Muutto on nyt takanapäin

Työtä kotona riittää rauhallisen ja onnistuneen muuton jälkeen; ennenkuin kaikki tavarat löytävät omille paikoilleen. Päivät sujahtavat niin nopeaan ohitse, etten perässä pysy.

Vanha asunto on tyhjä ja siivottu. Kun viimeisen kerran eteisestä katselin kätteni jälkiä, totesin miten olisikaan ollut mukava aikoinaan muuttaa yhtä siistiin kotiin? Aikoinaan siivosin pelkästään pintoja viikon verran, ennenkuin pääsin edes purkamaan muuttolaatikoita ja harmitus oli voimakasta. Syksyllä sain viimein kodin siihen kuntoon, että minusta tuntui valmiilta ja muuttohan siitäkin seurasi. Niin oli myös sitä edellisessä kodissa; heti muutin pois, kun sain kodin ns. valmiiksi.

Kannatti pakata moni asia muoviin ja kääriä tiiviisti pakettiin sohvaa/patjoja myöten. Nyt ei harmita, ettäkö olisi tullut jälkiä arkoihin materiaaleihin jne. Muovi suojasi ja antoi liikeltavuutta ja tässä muutossa jätesäkit kävivät tarpeettomiksi. Vain pikkutyynyt säkitin.

Eiköhän muuttojutut ala väistymään, jahka tässä pääsee kiinni siihen omaan rytmiin ja omiin normiarjen juttuihin. Tänään olisi vuorossa eteisen laittaminen kuosiinsa, ja se onnistuu, mikäli en anna puuttuvan maton häiritä ajatustyötä. Eteisessä tulee olemaan koko lattiapinta-alan peittävä matto. Pienen pieni verhonpalanenkin olisi mukava löytää, tai itseasiassa kaksi oven ikkunan suojaksi.

Puuhaa siis riittää pitkälle tulevaan ja ainakin nyt minusta tuntuu, että kodin sisäilmaongelmat ovat poissa. Tämä näkyy aamujen helpottumisena monin tavoin jo nyt, sekä lenkillä askel on oikeasti kevyempi. Sellainen raskas ja tunkkainen olo häviää näköjään ja jännityksellä odotan, kuinka paljon paremmaksi olo tästä vielä kohenee. Nyt ei lastenkaan tarvitse nukahtaa paikoilleen kahden tunnin kotonaolon jälkeen.

Mahdollisimman mukavaa viikkoa kaikille!

Koti isolla K:lla

Irtotavarat, huonekalujen purku, lamppujen irroitusta, matot pesulaan, pyykinpesu,-kuivauskoneet sekä astianpesukone viimeisinä muuttotavaroina sekä ruuanvalmistukseen tarvittavat jutut kuivakaapin sisältöineen, sekä pesutilan tyhjennys. Huh, yhden päivän rutistus tai korkeintaan kahden riippuen omasta ja muiden jaksamisesta. Loppusiivous ja avainten palautus.

Muutamme kyllä niin hyvään aikaan pois asunnosta, joka on todellakin remonttia vaille. Aamusella olin avaamassa vedettävää roskakaapin ovea ulospäin tarkoituksenani laittaa roskaa roskiin, ja kuului vain naps, kun ovi jäi käteeni. Tarkempi tarkastelu osoitti metalliosan kiinnityskohdan pettäneen…mikä harmi juuri tähän hetkeen ja samaisesta kaapista jouduimme aikanaan heti ensitöiksi vaihtamaan roskisastioiden pitopaikan pohjan, koska alkuperäinen murentui käsiin ja oli siis kirjaimellisesti lahonnut/mädäntynyt vuosien käytössä.


Joka kerta käydessäni uudessa kodissa, rakastun siihen yhä vaan enemmän ja enemmän. Koskaan en ole ennen kokenut tulevani kotiin, asuessani jossakin, ja nyt se kokemus on totta. Astuessani ovesta sisään, minusta tuntuu oikeasti siltä, että astun sisälle kotiin. Hymy nousee suupieleen, hengähdän ja en oikein tiedä, kuinka päin olisin kiitollisuuden ja onnen tullessa eteisessä vastaan. En tiennyt, kuinka jo pelkkä asunto voisi saada aikaan onnellisuutta ja nyt siis tiedän senkin.

