Ihana päivä

Kuvan hetki lasten kanssa, on yksi parhaista asioista kesässä. Illalla kävimme rannalla, missä emme ole koskaan ennen käyneet ja osui sopivasti matkan varrelle minun hakiessa toista nuorta iltavuorosta töistä.

Iltapäivällä viedessäni nuorta töihin, poikkesimme reitin varrella nuorimman kanssa matonpesupaikalle pesemään muutamia isoja mattoja. Monta kärpästä yhdellä iskulla siis.

Lähtiessämme kotoa iltapäivällä sää näytti suosivan matonpesua ja sateesta ei ollut tietoakaan ja aurinko loimotti pilvettömältä taivaalta. Kuinka ollakaan, yhenäkin yllämme olikin kaatosade synkkien pilvien vaeltaessa peittämään koko näkyvän taivaan. Tänäänhän ei pitänyt sataa, ei ainakaan puhelimen säätietojen mukaan ja aloin jo ääneen manailemaan omaa huonoa tuuriani. Niin, puhelimessa oleva sää näyttää aurinkoista, ihan koko päivän ja tuumaan ääneen, ettei ne ennusteet ole pitäneet ennenkään paikkaansa, ainakaan silloin, kun olemme jotain suunnitelleet sään mukaan.

Kurvasimme kylään sadetta pitelemään tyttäreni luo, joka asuu liki matonpesupaikkaa, ja tovin siinä arvailimme, josko kehno sää vaihtuisi aurinkoiseen. Vaihtuihan se ja pääsimme mattopyykille. Meidän onneksi sade oli tyhjentänyt ihmisistä muut mattopyykillä olleet ja kaikki kaukalot oli vapaana sen hetken. Moni muukin saapui pesemään mattojaan ja kohta oli kaikki paikat varattuja.

Maton pesu on yksi oman kesän tavoitteista ollut aina siitä asti, kun olen omillani asunut. Aikoinaan mattoja oli pestynä koko tulevan vuoden varalle, jokaiseen kauteen omansa ja varalla vielä joitakin, jos likaiseksi pääsi.

Lapset taisivat pienempinä pitää matonpesupäivistä, silloin sai uida niin paljon kuin jaksoi, eväitä oli paljon mukana ja mummo vahtimassa toisina silminä mukana.

Paljon on muuttunut siitä ajasta, kun lapset olivat pieniä. Nyt nuorimmainen osallistuu viikkorahan eteen matonpesuun ja reippaasti tekee työnsä, asenne on niin kohdillaan ja tästä olemmekin puhuneet aiemmin ja on ilo antaa palkka hyvästä suorituksesta.

Enää en pese kerralla koko huushollin mattoja, vain pari-kolme kerrallaan ja mattojakaan ei ole joka vuodenaikaan vaihtoon vähäisten säilytystilojen puuttuessa. Osan matoista saan omaan koneeseen, ja vuoden ajasta riippumatta mattopesulan palvelut olen todennut toimiviksi.

Nyt oli ilo pestä mattoja, fiilis oli aivan erilainen verrattuna aiempiin vuosiin. Nuorimmainen sai oman osuutensa urakasta tehtyä ja ehti käydä virveliä heittämässä hetken minun jatkaessa viimeisen maton parissa.

Elämäni on muuttunut valtavasti aiemmasta jo pelkästään tunteiden kokemisen tasolla. Ilo tulee ihan pienistä jutuista, hetkistä erityisesti lasten kanssa. Elämä on tässä ja nyt, ei eilisessä, ei huomisessa taikka parin tunnin päässä. Olen oppinut pysähtymään juuri käsillä olevaan hetkeen ja nauttimaan ja yhenäkin huomaakin, kuinka onni on siinä.

aamulenkillä

Aamuisella lenkillä koiruus sai hepulin, huskyn tyypilliseen tapaan siis ja minulla oli siinä pitelemistä. Jostain syystä ojassa kastuneet tassut ilmeisesti muistuttivat Umaa pentuajoista ja meno oli sen mukaista päätöntä loikkimista. Vai oliko syynä kenties lämpö, jota tämä koira rakastaa yhtä paljon, kuin lumisia pientareita talvisin?