Kuvien otto ulkopuolisen taholta alkaa jo varhaiskasvatuksessa, niin meilläkin aikanaan. Onko niin, että jokainen suomalainen on kuvattuna, käytyään peruskoulunsa?
On kerhokuvia, päiväkotikuvia ja sitten vähintään yhdeksän vuoden ajalta myös ne koulukuvat. Jokaikinen vuosi.
Oma kokemus näistä ulkopuolisen tahon ottamista kuvista alkoi vääntyä ikävän puolelle, kun hinnat nousivat ja kuvien laatu heikkeni ja tosiaan, juuri se paras otos jätettiin kuvapaketin ulkopuolelle, erikseen ostettavaksi ja viimeisenä niittinä se, kun kuvista ei enää saanutkaan kotiin nähtäväksi kaikkia, vaan olisi pitänyt kirjautua kuvaamon sivustolle katsomaan otettuja kuvia. Vuosien varrella oli paketeissa myös sitä, että ota kaikki tai ei mitään.
Jossakin vaiheessa alkoi sitten se sähköpostihäiriköinti kuvaamon taholta. Ja kyllä, häiriköinniksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun ensin annat lapsen lupalappuun pakolla oman sähköpostiosoitteen ja sitten alat saamaan ilmoituksia, tarjouksia yms.
Yhden lapsen, kahden lapsen kanssa tuo kaikki edellinen vielä saattaisikin olla siedettävää, mutta omalla kohdalla valokuvausprosessi oli moninkertainen. Hinta myös alkoi kirpaista, vaikka vaan otinkin yhden kuvan per muksu paketeista. Useamman kympin se silti kustansi.
Ensin valokuvaamon lupalaput, pakollisella s.postiyhteystiedolla ilman valokuvien hintatietoja tai sitten epämääräinen noin hinta, ehkäpä pakollinen ruksi johonkin hinnoiteltuun pakettiin, sitten itse valokuvauspäivä ja kuvien saapuminen.
Koin jossakin vaiheessa koko valokuvausprosessin turhana. Alla vuosien kokemus siitä, miten valokuvapaketit jäivät lähes avaamattomina lipastoon. Vuosittain uusia kuvia, vuosittain turhaa rahanmenoa ja ylimääräistä työtä kotona.
Eräänä vuonna sitten päätimme yhdessä lasten kanssa, että annan luvan kuvaamiseen, mutta niitä kuvia ei enää lunastettu kotiin saakka. Käytin palautuskirjekuorta ahkerasti. Muutama vuosi menikin sitten palautetuin kuvin; edelleen sähköposti lauloi kuvaamon tarjouksia, painostavia markkinointilauseita. Puhelimeen kilahti viesteissä muistutuksia vaatimuksista lunastaa paketit yms.
Myöhemmin lasten kasvaessa kyseenalaistin koko valokuvaamisen mielekkyyden. Osin siitäkin syystä, etteivät lapseni nauttineet koko tilanteesta pätkääkään. Koitti sitten se vuosi, kun kuvauslupalaput tulivat kotiin ja päätin, etten enää anna kuvauslupaa lapsistani.
Sain soiton oikein koulun rehtorilta, joka vaatimalla vaati, että lapseni on kuvattava ja minun on annettava lupa tähän. Heidän on kuulemma opehuoneeseen saatava jokaisesta oppilaasta kuva tunnistamista varten. Tätäkö varten siis kuvataan joka ikäryhmä? Annoin luvan vain ryhmäkuvaan, en halunnut enää yhtään kuvapakettia kotiin postiin palautettavaksi, enkä halunnut joutua sähköpostitulvan kohteeksi. Myöhemmin en tainnut enää antaa lupaa edes ryhmäkuvaan vedoten siihen, että kuvat liikkuivat netin syövereissä.