Vihdoin kotona on tilaa hengittää, paksut punatiilellä vuoratut ulkoseinät pitävät maailman ulkopuolella, korkeiden ikkunoiden takaa pilkistää metsäinen näkymä. Talo on vanha, viime vuosisadan alun alkaessa valmistunut ja jollakin lailla se resonoi kanssani täydellisesti.

Lattia kopisee hieman jalkojen alla, kattokorkeus on ainakin neljässä metrissä ja tilavat huoneet mahdollistavat sisustukseen uusia näkökulmia, ideoita riittää jo nyt runsaasti. Koti, isolla koolla todellakin.


Heränneitä aatoksia pakkaamisen lomassa

Löysin edellisen muuton jäljiltä laatikon, johon olin huolellisesti pakannut lasteni kanssa käyttämät askartelu,- ja muut tarvikkeet liittyen kyseiseen teemaan. Iso laatikko, hankala siirrellä ja nostella ja siis täysin unohdettuna komeron nurkkaan. Tyhjentäessä komeroa, kävin laatikon sisällön tiheällä kammalla niin sanoakseni ja kylläpä olin ollut huolellinen; mitään turhaa tai ylimääräistä siellä laatikossa ei edelleenkään ollut ja niin samat kamat kulkevat edelleen uuteen kotiin. Kirjoitin kanteen isolla, ”käytä pois!”.

Olen vuosia hillonnut askartelutarvikkeita komerossa, yhtenä syynä hankala sijoittelu säilytyksen suhteen ja siis käyttöönotto ollut mahdotonta. Osan laatikon sisällöstä lahjoitan lapsenlapselle ja toki toivon itsekin jaksavani askarrella hänen kanssaan jotakin. Samasta laatikosta löysin myös kadonneeksi luulemani kirjasen, jossa neuvotaan koirankarvojen kehräys langaksi asti…Karvaa riittää, se on sopivaa laatua ja ja..

Meillä on yksitoista isoa varsinaista muuttolaatikkoa käytössä. Tällä hetkellä niistä kahteen olen saanut joitakin juttuja pakatuksi. Olen nyt tyhjentänyt, pessyt ja pakannut eteisten kaapistot ja niiden tavarat. Tv- taso on tyhjä irtotavaroista sekä lipastojen sisältö on paketoitu. Seinät alkavat olla tyhjiä kelloja lukuunottamatta ja komeron pakkaus ja pölyjen pyyhintä jatkuupi vielä.

Sellaista irtosäläksi kutsumaani tavaraa olen poistanut lisää, vaikka koko ajan huomaankin oppineeni lapsuudesta ajatuksen ”Josko tätä vielä joskus tarvitsis?” Varmaan joo joskus kaikkea tarvitsee, ennemmin tai myöhemmin, muttei sen vuoksi kannata säilyttää vuositolkulla tavaraa nurkissaan. Onneksi tuota irtosälää on vähän ja kaikki tavarat on kuitenkin sellaista, mikä on jatkuvassa käytössä.

Pidän kiinni edelleen omasta säännöstäni eli noin kahden vuoden aikarajasta ja joissakin asioissa vuoden säilössä olleet tavarat saavat poistua. Ainoa poikkeus tästä on näköjään ne askartelujutut; saksia, erikoispapereita, huopaa ja erilaisia sabluunoita. Olin ennen innokas askartelemaan lasten kanssa, vaan nyt sekin on jo jäänyt ja onko säilytykseen nyt syynä ne muistot, vaiko mahdollinen tuleva tarve?

Luopumisen tuskaa en enää koe, samoin ns. tunnesiteet tavaroihin on pääosin poissa ja enemmän mietin poisheittäessä, miten jokin lajitellaan oikein? Joidenkin tavaroiden kohdalla saatan miettiä, olisiko siitä vielä iloa jollekulle muulle immeiselle, vaan sitten totean kokemuksen syvällä äänellä, ettei kannata myydä, saati lahjoittaa eteenpäin, koska tilanteet tavaran luovutuksessa saavat niin helposti surkuhupaisia käänteitä ja itselleni on yksinkertaisesti helpointa viedä jäteasemalle turhat tavarat.

