Toimiva keino kodin viilennykseen

Kuinka selvitä mahdottomasta eli estää asunnon sisälämpötilan kohoamisen?

Me olemme kärsineet jokainen kesä liiallisesta kuumuudesta sisällä, lämpötilan kohotessa reilusti yli 30 asteeseen ja voin sanoa, että tukalaa on ollut, koska kerran kohonnut lämpötila ei ole laskenut sitten enää edes yöaikaan.

Useampana kesänä kärsimme ja kuumuus kävi erityisesti minun keholle niin sietämättömäksi, etten oikein ollut enää viikon jälkeen toimintakykyinen ja asiaa ei auttanut myöskään meidän aikuisten fyysiset sairastumiset pari vuotta takaperin.

Kotimme ongelmana on aina ollut jostain käsittämättömästä syystä juurikin huonosti toimiva ilmanvaihto. Keväällä otin asiakseni ihmetellä tätä hieman tarkemmin ja onnistuin löytämään viimein keinon, jolla saan koko kotiin läpivedon, mitä ei ole ollut ikinä tässä asuessamme. Meillä on siis vain koneellinen ilmanpoisto, jonka täytyy olla koko ajan täysillä päällä. Se on tarkoittanut kylmään aikaan sitä, että korvausilmaventtiilit on pitänyt pitää kiinni vedon estämiseksi sekä asunnon liiallisen jäähtymisen estämiseksi. Lämmitys kun tuppaa olemaan täälläkin liian pienelle säädetty ja olemme muutosta asti saaneet palella kylmään aikaan.

Varsinainen ongelma oli kuitenkin läpivedon puuttuminen, ilma ei kulkenut sisään, eikä ulos ovien ja ikkunoiden auki pitämisestä huolimatta. Ilmanvaihdon säädöillä ei ollut mitään merkitystä ja kodissamme oli seisova tukahduttava ilma yötä päivää. Keväällä huomasin myös, miten vanhoista ikkunankarmeista sekä korvausilmanventtiileistä tuli sisälle pelkkää pölyä pintojen kuorruttuessa hetkessä kerrokseen epämääräistä mujua. Harmistuin suuresti pyyhkiessäni koko ajan pintoja kotona, mutta se oli myös osa ratkaisua kesää ajatellen.

Ikkunoiden tiiviyteen en voi vaikuttaa, karmit ovat vanhat ja päästävät läpi ulkoa tulevan ilman mukana pienhiukkaset ja asia vain korostuu kodin koneellisen poistoilman poiston tehdessä kotiin alipainetta. Alipainetta käytinkin hyväksi saadakseni ilman kiertämään ja tämän hoksasin ikäänkuin vahingossa laittaessani suodattimia korvausilma-aukkoihin keväällä.

Olen ollut muutostamme asti ymmälläni tämän kodin toimimattomaan ilmanvaihtoon (asiaa oli tutkittu jo edellisen asukkaan aikana ihan ammattilaisten voimin tuloksetta) ja sitten onnistuin ratkaisemaan yhtälön vähän niinkuin vahingossa ja sain aikaan läpivedon kokeilemalla kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja aukoen ja sulkien ovia niissä tiloissa, joissa poistoilmaventtiilit sijaitsevat, ikkunoita/ovia eri asennoissaan jne.

Läpivedon ilmestyminen kotiimme oli jotakin ihmeellistä, sitä kun ei ole ollut ikinä tässä huushollissa. Olin kuulevinani oikein humahduksen, kun ilma lähti liikkumaan. Ja sitten asiaan…

Kuinka saada asunto pysymään viileänä?

Hanki pimennysverhot tai vaaleat paksut, peittävät verhot ikkunoihin ja pidä ne tiukasti kiinni koko vuorokauden. Rullaverho tai oikeinpäin/väärinpäin? käännetty sälekaihdin myös kiinni. Käytä läpivetoa yöllä, mikäli ilma on edes hieman viilempää, kuin sisällä. Pidä ikkunoita auki vain varjon puolella ja sulje nekin heti, kun ilma lämpiää liiaksi aamusta. Läpiveto tehostuu selvästi, kun ovi tai ikkuna ei olekaan apposen auki. Esimerkiksi meillä nykyisin riittää ihan pieni, alle sentin rakonen saamaan ilman kiertoon ikkunoissa ja parvekkeen ovessa.

Meillä ilma nyt liikkuu vihdoin ja viimein ja ilmeisesti yöllisen läpivedon ja verhojen avulla sisälämpö on nyt tämän kesän aikana pysynyt max. 24 asteessa koko päivän. Pari kertaa olen unohtanut keittiön ikkunan auki rakosilleen ja iltapäivästä kuuma ilma on vyörynyt sisälle. Eli ikkunat kiinni ajoissa.

