Pidän paljon väreistä ja se näkyy myös vähän näissä blogini teksteissä silloin tällöin. Lapsena olin siinä luulossa, etten osannut piirtää, tai tehdä mitään muutakaan luovia juttuja käsilläni ja hitsi miten väärässä olinkaan. Pienellä ohjauksella olisin päässyt alkuun, vaan parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Mistä sitä tietää, vaikka olisin nuoruudessani valinnutkin jonkin enemmän luovan alan ammatikseni, jos en olisi ollut siinä luulossa, missä silloin olin?
Värisilmäni on hyvä, se on vuosien mittaan tullut selväksi, vaan sillä taidolla en hirmuisesti tee mitään, oikeastaan millään elämän osa-alueella. Taito, jota en pääse tai osaa hyödyntää kunnolla.
Värien lisäksi pidän hirmuisen paljon yksityiskohdista, ehkäpä myös kokonaisuuden kustannuksella? Kodissani on omaa silmää miellyttäviä pieniä yksityiskohtia ja niitä myös vaihtelen mielialan, kauden ja inspiraation mukaan.
Maalasin kukalle aluslautasen, jonka alkuperäinen väri soti omaan silmään jatkuvasti.
Luonnosta löytyy harvakseltaan jotakin, minkä tuon kotiin ilostuttamaan. Kävyt, erikoiset kivet ja joskus myös heinät pääsevät osaksi sisustusta. Kuvassa olevien käpyjen historia on vuosien mittainen. Joka syksy olen nuo laittanut esiin jotenkin johonkin.
Ihan itse tehty ylläoleva kuvakollaasi, lopputulos on mielestäni ok ensimmäiseksi kappaleeksi 🙂