Kesken opintoja havahduin voimakkaaseen lumisateeseen, joka kuorrutti ikkunanpielet ja lopulta myös koko ikkunan katolta tuiskuavan höttöön. Näkymää katsellessa mietin, että onneksi ei tarvinnut lähteä tuohon keliin.
Pitipä kuitenkin ulostautua lumitöiden pariin, ja kyllä sitä lunta riittikin. Ainakin 20cm, ellei enemmänkin. Siinä lunta työntäessä, muistelin milloin olisi viimeksi ollut tällainen keli? Pitkä aika siitä ainakin on, tuollaisesta myräkästä.
Havahduin hereille tuijottamasta ikkunasta näkyvää tuiskua ja palailin takaisin opintojen pariin. Tekoälyä ja algoritmejä, jotka ovat molemmat aiheina jo melkoisen tuttuja ja mielenkiintoisia. Molemmista minulla on myös oma mielipiteeni ja tiedän näiden aiheiden herättävän laajalti erinäisiä tunteita.
Somekuplia—klikkaa aiempi teksti aiheesta
Tällä hetkellä suositukset ovat muuttuneet ja esimerkiksi alle 2vuotiaille ei suositella enää lainkaan ruutu-aikaa ja muidenkin ikäryhmien suosituksiin on tullut muutoksia. Myös esimerkiksi sosiaalisen median käyttörajoituksia alle 13-vuotiaille on suunnitteilla. Ehkä on havahduttu median negatiivisiin vaikutuksiin kehittyvien aivojen ja tunne-elämän sekä ylipäänsä koko elämän kannalta?
Tällä hetkellä tekoälyä tuputetaan joka asiassa ja paikassa. Ymmärrän, se tarvitsee monipuolista materiaalia koulutukseen, jotta voi kehittyä edelleen. Mutta onko pakko jos ei halua? Käyttää tekoälyä esimerkiksi kuvien/tekstin manipulointiin?
Oma suhtautuminen tekoälyyn on vielä ristiriitainen. Ymmärrän sen käytön joissakin sovelluksissa; esimerkiksi karttasovelluksessa se yleensä toimii ja kaupungissa on helppo suunnistaa oikeaan osoitteeseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ihmisen täytyy osata liikkua paikasta toiseen myös sen perinteisen kartan avulla . Apuvälineet toimivat tietyin ehdoin, kuten akun ja sähkön avulla, mutta fyysinen kartta ja ehkäpä opittu taito suunnistaa paikasta a paikkaan b ei katoa, vaikka sähköt/akku loppuukin.
Tiedon jakaminen verkossa nopeaa, jokseenkin yksinkertaista ja sitten onkin hyvä pohtia, millainen tieto on luotettavaa, oikeaa ja ajantasaista? Verkosta löytyy tosiaan kaikenlaista ja tiedon aitouden pohdintaan voisi käyttää ikuisuuden, kuten myös jaetun tiedon lähdemateriaalinkin etsimiseen.
Edelleen jaksan hämmentyä siitä, kuinka etenkin aikuiset ihmiset kommentoivat verkossa. Ihan jopa omalla nimellä ja kuvalla lytätään, haukutaan toinen kommentoija, jonka mielipide ei itseä miellytä; kuin päiväkoti-ikäinen kersa opettelemassa ryhmässä vuorovaikutusta. Sanoisiko nämä samat aikuiset tyypit samat ikävät asiat toiselle päin kasvoja, vaikkapa kahvipöydässä? Verkkoon on helppo huudella, näköjään.
No, jokainen on itse vastuussa omista tekosistaan ja jos vanha suomalainen sanonta yhtään pitää paikkaansa, niin ”edestään löytää sen, minkä taakseen jättää”.
Näissä mietteissä päädyn jatkamaan villasukkien neulontaa ja olenkin uskaltautunut kokeilemaan ohjeiden kera neulomista. Etsittyäni aikani sopivan yksinkertaista ohjetta, netissä tuli vastaan helppo ”punos”-villasukkien ohje, jota lähdin innokkaasti kokeilemaan kolmella värillä ja tapani mukaan muuntelin ohjetta hiukan itselleni paremmin sopivaksi.