Edellisestä kirjoituksesta innostuneena tai ehkä oikeammin sanottuna lannistuneena aloin tutkailla netin syövereistä kuvia. Ei mennyt oikeastaan kauaakaan aikaa, kun olin jo työn touhussa, inspiroituneena laittamaan meidän talouden kierrätysasiat kuntoon.
Vaikka roskiskaapin tila on rajallinen, sain mahdutettua järkevästi ovien taakse useamman erillisen keräysastian. Muoville ja pahveille/maitotölkeille isot astiat, koska nämä jätteet edustavat suurinta osaa syntyvästä jätteestä. Sekajäte, jota siis tulisi kierrätyksen onnistuessa hyvin minimaalinen määrä sai väistyä sivuun uuteen paikkaansa.
Biojäte-astia myös löysi paikkansa roskiskaapista. Järjestelyn lomassa huomasin biopussien päässeen loppumaan ja harmittelin hetken aikaa, ettei kierrätys toimi ilman biojätepusseja. Biojätepusseja teinkin kokeeksi sanomalehdestä. Samoin lehti,-paperiroskakeräys mahtui kaapin pikku hyllylle. Lasi,-ja metallijätteet saivat oman paikkansa viereisen kaapin alahyllyltä ja sinne on helppo viskellä sen laatuiset jätteet.
Pullonpalautuskeräyspussisysteemi siirtyi keittiöstä eteiseen, verhon taakse piiloon käyttämättömäksi jääneeseen korkeaan kannelliseen pyykkikoriin. Pyykkikoriin on helppo sujauttaa muovipussiin palautuspullot/tölkit ja pussin täyttyessä se on vaivatonta napata mukaan kauppaan mentäessä.
Sittemmin jouduin jo kuitenkin roskispoliisin toimeen erotellen roskia oikeisiin paikkoihinsa. Ilmeisesti asiaa pitää vielä kerrata perheenjäsenten (korjaan vanhusten) kesken? Mikä roska kuuluu minnekin astiaan, vaikka ohjekin löytyy. Noh, katsotaan kuinka kierrätys lähtee jälleen sujumaan?
Ja hyvinhän se on lähtenyt, vaikka omat odotukseni ei sen suurempia olleet. Muutamia kertoja olen joutunut poimimaan väärän roskan väärästä astiasta. Nuorisolla tämä homma on hallussa, kunhan on selkeästi opastettu asiaan ja kiitokset heille hyvästä toiminnasta jo nyt.
Valjaat on laitettaessa Umalle kauhistus, hän piiloutuu, eikä millään haluaisi niitä päälleen. Uma ei siis vedä, vaan jolkottelee pyörän edellä pysähtyen vähän väliä haistelemaan. Tämä on myös yksi syy, miksi Uma meille muutti.
Kävimme pitkästä aikaa pienehköllä lenkillä pyöräillen Umaliinin kanssa. Jäätelö maistui hyvin kaupan pihalla kaikille, myös Umalle.
Takaisin päin kotia kohti menimmekin melkein koko matkan kävellen, oli ehkä vähän liian lämmin ilma moiseen hommaan.
Siinä pyörän selässä istuessa Uman kulkiessa nätisti ohjaksissa, mietin miksi en useammin käy pyöräilemässä? Syksyn viilentäessä ilmoja, toivon saavani itseni useammin pyörän selkään, koska myös Uma selkeästi nauttii reippaammasta liikkeestä.
Omalle kohdalle näyttää tämä viikko tuoneen positiivista energiaa. Syynä taitaa olla toisen sydänlääkkeen lopetus. Ilmeisesti tuo kyseinen pikkupilleri on ollut vetämääni kivirekeen syynä ja vaikutuksen poistuessa kroppa on alkanut toimia uudella teholla. Verenpainetta mittailen tiheämmin, mutta kaikenkaikkiaan olo parempi kuin aiemmin.
Parempi jaksaminen näkyy omassa tekemisessä ja minusta tuntuu, kuin olisin saanut palasen vanhaa takaisin jaksaessani touhuta pikkuruisia kodin juttuja kuosiinsa. Yhtenä päivänä sain mausteet järjestykseen sekä keittiön kuiva-aineiden kaaoksen taltutettua, hyvä minä!
Vasta nyt, kun sydänlääkkeen vaikutus poistuu, huomaan, kuinka ikävällä tavalla lääke on rajoittanut jarrun lailla olemistani, ajattelua ja kunnon kohentumista. Pulssini ei noussut ollenkaan ja jo se itsessään rajoitti liikkumista. Todellakin, kuin olisin kivirekeä vetänyt perässäni.
Keittiön uudelleenjärjestelyprojekti näyttää jatkuvan. Juomme jonkin verran teetä ja erilaisten teepussipakettien kanssa on ollut ongelmaa. Erityisesti niiden säilytyksen kanssa ja siinä ei ole ollut mitään järkeä ja tilaa vieneet mokomat paketit kaapissa, joka tarvitaan tärkeämpään käyttöön. Meillä oli myös sellainen puinen teelaatikko, vaan siinäkin oli hyvin hankalaa säilyttää teetä, koska ne vajaat paketit veivät saman tilan kaapista..
Joten, tuumasta toimeen. Hankin kolmihyllyisen metallisen hökötyksen keittiön tason nurkkaan ja siihen perustin pienen teenurkkauksen. Yhtenäisen ilmeen aikaan saamiseksi teepaketit tosin pitää naamioida johonkin laatikkoon, pakettiin tai jotenkin muuten saada teet kauniisti esille. Olen huomannut, että teen juonti vähenee huomattavasti, jos ja kun teet on piilossa kaapissa ja niitä on hankalaa edes ottaa esille.
Kokeeksi olen väkertänyt kuvioidusta pahvista pieneen hyllyyn sopivia laatikoita ja ihan hyvältä alkaa näyttää meidän uusi teepiste. Sekin kaaos alkaa olla järjestettynä. Ja laatikoiden värit vaihtuvat vielä tuosta..
