Kuka, mitä, missä, milloin?

Kuka Olen?

Kuka olen? Siinäpä kysymys, joka askarruttaa myös itseänikin toisinaan. Faktat tiedän hyvinkin, siis ne perusjutut, kuten ikä kohta 43- vuotta, nainen, äiti neljälle, mummo yhdelle lapsukaiselle sekä laumalle siperianhyskyja, anoppikokelas kahdelle, naisystävä miesystävälle sekä huoltaja Umalle, siperianhuskytytölle, jonka elämään pääsette myös tutustumaan. Niin ja nimeni on Sanna.

Mitä kirjoitan?

Arki on oikein mukava sana kuvaamaan kysymystä ”mitä?” Kirjoitan siis lähestulkoon ja ainoastaan arjestani, ehkä joskus arjestamme monikossa, mikäli saan luvan asianosaisilta. Juhlia juhlimme harvemmin, mitä vähemmän, sen parempi omalta kannaltani. Itse en ole myöskään esimerkiksi lomaa viettänyt kotioloista poistumalla muutoin kuin lähimpään markettiin hakemaan lisää ruokatarvikkeita (noh, hiukan kärjistettyä ehkäpä, mutta noin suurinpiirtein kuitenkin) , joten perinteisiä lomakuulumisia merinäköaloineen minulta ei tipu ja jos tulevaisuudessa lähdenkin lomalle ja alan postaamaan lomakuvia aurinkorannoilta, olen joko äkkirikastunut tai epäonneni on kääntynyt onneen vihdoinkin… Suuri haaveeni tällä hetkellä olisi päästä lasten kanssa Lappiin, ja aika näyttää kuin käy.

Miksi?

Huomasin jo nuorena pitäväni kirjoittamisesta, ja aikuisuuden kynnyksellä, pikkuhiljaa kirjoittamisesta muodostui tapa purkaa tuntoja ja ajatuksia. Kirjoittaminen on minulle ollut paras ja ainoa keino pitää itseni jokseenkin kuosissa elämän viedessä mennessään. Suomeksi sanottuna järjissäni ja arjessani kiinni. Kirjoittaen saan myös sanottua paremmin asiani, olen aina ollut huono kommunikoimaan suusanallisesti, eikä ikä ole tuonut muutosta asiaan.

Arki itsessään ja siitä kiinni pitäminen kynsin ja hampain on myös ollut keino selviytyä elämän vaikeiden asioiden keskiössä. Elämänkokemukseni eivät ole sieltä helpoimmasta päästä ja vasta ihan viime vuosina olen oppinut tavalla ja toisellakin suhtaututumaan kaikkeen siihen kuormaan, minkä kannettavakseni olen saanut tähän elämään.

Synkkyyteen ei pidä vaipua, (vaikka sitäkin toisinaan on ilmassa) arki ja siinä olevat hyvät asiat pitää joskus kaivamalla kaivaa näkyviin ja perusluonteeseeni kuuluu nähdä kaikkien asioiden positiivinen puoli, niistä synkistäkin. Viljelisin mustaa huumoria enemmänkin..

Leppoisampi arki

Nyt olen joutunut opettelemaan entistä enemmän rentoilua, elämän realiteettien toteamista ja itseni kuuntelemista ja oman hyvinvointini etusijalle laittamista. Edellämainittuja en ole oikein ikään osannut, vaan olen aina huolehtinut muista ja muiden ihmisten hyvinvoinnista itseni kustannuksella. Niin työssä kuin kotonakin.

Kotini on linnani, on joku joskus sanonut ja arki pyörii toisinaan hektisenä paikasta toiseen sinkoiluna vaihtelevan asukasmäärän mukaisesti. Vielä kotona asustavat lapset (muutaman vuoden sisään aikuistuvat nuoret) kulkevat vuoroviikoin kahden kodin väliä. Isovanhemmuutta opettelen samoin, kuin aikanaan äidinroolia ja kirjoituksissa sattaa vilahtaa myös neljättä sukupolvea sillointällöin.

Arki on arkea ja olen opetellut ottamaan lomailun kannalta kotona viettämäni ajan nauttien pienen pienistä arjen hetkistä. Nämä hetket haluankin jakaa kaikille, elämä on juuri tässä hetkessä!

ajatuksia arki asenne elämä elämänhallinta ero harrastus hyvinvointi ilo isovanhemmuus joulu juhlat kasvatus kesä kevät kierrätys kiitollisuus kipu kirjoittaminen kiusaaminen koira koti kotityöt lapsenlapsi lapset lapsuus lepo luonto masennus mummoilu muuttaminen Onnellisuus pohdintaa positiivinenasenne siivous sisustus sle säästäväisyys terveys tunteet ulkoilu unelmat valokuvaus vanhemmuus äitiys