Kuppi kuumaa, kermaista kaakaota; kirpparilta hankitusta arabian ”pyörre”-kupista. Kaksi samanlaista kuppia, edulliseen hintaan oli löytö, joka tuli tarpeeseen vuosi sitten.
Kuppi kuumaa kaakaota ja hetken istuminen ja ajatusten setvintää siinä samalla. Olen ehkä myös pettynyt, totean ihmeissäni.
Ihmettelen itsekseni ja jupisen miehelle, miten on mahdottoman huonoksi on mennyt kirppareiden ja vanhojen tavaroiden myymälöiden tuotteet.
Entisajan sanonnan mukaisesti kaatopaikalle joutaisi 99% tavaroista. Joku oli haalinut erääseen liikkeeseensä likaisia, kuluneita ja haisevia matkalaatikoita ja muuta muka sometrendikästä ikivanhaa sisustustilpehööriä. Somemainonta antoi täysin väärän mielikuvan myytävistä tuotteista ja todellisuus oli risainen, likainen, epäkelpo edes kunnostamiseen ja hinta ei vastannut ollenkaan laatua. Kuka viitsii maksaa kaatopaikkakuntoisesta tavarasta?
Toisessa liikkeessä nettisivusto antoi edellisestäkin enemmän vääränlaisen mielikuvan myytävien tuotteiden määrästä ja laadusta. Paikanpäälle päästyä sielläkin oli vastassa suuri pettymys ja siellä oli sitä samaa roskaa, mitä muutkin myyvät ja todellisuus ei vastannut nettisivuja ollenkaan. Nettisivujen perusteella valikoima olisi kattava, suuri ja monenlainen ja laadukas. Paikanpäällä tuli tunne, että oli vähän haalittu/saatu jotakin vanhaa ja menee, jos menee. On helppo tehdä päätös, että on turha vaivautua enää toiste paikanpäälle.
Mies ehdotti vielä perinteistä kirpputorikäyntiä ja autossa totesin meneväni mieluummin kotiin. Eiköhän tämä ollut tässä, meinaan minun kierrokseni on tehty kirppareilla tämän paikkakunnan osalta. Viime aikoina perinteiset kirpparit ovat nekin kokeneet jonkinlaisen aleneman ja myynnissä on pelkkää roskaa. Tavaraa, jota tuskin kukaan huolisi edes ilmaiseksi. Nyppyisiä, reikäisiä ja tahraisia ja haisevia tuotteita korkealla hinnalla. Tätäkö kodit ovat pidättäneet seiniensä sisällä vuosikaudet, ehkä vuosikymmenet, ja edelleenkään ei voi heittää jätteeksi?
Tuleeko yrittäjät sokeaksi myytäville tavaroilleen vai lasketaanko tasoa sitä mukaa, kun maksavat asiakkaat vähenevät? Haalitaanko sitä sun tätä myyntiin siinä toivossa, että joku ne sitten joskus ostaa? Kiinapöydät ja temupöydät täyttävät osan myyntipöydistä ja huhutaan, että itse yrittäjä niitä pitää, jotta tila näyttäisi täydemmältä. Sama juttu niiden ikuisuustavarapöytien kanssa, joita on yhä enemmän ja samoja tuotteita jopa vuodesta toiseen myynnissä tietyillä kirppareilla.
Tosiaan, oma mieluinen harrastus alkaa olla päätepisteessään ja hieman ehkä harmittelen asiaa enemmänkin. Omia ostoksia olen tehnyt kirppareilla juurikin tarpeeseen niin vaatteiden, kuin esim. astioidenkin hankinnassa. Koen mahdottomana enää asioida käytetyn tavaran liikkeissä omalla paikkakunnalla, koska valikoima alkaa olla suoraan sanottuna roskaa, joka ei lopu koskaan.
Kokemukseni juontavat jo pidemmältä ajalta ja jos jokainen kirpparikierros sisältää sen pettymyselementin, niin eihän siinä ole järkeä itseään kiusata loputtomiin. On parempi vaan jättää kierrokset tekemättä ja säästää uuteen vastaavaan, joka sekin sotii kovasti omaa arvomaailmaa vastaan. Mutta, minkäpä teet jos ja kun käytettynä ei enää saa käyttökelpoista? Ainakaan omalla paikkakunnalla .

