Avainsana: sisustus

Sisustustuunailua syksyyn

Siinä se vihdoin on, kello. Ja varmasti kuuluu, varmasti herättää koko talon väen alkaessaan tekemään työtään. Osa lapsista on perinyt minun aamu-unisuuden eli mikään ei heitä saa hereille, paitsi ehkä tämä vanhan ajan pirinäkone. Toimii minullekin. Sanoisinko, että muutamia kertoja on syksyn aikana tapahtunut herätyksen ohi nukkumista ja asialle oli tehtävä jotakin…

Sisustusta (jakkaran tuunaus)

Punonnan opettelu (ympyrän) muotoon) sujui yllättävän kivuttomasti. Itsellä ei ollut mitään tietoa, miten oikea-oppisesti homma aloitetaan.

Harmaan sisustuksen aika on meillä näköjään ohi. Luonnolliset värit valtaavat alaa alkaen eteisestä ja, kun tarpeeksi monta kertaa silmää ärsytti, keksin idean harmaan jakkaran tuunaamisesta. Sisal-narua jalkoihin ja muutaman tunnin näprääminen punontaa päällisen virkaa tekemään.

Parasta on, kun saa jotakin valmiiksi asti ja nyt kävi näin. Jee ja hyvä minä!!!

Lopputulos ihan ok, ainakin värien puolesta.

Umppaliini, tuo hassu koira tekee mitä pyydetään ja tällä erää pääsi nuorison viereen seuraamaan pelaamista. Nuo asennot jaksaa aina vaan ihmetyttää ja yllättää ja tämäkin hetki oli kuvattava. Ei sitä ihan joka päivä koiraa pelikaveriksi saa.

Uma on pienimuotoisella sairaslomalla kolautettuaan jalkansa puistoillessa, lepo auttaa rasitukseen, vaan painonhallinta vaatisi päivittäiset liikunnat ja toivottavasti piakkoin päästäisiin jo normaaliin lenkkeilyyn.

Omalle kohdalle mietin, voiko ihminen liikkua liikaa päivittäin? Olen jaksanut puuhastella kotona enemmän nyt, kun Uman kanssa lenkkeilyt on vähissä. Tai sitten flunssa alkaa vihdoin ja viimein helpottaa; ei siinä tällä kertaa mennyt kuin kuukausi yskiessä ja niistäessä.

Flunssan myötä minun piti unohtaa jälleen kerran kaikki ylimääräinen rasitus ja suunniteltu tekeminen. Piti mm. pestä pari ikkunaa ennen pakkasia, vaihdella verhoja sekä ravata kaupoilla etsien sitä sun tätä tarpeellista. (Lähinnä säilytysjuttuja sekä kukkasille erillisiä pikku tasoja, ehkä)

Syksyisiä hetkiä kaikille!

Iloa huonekasveista

Nopeasti on syys alkanut ja lisääntyvän hämärän pilvisinä päivinä todella huomaa. Lokakuu on alkamaisillaan tarkoittaen sitä, että syyskauden puoliväliä elellään jokseenkin kesäisissä lämpötiloissa.

Ulkona vihmoo vettä, taivas on harmaana ja puut valmistautuvat muun luonnon tapaan talviunilleen. Tänä vuonna koivut ovat olleet ensimmäisinä pudottamassa lehtiään, jotka eivät ole kunnolla vaihtaneet edes väriään vielä. Muutamia vaahteroita olen nähnyt punertavina, mutta ilmeisen lämpimän sään vuoksi luonnon värileikki antaa vielä odottaa itseään. Sienet tuntuvat villiintyneen kasvuun ja niitä näkyy tienvarsillakin ihan kiitettävän kokoisina rykelminä, monina lajikkeina. Linnut ovat parvina lennelleet kohti eteläisempiä näkymiä kattomme yllä.

Olen laitellut kotiin uusia ja vanhoja huonekasveja, istuttanut ja juurruttanutkin mummon kanssa yhteistuumin molempiin koteihin näitä hyvän mielen tuojia. Onnistuu homma näin syksylläkin, näköjään.

Huonekasveja on nyt paljon enemmän, kuin aikoihin ja niille paikkojen löytäminen teettää taas hieman työtä. Peikonlehti suurimpana sai seinähyllyyn oman paikkansa, samoin toinen samanmoinen pääsi hämärään seinän ja hyllyn välitilaan.

