Perusaamulenkillä en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä ja ottaa muutamia kuvia olosuhteiden ollessa lähes täydelliset omaan makuuni. Umppa oli hieman kärsimätön ja halusi jo jatkaa matkaa, mikä myös kuvien ilmeistä tulee hyvin esille. ”Joko mennään?” ”Taasko tuo kapine kädessä?” ”Tule jo, mennään!”
Ilma oli kylmää, pakkasta -14 kotoa lähtiessä ja kuvan tyypille oikein passeli keli ulkoiluun ja lumessa piehtarointiin. Sanoinkin tyypille, ettei mennä puistoilemaan, koska mamma jäätyy siellä ja hienosti reitti valikoitui niin, että aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti koko ulkoilun ajan. Puistoonkin siitä eksyttiin, koska aurinko tosiaan lämmitti jo niin paljon, ja kylmä pysyi loitolla. Toista tuntia vierähti ulkoillessa kauniissa, kirpeässä pakkasilmassa.
Täydellinen ulkoilu ja nämä ovat niitä hetkiä, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Lähtiessä kotoa, ajatus oli enemmänkin niin, ettei aina jaksaisi taaplata eteenpäin. Niin kuitenkin mieli muuttui ensimmäisten auringonsäteiden lämmittäessä mukavasti ja kotiin tullessa olin oikein iloinen ulkoilusta.
Uma on tällä hetkellä muutamaa kuukautta vajaa 7 vuotta. Uman laumaan kuuluu useita ihmisiä, joilta saa rapsutuksia ja silittelyjä ja joskus myös herkkujakin? Minusta on tullut näiden yhteisten vuosien aikana Umalle se kaikkein läheisin ihminen, vaikkakin perheen muut jäsenet ovat yhtä rakkaita. Uma ottaa iloisesti vastaan tutut ihmiset tervehtien hillityn asiallisesti jokaisen kotiin tulevan. Vieraat saavat Umasta kaverin, mikäli jaksavat rapsutella korvan takaa pitkän aikaa.
Uma on erittäin taitava lukemaan ihmisiä ja tilanteita niin kotona, kuin vaikkapa koirapuistossakin. Uma on muuttunut myös erittäin sopeutuvaiseksi koiraksi ja malttaa odottaa esimerkiksi ulos pääsyä, mutta ilmoittaa myös selkeästi, kun on ihan pakko päästä tarpeilleen heti. Uma viihtyy useimmiten siellä, missä on muita ihmisiä ja yksin jäädessä hakeutuu samaan tilaan ihmisten kanssa. Pitkiksi ajoiksi yksin jäädessään Uma tarvitsee tilojen rajauksen sekä radion päälle ja roskiskaapin lukkoon. Uma pitää myös käyttää pissillä juuri ennen yksin jäämistä, vaikka olisi juurikin tullut lenkiltä.
-Uma lenkkeilee pääosin minun kanssa, käymme 3-4 kertaa ulkoilemassa päivän aikana ja pääosin siis kävelemme vaihtelevia maastoja ja kun koirapuisto sijaitsee alle puolen kilometrin säteellä, siitä on Umalle tullut jokapäiväinen arkinen asia, jossa voi käydä tarpeillaan tai sitten hyvällä tuurilla tavata muita karvakuonoja. -Hihnassa Uma on oppinut kulkemaan hienosti ja osaan jo itsekin lukea koiraa niin hyvin, ettei yllätyseläimet puskissa tule kovin usein puhtaasti yllätyksenä, jolloin Umalle herää valtava saalistusvietti ja pitäisi lähteä perään.
-Uma sietää toisia koiria, joskus lähtee jopa leikkimään tyypillisellä huskyjen tavalla, joka muuten eroaa monien muiden koirarotujen leikistä ja saattaa erehdyttää taikka pelästyttääkin aremman koiran. Pääosin Uma tulee toimeen vieraiden koirien kanssa, ja osaa vetäytyä omiin oloihinsa, jos toinen koira niin ilmaisee. Joskus toiset koirat ovat pelottavia Uman mielestä ja silloin Uma hakeutuu lähelleni, ilmaisten halunsa pois tilanteesta.
-Lenkillä ollessa Uma ei välitä toisten koirien läsnäolosta ja toisien koirien ohitukset sujuvat liiankin hyvin. Joskus, jos sama räksy (yleensä villakoira) joudutaan ohittamaan turhan usein, Uma saattaa vastata kyllästyneenä ulinalla takaisin.
– Uma osaa ja tottelee useita käskyjä ;seis, jätä, tänne, oikealle, vasemmalle, suoraan, ohi, mennään, paikka, omapaikka, odota; nyt näin ensimmäisenä mieleen tulevista käskyistä. Sisällä käytössä on väistökäsky hush, josta Uma tietää poistua tilasta toisaalle, istu, annatassu, maate, omapaikka, ja joitakin muita käskyjä, mitä en ihan nyt muista tähän hätään 🙂
Joskus Uma on edelleen hienohelma, joka ei halua liata tassuja tai kastella karvojaan. Nykyisin jo onneksi sietää kovempaakin sadetta ja mamman kuivauspalvelu pelaa kotiintullessa (aina näin ei ollut ja Uma pyrki pikaisesti takaisin sisälle, jos satoi jotakin taivaalta).