Tälläkin hetkellä voisin antaa pois täysin käyttämättömän toppa-asun kouluikäiselle, vaan kun se on markettivaate, niin se ei valitettavasti kelpaa edes lahjoitettavaksi järjestöille. Järjestöt toivovat uusia, ja niitä merkillisiä vaatekappaleita, mikä on ihan ymmärrettävää sen lapsen näkökulmasta ajatellen. Sama juttu harrastusvälineiden kanssa, nekin joudun viemään suoraan jäteasemalle, koska käytettyinä ja vanhoina ja ehkä eimerkillisinä niitä ei voi käyttää. Joissakin lajeissa on myös turvallisuus,- yms vaatimukset välineistöön ja sekin on erittäin ymmärrettävää, ettei vuosia vanhoilla välineillä saa harrastetoiminnassa toimia.

Meilläpäin kirpparipöytähinnat ovat liian tyyristä lystiä työhön nähden ja vaatisi ainakin minulta kokopäiväisen sitoumisen asiaan, joten se on myös poissuljettu vaihtoehto. Uutta on pöytäviikkohinnan lisäksi laskutettava provisio kaikista myydyistä tavaroista, niin itseäni ei houkuttele ollenkaan suunnaton työ plusmiinusmiinus-palkalla. En halua ostaa itselleni työtä ja itseni tuntien jäisin miinukselle koko kirpparihommasta, sillä hinnoittelisin hinnat erittäin alhaisiksi.

Hankin muutaman uuden pahvilaatikon, joilla saa kevyemmät tavarat siirrettyä siististi uuteen kotiin. Välimatka ei kovin suuri ole uuden ja vanhan kodin välillä, joten joutaa ajella edestakaisin muutamana päivänä ja tyhjentää osa laatikoista uuden kodin siivousten lomassa. Onneksi uuden kodin pinnat vaikuttivat puhtailta käydessämme tutustumassa asuntoon ja se heti helpottaa urakkaa.

Muuttolaatikoita on alkanut kertyä seinustoille, ja seuraavat viikot ennen varsinaista muuttoa niitä laatikoita on vain pakko sietää ja katsella. Varsinainen koetus itselleni, vaan enköhän siitäkin selviä. Alkuviikosta sain tehtyä muuttoilmoituksia eri tahoille sekä uusittua sopimukset uuteen osoitteeseen. Toistaiseksi siis muuttoon liittyvät asiat alkavat olla kunnossa. Ainoa, mikä on vielä huolehtimatta, on muuttoapu painavien kodinkoneiden kanssa. Toki toivon, että lapsista olisi apua myöskin, mutta siihen en voi luottaa ollenkaan. Jos nuorimman kohdalle osuu isäviikot, niin hän ei pääse muuttoon ollenkaan mukaan.

Osa vanhoista lasten huonekaluista menee suoraan jäteasemalle, koska jatkokäyttäjiä ei omasta takaa enää löydy ja edelleen itselleni on suuren suuri ongelma alkaa mitään myydä, taikka lahjoittaa eteenpäin. Pääsen helpommalla, kun vien meiltä käytöstä pois jäävät asiat jäteasemalle.

Pakkaset tällä erää aiheuttavat meidänkin perheelle ylimääräistä kulkemista vanhan mummon kotiin. Putket jäässä, puita pitää viedä sisälle, pattereita käydä vahtimassa, ettei mummo niitä pienentele kylmiksi ja niin edelleen. Alkaa se vanhan mummon omakotiasuminen olla jo todella hankalaa, ainakin näin kovilla pakkasilla ja samat jutut siedettävänä jokaikinen talvi.

Vanha mummo ei tunnu ymmärtävän, kuinka hänen elämänlaatunsa paranisi huomattavasti kerros,-rivitalossa asuessa lähempänä palveluja ja keskustassa asuminen saattaisi tuoda myös lisää sosiaalista elämääkin? Joka talvi mummo kuitenkin tuumaa, että josko vielä tämän talven selviäisi mökissään, vaikka sitten jaksaakin valittaa ja odottaa, että joku huolehtisi hänen talonsa ongelmat pois päiväjärjestyksestä ilmaiseksi.

