkkiin lauantaipäiviin on kulunut useampi sata euroa, siitä hyvästä siis, että mummo pääsee omaan saunaan peseytymään ja saa valmiin aterian lautaselleen.
Omaksi harmikseni kuulin myös, kuinka mummo on toisaalle puhunut meidän saunomisesta, että hänelle tulee kalliiksi, kun me käymme siellä samalla peseytymässä. Joten, oli hyvin helppo tehdä päätös, ettemme lämmitä sitä saunaa enää, toistaiseksi. Näin toimien säästyy kaikkien pienet euroloiset ja mummonkaan ei tarvitse miettiä puidensa/vetensä puolesta. Miesystävä käy paikallisessa yleisessä saunassa jatkossa lauantaisin ja harmittelee hieman asiaa, koska itse on kuitenkin omaan laskuunsa mummolan saunan remontoinut saunakuntoon ajatellen voivansa vaivan palkaksi saunoa kerran viikossa. Halvemmaksi silti tulee, vaikka yleisen saunan saunomismaksu onkin sen 15e.
Kyllähän se neljä ämpäriä vettä per saunomiskerta on kallista tänä päivänä, kuukaudessa 16 ämpäriä ja vuodessa sen 200 ämpäriä pyöreästi otttaen. Meidän vedenkulutus mummolassa on siis koko vuodessa sen 1600litraa. Eli vähän, kun liioittelen, kaksi kuutiota vettä.
Meillä omassa kodissa vesimaksu on kylmän ja lämpimän veden osalta noin 14e/kuutio. Mummolle tulee vain kylmä vesi omalla sopimuksella eli hänen vetensä maksaa sen 7e/kuutio. Meidän veden käyttö koko vuodessa siis kustantaa mummon vesimaksuun 14e, koko vuonna. Olemme vieneet mummolle myös omat kahvit ja kahvipullat ruuan lisäksi tasaiseen tahtiin, ettei hänen pienistä eläkeläisen tuloista menisi mitään meidän kestitsemiseen.
Viimeaikoina kuitenkin mummo osoittanut omalla epäasiallisella käytöksellään sen, ettei arvosta meidän saunanlämmityskäyntejä minkään vertaa ja en todellakaan koe mielekkääksi sitä, että laitettaisiin vain mummolle sauna ja vedet lämpimäksi ja odoteltaisiin se muutama tunti, että mummo käy peseytymässä, ja sitten huolehdittaisiin sauna kuntoon tämän jälkeen.
Halvemmalla ja helpommalla mekin pääsemme, kun voimme elää normiarkea, hakien mummon meille peseytymään ja syöden sitä ihan perusruokaa, ilman kertakäyttöisiä lautasia, aterimia jne, ettei mummolle tule edes tiskiä, ettei meistä ole vaivaa hänelle myöskään sen osalta.
On todella vaikeaa yrittää toimia oikein, kun koskaan ei mikään ole hyvä, mikään ei ole riittävästi ja aina joku muu tekee asiat paremmin. Aina löytyy, joka asiasta, se moitteen sija, mikään asia ei ole koskaan hyvin.
Lakkasin itse miellyttämästä jo reilu kymmenen vuotta sitten ja olen tämän jälkeen ollut ”aina sellainen, ja tällainen” huokausten ja voivottelujen ja haukkujen kera. Olen kuullut olevani sitä ja tätä aina silloin, kun vedän ne kuuluisat rajat ja totean, etten ole mikään palvelija ja mahdollistaja.
Olen myös oppinut tunnistamaan vuosien saatossa manipuloinnin taitavat keinot ja nykyisin jo useimmiten tunnistan tilanteet ja tavat jo ennakolta. En alistu sellaiseen, en enää. Riittää, kun toimin sätkynukkena/palvelijana ja vanhempana aikani. Enää en jaksa, en halua, minulla on omaakin elämää elettävänäni.
Aihe on todella kipeä, vaikka asiaa olenkin käsitellyt koko aikuisikäni. Moni jää vanhana yksikseen, niin itsekin jään, mikäli lapseni toteavat minun olleen äitinä pettymys.
Itse en henno jättää vanhusta täysin yksikseen, koska ei hällä ole koskaan ollut elämästä selviämisen taitoja tai kykyä ottaa aikuisen vastuuta itsestään, saati muista. Olen jollakin tasolla kyennyt anteeksiantoon ja ymmärrykseen. Näin kykenen edes jotenkin kohtaamaan ihmisen, jonka vastuut ja velvollisuudet kannoin.
Minulla on oma elämäni, olen siitä itse vastuussa. En ole vastuussa kenenkään muun elämästä, paitsi vanhempana omille lapsilleni, opettaen heitä ottamaan pikkuhiljaa vastuunsa heidän omista elämistään kaikkineen.
Minun ei tarvitse kokea syyllisyyttä omasta elämänhallinnasta, minun ei tarvitse hyvittää mitään kellekään, minun ei tarvitse lahjoa, ei palkita, eikä auttamisen negatiivisella varjolla mahdollistaa kenenkään elämää, maksaen siitä kovaa hintaa omassa elämässäni siten, että itse kärsisin, tai lapseni kärsisivät auttaessani toisia. Ugh, olen puhunut!
