Avainsana: siivous

Kaaoshallinta pähkinän kuoressa

Koti on paikka, jossa vietetään aikaa, tehdään eri toimintoja ja pidetään yllä hyvinvointia. Ainakin noin yleisesti ajatellen. Koti on paikka, jossa pitäisi olla mahdollisuus voida hyvin, kaikinpuolin.

Itselleni on aina ollut tärkeää kodin hyvinvointia lisäävät toimet; Turvallinen ilmapiiri, seesteinen, selkeä ja siisti ympäristö. Tartun toimeen viimeistään siinä kohden, kun johonkin alkaa jatkuvasti kerääntyä jotakin. Tasot oikein houkuttelevat tavaratoita, kutsuvat ja huutavat tyhjänä päälleen kaikenlaista.

Olen selättänyt monia haasteita elämäni aikana ja yksi suurimmista on ollut kodin ja sen eri toimintojen selkiyttäminen sekä kaaoksen välttäminen, joka voisi olla mahdollinen seuraus ilman tietoista toimintaa kodin eteen. Järjestyksen vaihto auttaa hallitsemaan mahdollisia kaaoksen alkuja.

Haluni ja tarpeeni voida hyvin itselleni luontaisessa ympäristössä on ohjannut minua läpi elämän tekemään erilaisia ratkaisuja kodissani. Pienistä teoista on tullut osa automaattista rutiinia, joista kiinnipitäen sain monilapsisen perhearjen toimimaan jokseenkin sujuvasti ja ennenkaikkea ilman kaaosta.

Kaaos kotona olisi voinut ollakin vaihtoehtoinen tilanne kotona, olihan siihen lasten ollessa pieniä kaikki mahdollisuudet. Ja kaikki mahdollisuudet käytin kaaoksen taltuttamiseen ja niin monista tavoistani tuli osa arkea, joka toistui vuodesta toiseen.

Koti on siis paikka, jossa jokaisella jäsenellä on oikeus voida hyvin. Hyvinvointi lähtee aina omasta halusta sekä kyvystä ja tekemisistä hyvinvoinnin eteen. Jos kotosalla ahdistaa tai sinne ei ole mukava palata, voi miettiä miksi asia on niin ja pyrkiä tekemään muutoksia elämäänsä kodin kautta.

Vietämmehän kotona kuitenkin paljon aikaa, ja voisi jopa ajatella kodin olevan koko elämän siivouskomero, viihdekeskus, makuuhuone, ravintola, pesula jne. Kotiin pitää siis mahduttaa eri toimintoja jo pelkän elämän ylläpitoon.

Koti on yleensä höystetty erilaisilla tavaroilla. On niin totta, että mikä tahansa tavara vaatii jonkinlaista huolenpitoa. Pölyt pitää vähintäänkin pyyhkiä, jos kyseessä on pelkkää silmäniloa tuottava esine ja jokainen kotiin tuotu tavara pitää myös säilyttää jotenkin. Yleensä tavaroita hankitaan kotiin jotakin tiettyä käyttötarkoitusta varten, jotakin tarvetta varten. Joskus taasen emme voi vastustaa kiusausta ja sorrumme heräteostoihin sen enempää miettimättä, mitä ja miksi tulikaan jokin tuote hankittua kotiin? Huolenpito kotiin hankittavasta tavarasta on hyvä miettiä jo etukäteen. Missä ja miten tapahtuu säilytys ja käyttö? Miten tavara puhdistetaan ja tuleeko se varmasti käyttöön ja tarpeeseen. Onko kyseiselle tavaralle säilytystila vai pitääkö sitä varten tehdä tilaa johonkin? Oletko valmis huolehtimaan tavarasta jatkossa?

Kaaos kotona ei luo hyvinvointia, päinvastoin. Ympäristön kaoottisuus ja suoranainen sotku ja epäjärjestys aiheuttavat ahdistuksen kaltaisia tuntemuksia, ehkä jopa suoranaisia stressaavia olotiloja ja ne heijastuvat kaikkeen olemiseen ja tekemiseen alitajuisena huolena ainakin.

Ennen jonkin asian hankintaa kannattaa siis todellakin miettiä tarkkaan, onko tavaralle olemassaoleva tila tai paikka säilyttää vai pitääkö ensin esimerkiksi luopua jostakin tai järjestää paikka uudelle tavaralle?

