Sunnuntaina kävimme miehen kanssa pitkästä, pitkästä aikaa kirpputori-kierroksella. Ennen koronaa kierroksia eri kirppareilla tuli tehtyä harva se viikko. Varsinkin eron jälkeen, muuttaessani tyhjään kotiin, kirpputorilöydöistä muodostui ilon aihe ,muuten niin synkkään ajanjaksoon.
Moni, lähes kaikki tarpeellinen asia/käyttötavara kotiin löytyikin käytettynä erittäin edullisesti. Meillä on edelleen käytössä mm. ruokailuun käytetttävät astiat eron jälkeiseltä ajalta ja erityisen maininnan tässä saa lasiset vanhat (xxxxx-nimiset) tarjoiluun käytetyt lautaset.
Koronan aikakautena emme käyneet kirppareilla, itse poikkesin tyttären kanssa ehkä kerran tai kaksi vauvajuttuja pikaisesti etsimässä ja muutoin nuo kirpparikierrokset olivat pannassa.
Olin sunnuntaina todella iloinen saadessani viedä kirpparilta kotiin neljä leipälautasta rikkoontuneiden tilalle. Samalla kertaa kertaa mukaan sattui myös kaksi valkoista ruokalautasta, joita olen uutena käynyt haaveilemassa kaupan hyllyllä pohtien milloin olisi varaa kyseisiin juttuihin. Joten, yllätys oli erittäin mieluinen ja voin sanoa
Kärsiväni juuri nyt materialismionnellisuutta!
Kirsikkana kakun päälle käteen sattui vielä täysin itselleni turha hankinta, mutta löytö kuitenkin eli ruottalainen lasimalja, pieni mutta signeerattu ja täysin ehjä. Kotona nettiä selaillen hymisin tyytyväisyyttä, oli todellinen löytö sekin. Jostain syystä olen tykästynyt tietynlaiseen lasiin, ja sen keräilyn aloitin myös eron jälkeen tarpeeseen saada kasaan mm. puuttuvat kukkamaljakot, sekä joitakin koriste/käyttöesineitä. Ja mistä muualta, kuin kirppareilta näitä sitten löytääkään paremmin kuin marketista.
Materialismionnellisuus syntyy, kun jokin tarve on täytetty. Siis ensin mietit ja tajuat, että jotain uupuu. On mennyt rikki, tuhoutunut muuten tai niinkuin meillä, jokin on salaperäisellä tavalla kadonnut ja asiaa ei löydy enää mistään. Ja sitten alat miettimään ja haaveilemaan ”uudesta” vastaavasta ja vihdoin myöhemmin, kun vastaava löytyy, onni tuntuu kovin suurelta. (tällä hetkellä mm. suurinosa minun villasukista on kadonnut ja en vain löydä niitä käyttöön, kun tarve olisi)
Löytöjä tehdessäni käteeni jää ajattomia, neutraaleja heti käyttöön ja tarpeeseen tulevia asioita. Nyt totesin, kuinka yhden uutena hankitun lautasen hinnalla sain monta meille tarpeellista asiaa samalla hinnalla. Jos en olisi löytänyt nyt niitä leipälautasia, olisin ollut ehkä vähän turhamainen ja heittänyt loput jäljellä olevat pois ja hankkinut uudet ja ei niin kivat marketista ja olisin sitten harmitellut asiaa jälkeenpäin. Joten, tällä erää kirpparikierroslöytöni olivat linjassa omien arvojeni ja periaatteideni kanssa.
Kirpparilla kierrellessä pitää kyllä tietää jo etukäteen mitä tarvitsee, sieltä ei ole mielestäni enää ns. varaa hankkia vääriä tai vääränlaisia asioita, kerran tai useampaankin kertaan kierrätettyä. Toisaalta, sitten ei myöskään harmita niin paljoa, kun tuote hankittuna kirpparilta menee rikki, tulee muuten tiensä päähän ja sen voi surutta heittää kaikkensa antaneena/lahonneena pois.