Omakotiasuminen vaatii omistajaltaan myös toimenpiteitä ja se tunnetusti maksaa vähintäänkin hankintojen osalta ja mikäli työt joutuu teettämään ulkopuolisella, niin siitäkin tulee kustannuksia. Vanha mummo tuntuu unohtaneen tämän seikan aivan täysin odottaessaan lastensa juoksevan heti avuksi, kun puhelin pirahtaa.

Aikansa kutakin. Aika näyttää miten vanhan mummon mökin käy? Nykyaikaiseen asumiseen mökki ei ole sellaisenaan kelvollinen, ja talo vaatisi suuremman peruskorjauksen kokonaisuudessaan. Vanhan mummon rahkeet eivät riitä remonttiin ja läheisten apu alkaa olla riittämätöntä juurikin sen vuoksi, että talon ongelmien ratkaisemiseksi tarvittaisiin jo ammattilaista ja isoa remonttia, johon mummon lapsilla ei kenelläkään ole halua, taikka mahdollisuutta.

Vuosi vaihtuu

Vuosi lähenee loppuaan ja meidänkin perheessä tiedossa on uuden alkuja, sopivasti uuteen vuoteen. Olen tosiaan kokenut elämäni olleen pysähdyksissä, ikäänkuin jumissa. Muutos nykyiseen elämään on tervetullut ja oikeastaan odotettukin.

Jännityksellä mietin, millaiseksi elämä muotoutuu uudessa kodissa. Täytyy tähän todeta, miten tuntuukaan hyvältä tämä tulossa oleva elämänmuutos.

Muuton yhteydessä saa jälleen karsia elettyä elämää tavaroiden muodossa, vaikkei meillä paljoa ylimääräistä olekaan. Huomaan silti käydessäni säilytystiloja läpi, että työtä on edelleen. Suuren suuri kysymys, mitä haluan kantaa mukanani uuteen kotiin? Muistoja? Jos joskus jotakin tarvitsee tavaraa?

Noh, aloitin heti pyhien jälkeen tiivistämällä jouluiset koristukset yhteen ja ainoaan laatikkoon. Hyvin mahtui kaikki, kun hieman luovuin ajatuksesta, että näin on tehty (säilytetty) aina jokin asia/asiat. Esimerkkinä nyt kuusen pallot. Ne olivat hankalasti ylitsepursuavassa myyntipakkauksessaan ja vihdoinkin sain pallukat ja itseasiassa kaikki kuuseen menevät koristeet samaan laatikkoon sillätavoin järkevästi tilaa säästäen.

Parina iltana olen myös pienesti laittanut pakettiin särkyviä esineitä ja tyhjentänyt ne parit seinähyllyt, mitä meillä on. Nyt voin jälleen olla tyytyväinen tavaramäärän vähyydestä. Illalla miesystävä toi kotiin kymmenkunta muuttolaatikkoa ja hänkin alkoi perata omia juttujaan kaapeista yllättäen minut todella positiivisesti aktiivisuudellaan ja oma-aloitteisuudellaan.

Olen muuttanut jokseenkin monta kertaa elämäni aikana, yleensä aina isompaan kotiin lasten kasvavan lukumäärän ja tilantarpeen saattelemana. Pari edellistä muuttoa on tapahtunut toiseen suuntaan, tilantarpeen vähentyessä.

Aikaa on nyt reilusti tehdä tarvittavat siivoilut, joudun aloittamaan kaiken jo hyvissä ajoin, tietäen oman rajallisen jaksamisen sekä kyvyn ylipäänsä tehdä raskaita, fyysisyyttä vaativia asioita.

Onnekseni olen jo koko edellisen vuoden ennakoinut muuttoa, kaikessa siivouksessa ja tavaramäärän karsimisessa. Vähän paremmin ja vähän enemmän on oikeastaan ollut koko edellisen vuoden teema siivousten kanssa, ikäänkuin olisin aavistanut muuttoa ennakkoon. No, ajatus on ollut ilmoilla jo pitkään, toista vuotta itseasiassa.