Onneksi jokainen voi vaikuttaa omaan kotiympäristöönsä, niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Valinta on itsellä. Kodin seesteisyys ja mukava tunnelma tukevat kaikenlaista hyvinvointia monin eri tavoin ja sellainen on mahdollista jokaisen saavuttaa omilla toimillaan.

Mieti, mihin kaaos yleensä syntyy kodissasi? Ja miksi se kaaos pääsee syntymään juuri siihen mihin se tulee? Voiko asialle tehdä jotakin? Yleensä kaaos pääsee yllättämään niiden tavaroiden joukkoon, joille ei ole kodissa omaa paikkaansa tai niiden vieminen paikalleen on joko hankalaa tai peräti mahdotonta jonkin muun syyn vuoksi?

On vaikea välttää kaaoksen syntymistä kotona, jos tavaroilla ei ole paikkaa, mihin niitä laittaa. Kaiken seesteyden takana on mietitty paikka kaikelle. Jokaisella asialla on oma ehdoton mietitty paikkansa siellä, missä jotakin asiaa eniten ja useimmiten tarvitsee.

Minulla meni vuosia, ennenkuin ymmärsin avainten ja rahapussin oman paikan merkityksen. Jokainen lähtö kotoa merkitsi minulle ja yleensä muillekin perheenjäsenille töitä etsimisen muodossa ja voin sanoa sen olleen todella ikävää, kun muutoinkin saattoi olla kiirus ja sitten etsittiin avaimia tai jotakin muuta yhtä oleellista. Nykyisin piilota ja etsi avaimet-leikki on todella harvinaista, koska palautan avaimet tms. niille varattuun paikkaan, ellei jää takin taskuun.

Kipupisteitä kodissa on edelleen, joita yritän edelleen ratkoa. Todellinen tilanpuute aiheuttaa ongelman, johon en vielä ole keksinyt toimivaa ratkaisua esimerkiksi eteisessä, johon lipaston päälle kertyy lasten viikoilla mm. koulukirjat, reppua, kypärää, mainokset on helppo väin jättää siihen ensimmäiseksi eteen tulevalle tasolle, kuten myös pahvilaatikot, joita meille tulee tasaiseen tahtiin miesystävän toimesta.

Keittiössä syömme ruokapäydän äärellä, mutta keittiön pöytää joudumme käyttämään kaikkeen muuhunkin, kuin pelkkään syömiseen ja siivous eri toimintojen mahdollistamiseksi käy joskus rasittavaksi. Huonekaluin voisin saada esimerkiksi läppärit pois, seilaamasta edestakaisin pitkin keittiötä, vaan tilanpuute tässäkin tulee vastaan.

Kodin yleisilmeen voi pitää helppohoitoisena, erityisesti jos on taipuvainen saamaan kaaoksen aikaan. Pitää muistaa, ettei tavarat itsestään ilmesty näkyviin ja ne eivät myös mene itsestään omalle paikalleen. Jos erilaisille tasoille ja pinnoille kasaantuu tavaraa huomaamatta, voi huonekalut pyrkiä sijoittelemaan sellaisiin paikkoihin, ettei niiden päälle ole helppoa laskea käsistään asioita ensimmäisen tilaisuuden tullen?

”Laitan tämän tähän vain hetkeksi, ja vien pois myöhemmin”? Tämä on tuhoisa ajatelma ja teko ajatellen kodin viihtyisyyttä ja kaaoksen hallintaa. Se hetki voi venähtää pitkäksikin ajaksi ja silmä ikäänkuin tottuu tietyssä paikassa olevaan asiaan ja sitten siihen ei enää kiinnitä huomiota, mutta alitajuisesti se häiritsee koko ajan, vieden tilaa muilta aatoksilta. Itselle annettu lupaus toimii taustalla, kuin kiintolevy konsanaan ruksuttamassa. Oma vinkki tällaiseen taipumukseen on se, että ottaa kylmästi itseä niskasta kiinni ja vie heti tavarat omille paikoilleen, oli tilanne mikä tahansa. Vaikeaa toiminta on tosin silloin, jos asialla ei ole sitä omaa paikkaansa jo valmiina. Itse siirrän ne huonekalut uuteen järjestykseen, jos huomaan jonkin mööpelin alkavan kerätä tavaraa päällen. Inhoan ylikaiken tavaraa, mikä on väärässä paikassa tai näkyvillä ja mikä ei johonkin kohtaan kuulu.