Uma on pysynyt terveenä ja kun tiedossa on erityinen herkkyys saada pissitulehdus, on minun huolehdittava tarkkaan Uman juomiset ja meillä on tapana jokaisen ulkoilun jälkeen antaa laktoositonpiimävesi kippoon ja tämän mielellään hörppii, onhan se saavutettu etuus kuitenkin. Pelkkää vettä Uma juo oikeastaan vain lätäköistä ja mummon luona. Ja toki nappulat liotetaan nesteen saannin turvaamiseksi.
Uma on myös ikuisuusdietillä. Tällä hetkellä liikumme minun maksimirajoissa ja liikunnan lisääminen on melkolailla mahdotonta. (5-10km päivittäin). Uma on syönyt pitkään vähäenergistä erikoisnappulaa, jossa ei ole viljoja, eikä perunaa. Molemmat aiheuttavat vaikean ripulin ja ruokavalion ollessa kunnossa, ei vatsan kanssa ole ongelmaa. Uma olisi itse kaikkiruokainen, ja söisi itsensä lihapullaksi, jos olisi mahdollisuus.
Uman turkki on helppohoitoinen ja kun varoivaisesti harjaa, vähän kerrallaan niin homma luonnistuu. Uma on itse sitä mieltä, ettei turkkia tarvitse hoitaa ja pyrkii karkuun nähdessään piikkikamman. Sama juttu on kynsien kanssa ja kipollinen herkkunappulaa on ainoa keino saada kynnet lyhyiksi. Eli jokaisen tassun jälkeen saa palkinnoksi herkkuja. Umalla on myös poikkeuksellisen herkkä häntä, siihen en edes minä saa koskea, kuin hyvin harvoin ja varovaisesti silittäen. Umalta on oikeastaan jäänyt pois kaikenlaiset käytökseen liittyvät ongelmat. Alkuun oli joitakin kukkien maisteluja, muutama pissivahinko, roskisten kaivelua ja pöydiltä herkkujen varastamista (leivät), sekä luiden piilotusta. Yksinoleminenkin sujuu ongelmitta nykyisin.
Talvi on ehdottomasti Uman lempivuodenaika lumineen ja pakkasineen. Lumessa piehtarointia ei voita mikään, paitsi ehkä syöminen? Mitä kovempi pakkanen, sen mukavampaa on ulkoilu Uman mielestä. Viime talvena Umasta oli mukavaa upota lumihankeen ja loikkia siellä etsien sopivaa paikkaa tarpeilleen.
Uman päivärutiinit on selkeät ja yksinäisyys ainoana koirana ei Umaa haittaa, päinvastoin. Riittää, kun joskus tapaa lajitovereita ja eräänkin kerran koirapuistoon oli saapunut useampi husky, Uma kävi vähän portin takana haistelemassa ja kääntyi pois eli osaa ilmaista, milloin sietää muita koiria ja milloin ei. Uma on hieman poikkeuksellinen yksilö omassa rodussaan juurikin tuon lauman,-ja kaverin tarpeen myötä. Uma ei myöskään suostu vetämään rodulle tyypilliseen tapaan ja meno on enemmänkin mukavaa jolkottelua ja erilaisten hajujen perässä kulkemista ja vetämään ei saa motivoitua ehkä edes ruuankaan avulla?
Kotona ollessa Uma rauhoittuu sinne, missä on muut perheenjäsenetkin, ja jos itse olen kotona niin pötköttelee jalkojen juuressa hakeutuen perässäni samaan tilaan. Yöksi Uma päätyy yleensä sänkyni alle, kun petiin ei saa tulla. Umalla on kellontarkka vaisto ja ilmoittaa omalla hauskalla tavallaan ruoka-ajan lähestymisen illalla. Aiemmin Uma söi vain yhden kerran päivässä, ja viimeisen puolivuotta varmaankin on syönyt kahdentoista tunnin välein aamulla ja illalla ja alkava närästys helpotti tällä toimenpiteellä. Päivällä on saatavilla kotiin piilotettu herkku, jonka nykyisin jo malttaa järsiä ahnehtimatta kokonaisena kitusiinsa.
Uma nauttii ihan pelkästä oleilusta kotosalla, ja meille Uma on sopeutunut erittäin hyvin asumaan. Joskus mieleen tulee tosiaan kissa, Uma on niin samanluonteinen olevinaan. Kiltti, hyvin ihmisystävällinen, tottelevainen, ja nykyisin voisin lisätä myös kunnioittava , selkeästi itseään ilmaiseva, joskus leikkisä ja ymmärtävä. Toisinaan Umasta näkyy pelokkuus ja arkuus esimerkiksi koirapuistossa ja silloin hakeutuu hyvin lähelle vierelleni ja poistumme paikalta nopeaan.
Umalla on myös taipumusta komentamiseen, ja mustasukkaisuuteen mikä näkyy silloin, jos vaikka minä erehdyn huomioimaan jonkun muun koiraa puistoillessa. Lapsenlapseen totuttelu on ollut Umalle hieman vaikeaa, vaikka sietääkin pikkuisen läsnäolon ja minun huolenpidon meillä ollessa. Nykyisin jo Uma sietää pikkuisen silittelyn ja koskettamisenkin ja harvemmin enää ärähtää komentaakseen toista. Kunhan pikkuinen ei koske Uman omaisuuteen eli mahdollisiin luihin tai leluihin niin kaikki on ok.