Tänään on hyvä päivä, tänään on hyvä päivä…
Nykyisin tuo ylläolleva toive värittää aamujani, viimeistään siinä kohdin, kun olen päässyt pöydän ääreen miniaamiaista nauttimaan. Ennen muinoin vihasin aamuja, en tiennyt mitään sen kamalampaa, kuin herätä yön jälkeen ja todeta olevani ihan yhtä väsynyt, kuin illalla nukkumaan mennessäsi. Monesti tuntui, kuin en olisi nukkunut ollenkaan koko yössä ja/tai aamuyön myöhäisinä tunteina nukahdin herätyksen soidessa parin tunnin perästä.
Tänään on hyvä päivä!
Omalla asenteella ja sisäisellä puheella on kovin suuri merkitys. Oikeastaan ainoa asia, minkä voi valita on juuri tuo oma asenne ja tapa suhtautua ihan kaikkeen. Parasta on, kun tietoisesti jo aamusta pyrkii kääntämään oman mielen parempaan päin.
En uskonut aiemmin mihinkään ylimalkaiseen positiivisuushömppään ja minua ärsytti edes lukea ihmisten kirjoituksia onnellisesta elämästään. Tai ärsytti, tulin paremmin sanoakseni hyvin surulliseksi, koska omalle kohdalle ne asiat tuntuivat niin kaukaisilta ja epätodellisilta.
Nyt olen kuitenkin opetellut valitsemaan oman asenteeni, jo heti aamusta ja toivon tänään olevan hyvä päivä. Vastuu omasta asenteesta on yksin minulla. Jos herään väsyneenä, kipeänä, kankeana, päätän siitä huolimatta, että tänään on kaikesta huolimatta hyvä päivä. Positiivisella asenteella on suurempi merkitys elämään, kuin ihan heti uskoisikaan ja tätä olen saanut ihmetellä jo pienen tovin.
Yhtenä iltana tein iltapalaleipiä ja teetä. Siinä palaa tehdessä muistin, miten avuton ihminen voi olla joutuessaan täysin toisen avun varaan ja niinkin pieni asia, kuin leivän teko ei luonnistu. Yhenäkin olin kovin kiitollinen, siinä hetkessä siitä tilanteesta. Seisoin siinä voidellen leipää, laittaen päällysteitä;juustoa ja kurkkua samalla teen hautuessa kupissa. Paljoa ei vaadi, että löytyy se pienikin aihe kiitollisuuteen ja sen myötä onnellisuuteen ja näiden kautta positiiviseen asenteeseen.
Toki kaiken takana piileksii ne ikävämmät kokemukset, jotka opettivat ainakin sen, mitä ei ainakaan omaan elämään halua. Ikävät asiat elämässä näyttävät myös sen suunnan, mitä kohti on mahdollista kulkea, jos niin päättää tehdä. Sen päinvastaisen reitin? Uskon jotenkin siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja ihmiselo on täynnä oppimista. Vaan voisiko se olla jotakin muutakin?
Jatkuva oppiminen on melkoisen raskasta ja pidemmän päälle myös tylsää. Mitä kaiken vastapainoksi? Hattaraa ja poreita, iloa ja leikkiä? Huoletonta vastuuttomuutta? Mitä? Siinäpä kysymys ja valitettavasti en ole ennustaja, en tiedä mitä seuraavan kulman takana odottaa ja sitä ei voi kuin ottaa ne seuraavatkin askeleet eteenpäin. Toivoen parasta mahdollista.