Aiempien muuttojen tuoman vankan kokemuksen pohjalta todellakin kannattaa aloittaa pakkailut ja siivoukset hyvissä ajoin. Minusta on kerrankin erittäin mukavaa tehdä muuttoa, koska saan valmistautua ajan kanssa rupeamaan. Toisin kuin ennen, jolloin lapset vaativat oman osansa ajankäytöstä ja yritin sitten kaiken arjen ja työssäkäynnin ohessa kiireellä, väsyneenä yötä myöden tehdä pakkailuja ja muuttoa kodista toiseen.

Tähän mennessä olen saanut pakettiin seinätaulut, suurimman osan lasi,-ja koriste-esineistä. Pölyjen pyyhintä tauluista, jonka jälkeen kotitalouskelmulla pyöräytin muutamat taulut päällekkäin. Taulujen väliin heitin talouspaperia naarmuuntumisen välttämiseksi. Kelmutetut taulupaketit kulkevat jossakin laatikossa yhdessä nipussa leviämättä sikinsokin ja vaikka sataisi, kelmu estää niin naarmut, kuin sadevahingotkin.

Lasisia esineitä olen pakkaillut pieniin pahvilootiin. Niitä meiltä löytyi niin kenkälaatikoina, kuin muinakin pakkauslaatikoina. Pienet pahvilootat on sitten taas helppoa kuljettaa isommassa erässä muuttolaatikossa. Esineiden pakkausvaiheeseen käytin ohuita kotoa löytyviä pöytäliinoja, pitsiset on ihan parhaita tähän tarkoitukseen, kuten myös keittöpyyheliinat suojaamaan särkymiseltä ja myöhemmin pyyhkeet ja muut puhtaat tekstiilit kannattaa käyttää arkojen asioiden suojaamiseen kuljetuksen aikana. Lautaskasan ympärille kiedoin liikkumisesteeksi kelmua, ennen varsinaista pakkaamista pahvilootaan. Tällaiseen luksukseen minulla ei ole ollut aikaa ennen, sovitella asiat laatikoihin ja purkaa uudelleen, jos näyttää, että toisinkin voisi saada mahtumaan jne.

Olen hankkimassa lisää joitakin kannellisia säilytyslaatikoita, joihin saan sitten suurimman osan sellaisesta ”irtosälästä”, jotka ovat kaapeissa majailleet. Lautapelit, kynttilät, jne. Laatikot on sitten helppo vain laittaa paikoilleen uuteen kotiin.

Näissä tunnelmissa vaihtuu meidän vuosi, kodin vaihtoa ajatellen ja mikäli en tämän vuoden puolella enää ehdi kirjoitella, toivottelen jo nyt kaikille parhainta mahdollista uutta vuotta 2024!

Asuntoa katsomassa

Kävin alkuviikosta katsomassa erästä mahdollista kotia. Kaksi makuuhuonetta muksuille, ihan tilavat huoneet ja kaapistoja molemmissa. Olohuone pienehkö, samoin käytävämallinen keittiö-osa ja pieni tila ruokailuun. Sekä sitten erikoinen alkovi, johon minun sänkyni mahtuisi mainiosti. Pinnat olivat siedettävät. Wc/suihkutila oli pieni, erittäin pieni ja vaatisi hieman enemmän tekemistä saada edes pesukone paikoilleen. Eteisen osuus oli ihan ok. Säilytystilaa olisi riittävästi, enemmän kuin mitä nyt on. Sijainti huono tai hyvä riippuen siitä, mitä ajattelen. Koiraa ajatellen kaupunkiympäristö ei ole hyvä, kuten ei ylipäänsä kerrostaloasuminen ja itsekin vierastan ajatusta asua tiiviisti, muiden ihmisten ympäröimänä.

Astuessani ovesta sisälle, ymmärsin nähneeni unta samasta tilasta aiemmin kesällä, ja uni oli painajainen. Unessa oli juuri sama näkymä, kuin mikä tuli vastaan heti eteisessä. Kävin kiertämässä asunnon kuitenkin ja yritin tunnustella, olisiko minusta asumaan siinä?