Jouduin itse aikoinaan nuorena aikuisena tekemään kotiini muutoksia allergiasiivouksen vuoksi. Samat ohjeet toimivat hyvin kaikille, jotka haluavat mahdollisimman pölyttömän ja siivousten kannalta helppohoitoisen kodin. Yksi parhaista opeista onkin kodin/sisustuksen järjestäminen niin, että siivous on mahdollisimman helppoa ja jokaiseen nurkkaan pääsee käyttämättä yliluonnollista akrobatiaa 🙂 . Siivouksen pitäisi sujua niin, ettei huonekaluja tai tavaroita tarvitse siirrellä edestakaisin imurin ja lastan tieltä pois, pölyt voi pyyhkiä nopeasti ja tehokkaasti koko kodista ja materiaalit kotona on pestäviä, pölyämättömiä ja helppohoitoisia muutoinkin.

Muistelen nuorempana siivonneeni perinteisesti kaksi kertaa vuodessa sellaisen suursiivouksen, koko kodin lattiasta kattoon ja säilytystilat,-kaapit ja komerot tehden juhannus,-ja joulusiivot ikkunoiden pesua unohtamatta. Tein niin, koska olin oppinut, että niin pitää tehdä ja kaikki tekee niin ja urakkaa riitti…Juhannus,-ja joulusiivot taisivat olla ensimmäisiä siivoukseen ja kotiin liittyviä juttuja, jotka kyseenalaistin ja aloin pitkin vuotta käymään läpi säilytystiloja,-kaappeja yhden kerrallaan.

Kertarysäyssiivous jäi nopeasti historiaan omalla kohdalla ja huomasin, miten paljon helpompaa olikaan elää, kun arjessa sai rauhassa ja tarpeen mukaan järjestellä/siivota/karsia tavaroita. Näin tehden koti alkoi tuntua ja näyttää paljon mukavammalta myös ilman hermojen ja terveyden menetystä. Itse siivoustyön määrä vähentyi huomattavasti ja kaapistot ja muut säilytystilat tulee nykyisin siivottua paljon paremmin ja useammin, kuin vanhantavan juhlapyhä siivouksin. Useamman pikkulapsen vanhempana suursiivous kertarysäyksellä on myös vaikeaa järjestää, kaiken muun arjen ja lasten huolenpidon keskelle.

”Jos tarvitsen tätä joskus?” Kuulostaako tutulta ajatukselta samalla, kun siirrät tavaran jonnekin mahdollista tulevaa käyttöä varten? Tämä ajatus tulevasta tarpeesta on jotenkin tuhoisa siinä mielessä, ettei mitään voisi heittää pois, mistään ei voisi luopua mahdollisen tulevan tarpeen vuoksi. Tällä ajatuksella tavaramäärä kasvaa kasvamistaan ja riskinä voi ollakin, ettei kyseistä tavaraa tule ikinä edes tarvittua? Silti se mahdollinen tarve tavaralle kummittelee siellä jossakin säilytyksessä vieden tilaa niiltä asioilta, joita oikeasti tarvitsee arjessa jokapäivä ja näille tavaroille ei ole sitten välttämättä omaa paikkaansa mahdollisen tilanpuutteen takia?

Itselläni sääntönä on vuoden takaraja noin, eli sellaiset asiat saavat poistua kodistani, joita en ole tarvinnut noin vuoteen. Poikkeuksena tästä on joitakin tunnetavaroita, joilla on jokin käsittämätön tunnearvo. Onneksi niitä ei ole kovin montaa, hilloan esimerkiksi lasteni muutamia vauvavaatteita, vaikka kokemus nyt osoitti, ettei niistä iloa ole lapsille. Ei kelpaa heidän päällään/käytössään olleet jutut, vaan uutta pitää saada. Ymmärrän. Joten olen näistäkin luopunut jo suurimmasta osasta. Nykyhyvinvoinnin aikana kaikkea on saatavilla uutena, hinnatkaan eivät päätä huimaa ja pula-aika on siis vain kulkenut perintonä sukupolvelta toiselle.