Valot ja laitteet lämmittävät myös tarpeettomasti ilmaa sekä keittiössä erityisesti hellan ja uunin käyttö. Nopeasti valmistuvat ja mikrossa lämmitettävät ruuat onkin olleet suosiossa viimeaikoina tästä syystä.

En olisi ikinä uskonut, että jo pelkkien verhojen kiinnipitämisen avulla kodin lämpötilan saa pidettyä aisoissa, vaikka aurinko paistelee suoraan ikkunoihin. Hankimme uudemman ilmanviilentimen täksi kesäksi ja melko tarpeettomaksi se on nyt jäänyt meillä, kun läpiveto toimii yö,-aamuaikaan ja tosiaan ikkunat ja verhot pysyvät kiinni koko päivän ja jos on ihan pakko hellaa käyttää, niin vasta ilta-aikaan, jolloin voi avata ikkunan tarvittaessa. Yöllinen läpiveto on myös ihan huippujuttu, aamulla sisälämpö on ollut alle 20asteessa.

Parvekkeella on ollut varjoa tekemässä roikkuvia kukkia sekä ”säleverhot” jo muutamia vuosia. Tämä ja ikkunoiden kiinni olevat verhot ihan selvästi estävät huoneilman kuumentumisen, vaikka kotona onkin siten kovin hämärää. Vaan, siedän mieluummin hämärän, kuin liiallisen kuumuuden.

Kesä, ihana kesä

Kesä alkaa olla mielessäni vuoden parhainta aikaa. Tai ainakin nyt tuntuu siltä. Olen jo useampana vuonna oppinut nauttimaan lämpöisistä ilmoista, linnunlaulusta, tuoksuista ja vehreydestä. Kesä tarjoaa kaikille aisteille elämyksiä, jos niitä vain haluaa vastaanottaa. Kuumuudenkin voi oppia selättämään itselle sopivin keinoin ja asenne tässäkin asiassa ratkaisee jo paljon.

Vihreän eri sävyt ojanpientareella; aurinko paistaa vielä matalalla, luoden pieniä säteitään korostaen varjoisia kohtia ”pusikossa”. Jälleen, yksi hetki elämässä, kun koen iloa hyvin pienestä.

Onnea on: Vihreä luonto!

Mikä asenne? Niin, se juuri. Itse taisin mokata oikein perusteellisesti äskettäin oman fyysisen olotilani kanssa. Kuumuus itsessään jo aiheuttaa minulle tavallistakin uupuneemman voinnin ja mitä menin tekemään? Aamuisen seitsemän jälkeen kuljetun lenkin jälkeen otin tavanomaiset päikkärit parvekkeen riippukeinussa ja kuulostelin oloni jokseenkin hyväksi ja se tarkoitti minulle sitä, että pääsin aloittamaan kiukkutuolin maalausta. Osasin hiljakseen tehdä työni ja energiaa jäi vielä roimasti yli (mikä on tätä nykyä hyvin harvinaista). Hetkellisen mielenhäiriön saattelema käytin Umpan pikapissillä puolenpäivän jälkeen ja kiinnitin koiran varjoon ja painuin itse siirtelemään kiviä ja repimään rikkaruohoja jäljellä olevalta noin neliön kokoiselta alalta. En yhtään ajatellut maalikerros kakkosta, mikä pitää parin tunnin sisällä laittaa rungon päälle ja jalat huusivat kyykkimisestä hoosiannaansa vapisten kuin haavanlehdet. Hyvä minä! Innostun energiasta, ja ja ja sitten en osaa säästellen sitä käyttää.

Niin, se asenne tosiaan. Valitus kuumuudesta ja ikävästä olosta ei tunnetusti auta yhtään, päinvastoin. Valittaminen saa asian kuin asian tuntumaan vieläkin ikävämmältä ja kurjemmalta. Mitä sitten, jos ei saa valittaa? Järkeily on yksi hyvä keino hakea oikeanlaista asennetta; Kesä ja kuumaa on vuodesta vain muutamia viikkoja pahimmillaankin. Haluaako joku oikeasti pilata nämä muutamat viikot itseltään valituksen kera ? Voisiko miettiä, mitä hyvää tulisi valittamisen tilalle, taikka mitä hyvää ja positiivista lämmin ilma mahdollistaa?

Kuumaa on, varsinkin kun tekee jotakin fyysistä työtä tai työhön verrattavaa. Minua ei myöskään oma valitukseni auta tippaakaan, itse mokasin ja itse myöskin kärsin ja yritän löytää tasapainoa edelleen levon ja fyysisen tekemisen välimaastosta. Joskus kantapään kautta saatu oppi on se parhain oppi. On etsittävä niitä toimivia ratkaisuja aktiivisesti, uskallettava kokeilla, hakea itselle sopivia juttuja, juuri siihen omaan elämään, myös kuumuuden kanssa eläessä. Öitä hieman helpottaa, kun vielä toistaiseksi yöt on olleet viileitä ja saa nukkua ovet ja ikkunat auki.