Lapset eivät olleet kovin innoissaan edes ajatuksesta, ymmärrän heitä. Se tarkoittaisi kolmatta kertaa muuttamista minun luona. Aina vaan ahtaampaan ja pienempään asuntoon. Lapset ovat syntyneet ja asuneet aina omakotitalossa, joten heillä on minun luona todellisia vaikeuksia muistaa, kuinka joutuvat elämisessään huomioimaan taloyhtiön säännöt ja muut kanssa-asujat. Kerrostalossa tämä korostuisi entisestään ja valituksia satelisi tiuhaan tahtiin meidän elämänäänistä.

Itseäkin ajatus tavaroiden pakkaamisesta ja raahaamisesta ahdistaa hitokseen, tällä voinnilla ja kun en voi edes kauppakassia kantaa saamatta selkääni kipeäksi, niin entäpä huonekalut, muuttolaatikot yms. ? Suuresta siivouksesta ja pakkaamisesta puhumattakaan. Edullisemmat asumisen kulut kiinnostavat silti.

Yllätyin , miten nopeasti kiinnostukseni kyseistä asuntoa kohtaan sai tuulta siipiensä alle ja minun ei tarvinnut turhaan odottaa. Viikonloppuna laitoin viestiä ja heti alkuviikosta siis pääsin katsomaan asuntoa. Siinä miettiessäni mahdollista muuttoa, hakiessani avaimia näyttöön, ymmärsin myös sellaisenkin pikkujutun, kuin sähkösopimuksen olemassa-olon. Minulla on vielä vuosi jäljellä edullista hintaa sähkön käytön osalta ja laskin, että muuton vuoksi tulevalla uudella sopimuksella kuukausittainen sähkön hinta nostaisi asumisen kuluja ihan liikaa, ja tällä hetkellä minulle tulee edullisemmaksi olla muuttamatta.

En toki halua, että kuluni nousevat useita satoja euroja kuukaudessa sähkölaskujen myötä ja muuton tarkoitus olisi kuitenkin saada asumisen kuluja vähennettyä. Muuttaessa nykyinen edullinen sopimus raukeaisi ja joutuisin solmimaan uuden sopimuksen näillä nykyisillä ryöstöhinnoilla. Sain myös tietää, että asunnossa korotetaan vuokria reippaalla kädellä ensivuonna ja totesin, ettei siinä tapauksessa ero nykyisen ja katsottavan asunnon välillä ole kummoinen.

Tätä näkymää en halua menettää kaupungin valoihin.

Asuntoa katsoessa totesin ikkunoiden olevan epätavallisen korkealla, erityisesti ruokatilassa, jossa ikkunan alakarmi oli minun kainaloiden kohdalla ja ainoa näkymä ulos katsottaessa siis olisi taivas niska kenossa ylös katsottaessa, istuuduttaessa syömään. En pidä siitä. Muidenkin huoneiden ikkunoiden alakarmi oli korkealla ja näkymät ulos ovat itselleni tärkeitä.

Asunnossa oli paljon hyvää, mutta myös näitä asioita, joiden kanssa en pääsisi sinuiksi ja kärsisin kovin. Menettäisin luonnon ympäriltä muuttaessani ja siihen en ole vielä ainakaan valmis. Tuskin Umakaan olisi mielissään ympäristön vaihdoksesta menettäessään hänkin koirapuiston päivittäisenä ulkoilupaikkana sekä luonnon ympäriltään.

On hyvä nukkua yön yli ajatuksien kirkastuessa ja päätös on helppo tehdä sittenkin. On edelleen kaikkien paras asua tässä näin, toistaiseksi. Yritän itse sietää pienet puutteet ja ongelmat tässä nykyisessä kodiksi muodostuneessa asunnossa. Kuitenkin sijainti ja kaikki muu on parempaa tässä näin. En ole sittenkään valmis menettämään luontoa ympäriltäni, metsää johon olen tutustunut .

Muuttamisen osalta sain jonkinlaisen aikataulun, syyn olla muuttamatta ihan vielä ja näin ollen myös kotirauhan toistaiseksi omassa mielessäni. Edellisten vuosien vieriessä minulle on selvinnyt ainakin yksi asia, mikä on todella tärkeää omalle hyvinvoinnille ja se todellakin on luonto lähellä.