Se olisi vappu, aatto. Hedelmällisyyden, uuden alun ja kasvun ja ilon juhla muinaisessa perinteessä. Siemenet itävät, maa lähtee viheriömään ja luonnon kasvu alkaa alusta. Luonnon ja hedelmällisyyden juhla siis. Kelttiläisessä perinteessä juhla tunnetaan nimellä beltaine ja kokkojen polttaminen oli yksi juhlan tunnusmerkeistä ihan samoin, kuin muinaisen suomenkin kevään juhlassa, hela,-helkajuhlassa.
Vuodenkierrossa juhla osuu kevätpäiväntasauksen ja kesäpäivänseisauksen puoliväliin ja aikoinaan kesän alku on ajateltu alkavan tästä juhlasta.
Omassa lapsuudessa vappu oli omituinen sekoitus ilmapalloja, poliittisia kulkueita, vappupuheita, serpentiiniä, typeriä ääntä päästäviä leluja ja humalaisia aikuisia örveltämässä suu vaahdossa. Oli simaa, munkkeja ja ihmetystä karkeloista, joissa ei tuntunut olevan päätä, ei häntää. Vappu oli aikuisten kännäysjuhla lapsen silmin katsottuna. Vappumarkkinat erilaisine arvontoineen, krääsäkojuineen ja ilmapalloineen.
Luonnossa ei ole ideologioita, ei aatteita. Luonto vain on ja toimii oman kiertonsa mukaisesti ja sopeutuu muuttuviin olosuhteisiin. Luonnon kiertokulku tuntuu nykyisin olevan asia, mitä monikaan ei juuri ajattele tai kunnioita? Ja kuitenkin elämme edelleen luonnon ehdoilla, luonnossa. Vapun juhlinta onkin oiva tapa muistutella luonnon ihmeestä, kasvun ja uudistumisen ihmeestä, joka toistuu meillä vuosittain.
Mukavaa (muinaista) kesän alkamista!