Nykyisin pidän sääntönä omassa kodissani tavaran määrän hallintaan liittyvää ajatusta. Kotiin tuotua tavaraa kohden poistan yhden vastaavan ja näin ollen tavaramäärä ei pääse kasvamaan ja viemään tilaa rajallisista tiloista hankinnoista huolimatta. Omassa toiminnassa myös tavaramäärän hallinta on saanut uusia ulottuvuuksia ja nykyisin teen pienimuotoista karsimista tavaroiden suhteen säännöllisesti. Eli, karsi, karsi ja karsi. Näin erityisesti silloin, jos mietit hankkivasi kotiisi lisää säilytystilaa tavaroillesi ja kaaos on ovella tilanpuutteen vuoksi. Mieluummin karsi tavaraa, kuin hanki ylimääräistä säilytystilaa.

Näin joulun aikaan ja muutoinkin elämässä on hetkiä, jolloin on aika antaa ja saada lahjoja. Monesti kotiin tulee tavaroita lahjoina, ja toisinaan lahjat voivat olla peräti ei-toivottua krääsää, mille ei vain löydy käyttöä omassa kodissa ja sitten näitä yrittää säilyttää vain kohteliaisuussyistä, vaikkei tarvetta oliskaan. Aineettomat lahjat ja lahjakortit sekä elämykset ovat oiva tapa muistaa toista, ilman tavaran hankintaa, ellei varmasti tietäisi jonkin olevan tarpeellinen ja toivottu asia jollekin.

Kaikelle oma paikka, oma aika. Järkevä ajatustyö siitä, mitä oikeasti ja vähintään tarvitsee normaalissa elämässä. Vaatteita ei tarvitse kovinkaan montaa, ja sitä myöden säilytystilaa. Sama juttu vaikkapa petivaatteiden osalla. Suuret määrät tekstiilejä kaapissa juontaa juurensa oletettavasti talviseen aikaan ja siihen, kun pyykkiä päästiin pesemään harvemmin. Sama vaatteiden ja muiden tekstiilien kanssa. Mitä vähemmän on käytössä vaikkapa vaatteita, sen helpompaa on myös pyykkihuolto kaikenkaikkiaan.

Olen myös järjestänyt kodissa tavaroita sen mukaisesti, missä niitä käytetään, tarvitaan. Minun on esimerkiksi turhaa kantaa alusvaatetusta edestakaisin vain viedäkseni puhtaita kaappiin yläkertaan, ja sieltä taas takaisin. Turhauduin jatkuvaan pyykinsiirtoon ja järjestelin tilan alusvaatteiden säilytykseen pesukoneiden viereen. Olen ollut todella tyytyväinen ratkaisuuni, ja vähentyi huomattavasti puhtaan pyykin kuljettelu kahdessa kerroksessa.

Tavaroiden käytön miettiminen helpottaa järjestelyä. Missä paikassa jotakin tarvitaan, kuinka usein? Vähällä käytöllä olevat jutut voi siis sijoittaa hieman hankalampiinkin paikkoihin odottelemaan käyttöä, kun taas arjessa jokapäiväiset jutut on hyvä olla helposti saatavilla, sekä helposti sijoitettavissa omaan paikkaansa.

Esimerkiksi minulle toimiva keittiöratkaisuni löytyi kokeilujen kautta. Ennen puhtaat astiat sijaitsivat pitkin keittiötä eri kaapeissa, miten ne mahtuivat minnekin. Tämä 80-lukulainen kaapisto ei oikein palvele nykyaikaa enää kunnon, taikka muidenkaan vaatimusten osalta ja muuttomme jälkeen astiahuolto tuntui vaikeutuvan lähes ylitsepääsemättömäksi pulmaksi. Joitakin vuosia kamppailin toimimattoman keittiön kanssa ennen ratkaisua. Nykyisin meillä on yksi leveä ja pitkä kaappi käytössä kaikille arjen astioille. Astioita, aterimia ja ruuanvalmistukseen käytettyjä juttuja ei siis tarvitse hakea eri kaapeista enää, vaan kaikki mahdollinen sijaitsee yhden oven takana. Toki tämä on mahdollista vain vähäisellä määrällä käyttöastioita, ja vaatii selkeän järjestyksen hyllyille, mutta kyllä voin suositella.