Mamma nukkuu ylhäällä omassa pesässään ja Umppa on kotiutunut muutaman vuoden kokemuksella omaan paikkaansa partsilla. Vielä on viileää aamupäivisin varjossa ja illalla auringon painuessa vuoren taakse.

Ihana päivä

Kuvan hetki lasten kanssa, on yksi parhaista asioista kesässä. Illalla kävimme rannalla, missä emme ole koskaan ennen käyneet ja osui sopivasti matkan varrelle minun hakiessa toista nuorta iltavuorosta töistä.

Iltapäivällä viedessäni nuorta töihin, poikkesimme reitin varrella nuorimman kanssa matonpesupaikalle pesemään muutamia isoja mattoja. Monta kärpästä yhdellä iskulla siis.

Lähtiessämme kotoa iltapäivällä sää näytti suosivan matonpesua ja sateesta ei ollut tietoakaan ja aurinko loimotti pilvettömältä taivaalta. Kuinka ollakaan, yhenäkin yllämme olikin kaatosade synkkien pilvien vaeltaessa peittämään koko näkyvän taivaan. Tänäänhän ei pitänyt sataa, ei ainakaan puhelimen säätietojen mukaan ja aloin jo ääneen manailemaan omaa huonoa tuuriani. Niin, puhelimessa oleva sää näyttää aurinkoista, ihan koko päivän ja tuumaan ääneen, ettei ne ennusteet ole pitäneet ennenkään paikkaansa, ainakaan silloin, kun olemme jotain suunnitelleet sään mukaan.

Kurvasimme kylään sadetta pitelemään tyttäreni luo, joka asuu liki matonpesupaikkaa, ja tovin siinä arvailimme, josko kehno sää vaihtuisi aurinkoiseen. Vaihtuihan se ja pääsimme mattopyykille. Meidän onneksi sade oli tyhjentänyt ihmisistä muut mattopyykillä olleet ja kaikki kaukalot oli vapaana sen hetken. Moni muukin saapui pesemään mattojaan ja kohta oli kaikki paikat varattuja.

Maton pesu on yksi oman kesän tavoitteista ollut aina siitä asti, kun olen omillani asunut. Aikoinaan mattoja oli pestynä koko tulevan vuoden varalle, jokaiseen kauteen omansa ja varalla vielä joitakin, jos likaiseksi pääsi.

Lapset taisivat pienempinä pitää matonpesupäivistä, silloin sai uida niin paljon kuin jaksoi, eväitä oli paljon mukana ja mummo vahtimassa toisina silminä mukana.

Paljon on muuttunut siitä ajasta, kun lapset olivat pieniä. Nyt nuorimmainen osallistuu viikkorahan eteen matonpesuun ja reippaasti tekee työnsä, asenne on niin kohdillaan ja tästä olemmekin puhuneet aiemmin ja on ilo antaa palkka hyvästä suorituksesta.

Enää en pese kerralla koko huushollin mattoja, vain pari-kolme kerrallaan ja mattojakaan ei ole joka vuodenaikaan vaihtoon vähäisten säilytystilojen puuttuessa. Osan matoista saan omaan koneeseen, ja vuoden ajasta riippumatta mattopesulan palvelut olen todennut toimiviksi.

Nyt oli ilo pestä mattoja, fiilis oli aivan erilainen verrattuna aiempiin vuosiin. Nuorimmainen sai oman osuutensa urakasta tehtyä ja ehti käydä virveliä heittämässä hetken minun jatkaessa viimeisen maton parissa.

Elämäni on muuttunut valtavasti aiemmasta jo pelkästään tunteiden kokemisen tasolla. Ilo tulee ihan pienistä jutuista, hetkistä erityisesti lasten kanssa. Elämä on tässä ja nyt, ei eilisessä, ei huomisessa taikka parin tunnin päässä. Olen oppinut pysähtymään juuri käsillä olevaan hetkeen ja nauttimaan ja yhenäkin huomaakin, kuinka onni on siinä.

aamulenkillä

Aamuisella lenkillä koiruus sai hepulin, huskyn tyypilliseen tapaan siis ja minulla oli siinä pitelemistä. Jostain syystä ojassa kastuneet tassut ilmeisesti muistuttivat Umaa pentuajoista ja meno oli sen mukaista päätöntä loikkimista. Vai oliko syynä kenties lämpö, jota tämä koira rakastaa yhtä paljon, kuin lumisia pientareita talvisin?