Niitä, näitä mielenpäällä

Kukkaset pöydässä piristävät aina ja ne ovat ilo silmälle pitkään. Nämä kukat ovat itseasiassa tyttärelle annettuja ja hän halusi ne sijoittaa keittiöön muidenkin iloksi. Kiitos!

Olen odottanut jo hieman alkavia syyssateita ja edelleen viileneviä kelejä. Edelliset päivät on lämpötilan puolesta tuoneet mieleen kesän, ja hyvin lämmintä on ollut vielä, joten ulkoiluun olen laittanut turhan paljon päälle katsomatta lämpömittaria. Lenkiltä tulenkin sitten hiki hatussa ihan kirjaimellisesti ja kotona tuntuu olevinaan liian kuuma.

Toivottavasti oma pelkoni on turha ajatellen talven kovempia pakkasia ja kotimme lämpöä. Laskimme hieman leikkiä ja totesimme, että aina voimme mennä mummolaan lämmittelemään, mikäli emme tarkenisi täällä. Mummolassa on niin lämmintä vanhanaikaisen puulämmityksen vuoksi ja ikävässä säässä sinne onkin ihana piipahtaa jo ihan pelkästään takkalämmön eteen juomaan kupillinen kahvetta.

Mummolan lämmityksestä tosin aiheutuu meillekin hieman tekemistä puushown muodossa. Kesällä kuivumaan halotut koivut olisi tarkoitus saada liiteriin sateelta suojaan ja siellä ne jatkavat kuivumistaan syksyn yli. Pihakoivusta halotut klapit pitää saada liiteriin ensin, jotta ne käytetään viimeisinä. Onneksi liiteri on melkoisen tyhjä ja vielä pitäisi jaksaa pihalta kantaa syli kerrallaan koivut sinne liiteriin.

Päivät soljuvat verkkaiseen tahtiin, kiireettömyys on ehkä parasta mitä tiedän arjessa. Jokainen rauhallinen aamu kahvin äärellä tuntuu kovin luksukselta. Joskus oli sellainenkin aika, kun suorastaan ahdistuin rauhallisina hetkinä ja koko ajan piti olla menossa, tekemässä jotakin. Tietty asiaan saattoi vaikuttaa lapset, pikkulapsiarjessa jokainen liikenevä minuutti oli kullanarvoista ja jotenkin sitä kykeni tekemään kymmentä asiaa samanaikaisesti sujuvan arjen takaamiseksi.

Viimeaikainen uutisointi hoitajien pakkotyöstä ja orjuuttamisesta on huolestuttavaa. Harvoin uutisia luen ja nyt en ole välttynyt tältä aiheelta, joka tuutista näkyy otsikkoa otsikon perään. Ajatella, elämme 2022-lukua, jolloin orjuus nostaa uudelleen päätään rikkoen räikeästi ihmisoikeuksia. Suomessa jopa rikoksista tuomitulla on enemmän ihmisoikeuksia, kuin hoitoalan työntekijällä. Itse en ollut ajatellut poistaa omia oikeuksiani toimia ko. alalla, mutta alan vahvasti harkitsemaan asiaa. No, tämä tästä aiheesta, turhan kuuma peruna sen enempiä pohdittavaksi.

Hieman olen ahkeroinut kotosalla, ja innostuin vihdoin kurkkimaan hellan taakse. Tällä erää yllätyksiä ei ollut, toista se oli lasten ollessa pieniä. Milloin löytyi se kadonnut lomake, joskus jo parhaat päivänsä nähnyt leivänpala, legoja ja kaikenlaista muuta kissanruuista lähtien ja siivoustahtikin oli hieman useammin tapahtuvaa lukuisien pienten käsien harjoitellessa kokkaamista. Nyt on siis keittiön jokainen nurkka koluttu kertaalleen puhtaaksi ja jouluksi ei tarvitse mitään suurempaa siivousta enää tehdä. Itseasiassa olen jo vuosia sitten luopunut suursiivouksista niiden työläyden vuoksi ja pikkuhiljaa vuoden aikana käyn läpi kotia nurkka/kaappi kerrallaan järjestellen tarpeen mukaisesti hävittäen samalla ylimääräisiä kertyneitä asioita pois.

Seuraavana vuorossa olisi yläkertamme parveke, joka tuntuu olevan aina itselleni mysteeri. En ole keksinyt, millä ja miten parvekkeen saisin oman mieleni mukaiseksi ja visio puuttuu kokonaan. Lapset on tykänneet tähän asti, vaan mieluusti sisustaisin sen jotenkin muuten, mikäli jokin visio asiaan löytyisi?

Mummolasta löysin omaksi hämmästykseksi myös pienen projektin, joka jouti meille tai vaihtoehtoisesti tuhottavaksi. Pienen pieni 1976-luvun keinutuoli, jossa on aivan ihana istuskella. Pitkään olen haaveillut itselleni omaa paikkaa kirjanlukuun tai neulomiseen ja sopivaa pientä tuolia en ole löytänyt markkinoilta. Kesäkuumalla, juhannuksen tietämillä sitten keinun kohtalo tuli puheeksi mummon kanssa, joka toivoi tuolia poltettavaksi ja siitä se ajatus sitten lähti tuolilla kiikkuessa. Pinnaksi tulee joko vanha valkoinen, tai musta ja kangasosa saa jäädä vaaleaksi, ainakin näillä näkymin.

Pieni hionta ja maali päälle. Kangasosan meinasin alkuun purkaa ja uusia sisuksenkin, sitten ajattelin viedä uudelleen liikkeeseeen verhoiltavaksi ja nyt pitkän harkinnan jälkeen istuinosa saakin saunoa useamman tunnin ja vain päällystän sen uudelleen tuhdilla kankaalla, joka toivottavasti edullisesti löytää meille jostakin.

Voi olla, että jokin ei mene ihan kuin olin ajatellut, tuoli jäi käyttämättä sen puuosien liitosten irtoillessa ja näitä osia purkaessa liitoksistaan mieleeni kajahti, että kasaamisen kanssa voipi tulla jokin pieni ongelmanpoikanen. Toki toivon, että tämä kiikkustuoliasia sujuisi ongelmitta, vaan oman historian tietäen huokaan jo valmiiksi ja toivon parasta.

Pieniä juttuja arjen vastapainoksi. En ole kokenut huonekalujen uudistaja ja tämä onkin ensimmäinen kokeilu laatuaan. Mielenkiinnolla jään odottamaan lopputulosta ja oman työn jälkeä.