Harvoin käytössä olevat keittiön tarvikkeet on nyt sijoitettu sinne, minne ne sitten mahtuvat ja elämä helpottui huomattavasti. Keittömme pieni koko rajoittaa myös mukavasti halua hankkia kodinkoneita, koska niille ei yksinkertaisesti ole tilaa. Itse kaipaisin esimerkiksi leivänpaahdinta joskus, mutta haaveeksi mokoma jäänyt, koska tilaa ei ole säilytykseen ja tasolle en mitään ylimääräistä halua rumentamaan jo entisestään rumaa keittiön osuutta.

Kierrätystä

Menneessä elämässäni kierrätys tuli osaksi pakollista elämää. Kahden viikon välein tyhjentyvä pieni roska-astia ei vetänyt suurperheemme jätteitä ja jotakin piti tehdä.

Nopeasti sitä myös oppi minimoimaan ostetun jätteen määrän jo kaupassa ja kompostikin alkoi olla toivelistan ykkösenä….

Alkoi lajittelu ja jätepisteellä ravaaminen kauppa-reissujen yhteydessä. Iltaisin kävelylenkki lasten kanssa, viemään lajiteltuja roskia jätepisteelle oli myös hyväksi havaittu liikunnan muoto.

Kierrätyksestä ehti muodostua tiivis osa minun ja lasten arkea. Lajittelu sujui oikein hyvin pieniltäkin ja oli itsestään selvyys, ettei kodin jäteastiaa täytetty sellaisella, minkä pystyi lajittelemaan.

Muoville ei tuohon aikaan ollut omaa astiaansa, vaan se meni sekajätteisiin ja sitähän tuli ostettua paljon erilaisten purkkien ja pakkauksien muodossa. Muovit, vaipat ja ruokajäte tuntuivat täyttävän nopeasti tyhjennettävän jäteastiamme ja tuntui, että sitä poisheitettävää roskaa tulee ovista ja ikkunoista asti sisälle.

Sittemmin muutettuani kierrätys jäi aina vain vähemmälle huomiolle, ei tarvinnut itse huolehtia ja erikseen maksaa jäteastian tyhjennyksestä ja elämä sen suhteen oli muuttunut huolettomaksi. Toki edelleen lasit, metallit yms. menivät omiinsa ja siitä roskakatokseen omiin astioihinsa. Tällä hetkellä koko perheen pitäisi opetella uudelleen kierrätys.

Niin, miten on päässyt taito ruostumaan? No, ei kai se taito olekaan hävinnyt. Jos perheessä on yksi ihminen sitä mieltä, että kierrättäminen on turhaa, ja roskat päätyvät jokatapauksessa samaan paikkaan tyhjennyksen jälkeen…Jos yksi ihminen laittaa roskansa aina samaan pussiin, eikä viitsi etsiä tai opetella lajittelua menee koko touhusta idea.

Meillä on hyvin alkuperäinen keittiö ja suhteellisen pienet tilat. Roskiskaappia ei ole suunniteltu kuin kahdelle roska-astialle, ja tilaa ei ole muualla eri roskalaatujen kierrättämiseen. Sellainen syö motivaatiota hurjasti.

Tällä hetkellä meillä on yhdessä kaapissa ämpäri metallille, toisessa kaapissa on pussi lasijätteelle. Paperijäte pyritään viemään samointein jätekatokseen. Muovijäteastia on toisena roskiksena sekajätteen takana roskiskaapissa. Meillä tulee myös biojätettä jonkin verran, ja sen lajitteluun ei ole paikkaa, vaikka taloyhtiössä on myös biojätteen keräys.

Muovipakkausten huuhtelu on kuulemma hankalaa ja sen sijoittaminen omaan astiaan on myös kuulemani mukaan hankalaa. Kuitenkin maitopurkit hän huuhtelee ja jättää ne tiskipöydälle ja siitä sitten minä nakkaan ne sekajätteeseen, koska kartonki,-ja pahvijätteelle ei ole meillä erillistä tilaa. Mihinkään ei enää yksinkertaisesti mahdu mitään säilöttäväksi.

Olen miettinyt pääni puhki, kuinka saisin perheen muut jäsenet motivoitumaan kierrätyksestä. On raskasta kerta toisensa jälkeen muistuttaa ihmisiä erillisistä astioista eri jätelaaduille. Valitettavasti astiat eivät sijaitse kätevästi samassa paikassa, vaan joutuu näkemään hieman enemmän vaivaa avatessaan ja etsiessä oikean paikan . En tosin itsekään aina viitsi lajitella, erityisesti jos on arjessa kiirusta ja kaaos uhkaavasti ilmoittaa tulostaan. On helpompaa ja nopeampaa laittaa kaikki samaan, kuin alkaa pesemään ja huuhtomaan ja kuivattamaan roskia. Meillä ei ole tilaa näiden roskien kuivaamiseen ja vesi on ihan liian kallista roskien pesemiseen.

Ei silloin, kun tätä taloa on suunniteltu, ole kierrätyksestä puhuttu. Silloin on yksi astia kaikelle jätteelle riittänyt ja se siitä. Meidän keittiö on edelleen alkuperäisessä kunnossa ja en ole saanut kierrätystä toimimaan, vaikka olen kaikenlaisia säilytysratkaisuja ja konsteja kokeillut. Kierrätys ei toimi osaltaan sen vuoksi, että peruseläminen tarvitsee nekin kaapit ja nurkat. Nykyaikainen keittiö on jo itsessään suunniteltu mahdollistamaan kierrätys. Jokaiselle roskalaadulle on jäte-astiansa tai ainakin mahdollisuus ja tila.

Tilaksi en voi muuttua, en saa lisää tilaa keittiöön tekemälläkään, olen karsinut sieltäkin kaiken ylimääräisen ja turhan. Olen yrittänyt tehdä tilaa kierrätyksen mahdollistamiseksi, vaan voin todeta yrittäneeni parhaani ja se ei riitä.

Kierrätys ja ekologisuus tulivat aikanaan itselle tärkeiksi asioiksi. Voisin sanoa yhden asian johtaneen toiseen ja toisen toiseen. Ekologisuus voi yksinkertaistaa elämää huomattavasti sekä pitkälle vietynä myös vähentää vaikkapa kemikaalikuormaa kehossa ja ympäristössä yleensä.

Vain taivas rajana

Otsikko ja kuva ei nyt varsinaisesti liity mitenkään ajattelemaani aiheeseen, nimittäin kotini perusteelliseen inventaarioon ja operaatioon kaapistojen tyhjennys.

Perusteellisen tyhjennyksen lomassa ajatukseni palaavat kymmenisen vuotta ajassa taaksepäin. Olin juuri muuttanut tyhjään kotiini, mukanani vain henkilökohtainen vaatetus, joka oli sullottu joidenkin liinavaatteiden ja peittojen sekaan mustiin jätesäkkeihin. Vanhan kodin autotallista siirtyi kierrätyskeskuksesta löytämäni pieni sohva sekä kaksi pienen pientä nojatuolia. Lahjoituksina olin saanut joitakin astioita, verhoja, pari mattoa sekä pienimmille minikokoisen kerrossängyn ilman patjoja. Patja yhteen sänkyyn löytyi kuuman saunan kautta mummon vintiltä. Astianpesukone ja oma läppärini muuttivat mukanani, nämä olin juuri saanut maksettua pois, osamaksulla ja siitä oli mustaa valkoisella tiliotteellani, joten niistä ei tarvinnut erikseen enää riidellä. Laitoin samantien tilaukseen pyykinpesukoneen, joka ilokseni saapui kotiovelle jo samalla viikolla.

Ensimmäinen yö siinä lasten kerrossängyn ala-osassa, lapsen ohuella patjalla oli karmaiseva. Verhoina toimivat ikkunoissa valmiiksi olleet sälekaihtimet katuvalojen loistaessa kelmeää valoaan huoneeseen. Olin ensimmäistä kertaa erossa lapsistani, jotka jäivät isäviikolle ensimmäistä kertaa, hekin ensimmäistä kertaa erossa äidistään.

Vähien tavaroiden vuoksi asunto oli kolkko ja niin kovin tyhjä, isompien lasten huoneissa ei ollut vielä mitään, pienimmillä ei ollut kuin se kerrossänky ja mukaani nappaamani duplo-legot. Kaapit huusivat tyhjyyttään jokaisessa huoneessa.

Olin kuitenkin kiitollinen, lahjoituksina olin saanut kotiini juuri sen minimin, että saatoin laittaa ruokaa, oli astiat millä ruokailla, sekä saman viikon aikana sain myös hankittua lapsille patjat lattialle ja niihin petivaatteet. Ihmeen kaupalla sain myös hyvin edullisesti itselleni pienen ikivanhan sängyn patjoineen sekä ruokailuryhmän. Lapset tulivat sunnuntaina äitiviikolleen.

Elämä olisi tietenkin ollut helpompaa aloittaa uudelleen, mikäli erossa omaisuus olisi jaettu lakisääteisesti puoliksi. Näin nyt meidän tapauksessa ei käynyt ja menetin koko siihenastisen maallisen omaisuuteni, joka jäi valokuvia myöden vanhaan kotiin. Monia asioita arjessani on todellakin hankaloittanut se, että olen joutunut perustamaan kotini tyhjästä uudelleen, ihan kuin aikanaan ensimmäiseen asuntoon muuttaessa, tosin silloin minulla oli jo paljon enemmän valmiiksi hankittua ja rahaakin oli käytettävissä rutkasti enemmän lapsuuden säästöjen vuoksi. Eron myötä en ollut osannut varautua siihen, ettei tasapuolinen omaisuuden jako onnistuisi tai että taloudellinen tilanteeni romahtaisi täysin.

Monesti olen harmitellut perusteellisesti joutuessani hankkimaan arjen perusasioita toistamiseen, erityisesti silloin, kun omat aikuistuvat lapset ovat päättäneet muuttaa omilleen ja heille on myös pitänyt yrittää saada omaan kotiin elämiseen tarvittavia perusasioita.

Kotini ei ole vieläkään siinä mielessä valmis, sillä edelleen minusta tuntuu, kuin perustaisin kotiani. Ainakin toisinaan, ei ehkä enää ihan joka hetki. Vieläkin tulee eteen arjen tilanteita, kun tajuan, että minulta puuttuu jokin perusasia. Viimeksi kaipailin juustohöylänmallista raastinta.

Eroni siis aikanaan mullisti koko elämäni, samoin lasten elämän. Tutuksi tuli sanonta, ”tyhjästä on paha nyhjäistä” tai ”säästetään ensin ja katsotaan sitten” .

Kaikesta tästä minulle jäi kuitenkin ymmärrys, että vaikka menettääkin kaiken omistamansa, ne tavarat voi aina uusia ja niihin ei ole järkevää perustaa minkäänlaista tunnesidettä tai liittää muistoja. Olen siinä mielessä onnekas, ettei millään nykyisellä kodissani olevalla asialla ole muistoja, ei muodostunutta tunnesidettä. Kun on kertaalleen revitty irti kaikesta maallisesta, ja vaikka se kirpaisee todella kipeästi, kuten vaikkapa nyt lapsiin liittyvät muistot valokuvien muodossa niin kyllä, jokaiselle yltäkylläisyyteen tottuneelle tekisi hyvää kerran elämässä luopua kaikesta, mitä omistaa. Jotenkin itselleni selkiytyi todenteolla ne elämän tärkeimmät asiat ja tavara jäi ihan sinne viimeisille sijoilleen. Kokemuksesta tiedän, että ilman maallista tavaraakin voi elää hyvin rikasta elämää, vaikka se vaatiikin mielenlujuutta, luovuutta ja sopeutumistahtoa ja ennenkaikkea huumoria sietää arjen hankaluudet.

No, luopuminen vapaaehtoisesti on ihan eri asia, kuin pakon edessä menetetty. Ja nyt, kymmenen vuoden jälkeen huomaan, kuinka on aika luopua paljosta turhasta. Aikanaan kaapeissani ei ollut ollut ns. turhaa rojua kerääntynyt kaappien kätköihin odottamaan seuraavaa käyttöä, oma olo oli vapaa. Ja nyt kaipaan sitä tunnetta, olla tavaroista vapaa.

On ihan totta, mitä kaikissa nykyajan ilmiöissä konmarituksesta lähtien sanotaan. Tavara aiheuttaa elämään ylimääräistä huolta, taakkaa, josta pitää huolehtia siitäkin huolimatta, että se olisi unohtunut jonnekin kaapin perälle.