Kultaköynnökselle tein ruukkuun ympyrän mallisen tuen, jota pitkin voi kasvaa, jos kasvaa. Vielä olisi muutama juurrutettu köynnöksen oksa odottamassa istuttamista, kunhan saisin aikaiseksi hankkia sopivan ruukun.

Ajattelin kokeilla amppeliin kultakäynnöstä, josko kasvaisi paremmin siinä? Kasvin sijoittelu ikkunan eteen luonnistuu amppelissa parhaiten. Kultaköynnös on valoa vaativa kasvi ja meillä menestyminen on tämän vuoksi heikkoa kodin yleisen pimeyden vuoksi. Vaikka ikkunoita on, valoa ei riitä tarpeeksi edes ihmisten tarpeiksi. Onneksi emme tästä kärsi kovinkaan paljoa, hämärän hyssy on arkea meillä, meille.

Aaloe on uusin tulokas, ja saa nyt nähdä, miten se meillä menestyy?

Kuvissa olevien muiden kasvien nimiä en tähän hätään valitettavasti saa mieleen. Kasvin nimen tietämisellä ei ole minulle väliä/merkitystä, ja en paina niitä mieleeni mitenkään erityisesti.

Nuorena hoidin huonekasvit varsin hyvällä menestyksellä. Nykyisin en voi sanoa samaa. Unohdan jutella kasveille, unohdan myös kastelun joskus pidemmäksikin aikaa. Lannoitus on hepreaa jne. Altakasteluruukut pelastavat jonkinverran, mutta osa lajikkeista ei tykkää kasvaa niissä. Saan pidettyä yleensä kasvit kitukasvuisina hengissä, toisin kuin mummo. Hänen hoidossaan kasvit kasvavat liiankin hyvin, liian suuriksi lyhyessä ajassa ja toisinaan saan häneltä hävitykseen päätyviä kasveja meille.

Kaikesta huolimatta pidän huonekasveista ja elämä ilman niitä olisi kovin väritöntä ja ja. Huonekasvit ovat ilo elämässä, vaikka sen pienen tahi isomman hetken, minkä ehtivät säilyä hengissä.

Sisustusta

Olipas hyvää tuuria pitkästä aikaa ja olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tai no, ajatuksesta se lähti liikkeelle ja lopputulos on oikein omalle silmälle sopiva.

Olen jo vuosia miettinyt pääni puhki, miten voisin tehdä tai saada näköesteen eteiseen. Kotiin tultaessa näkymä osuu suoraan petiini ja se ei ole tuntunut kovinkaan mukavalta.

Joskus olen vaihtanut olohuoneen ja makuusoppeni paikkoja, mutta sekään ei ole ollut hyvä/ toimiva ratkaisu muuta perhettä ajatellen. Ja niinpä sänkyni on ja pysyy siinä missä se on aina ollutkin.

Kesällä bongasin jostain mainoksesta tuon ruokoseinämän ja ajattelin heti, että tuo sopisi ehkä meille seinustaksi, rajaamaan ja antamaan hieman näköestettä eteisestä petiini. Etsiessäni sitten loppukesästä seinämää, olin auttamattoman myöhässä, sillä jäljellä tuntui olevan enää pieniä ja matalia jäljellä. Unohdin koko asian hieman pettyneenä.

Ja sitten, siinä se oli ja vieläpä niin hyvällä tarjouksella ja kotimaista laatua. Lähdin siis pikkuisen ja äitinsä houkuttelemana paikalliseen ostoskeskukseen, ilman omaa tarvetta tehdä mitään ostoksia ja olin ihan vain seuraneitinä mukana. Elin jälleen todeksi oman jo kuluneen lauseenparren, etten koskaan hanki mitään kallista. Alkuperäinen hinta olisi ollut minulle liian tyyris, mutta hyvällä alennuksella saatoin ostaa sen kaikkein suurimman ja leveimmän ruokoseinämän.

En malttanut edes nukkua yön yli päästäkseni kiinnittämään seinämää paikoilleen, vaan minun oli ihan pakko saada se paikoilleen heti. Hetken jouduin pohtimaan, millä saan seinämän pysymään siististi ja tukevasti ilman rakenteisiin kajoamista. Ratkaisu löytyi leveästä sisal-nauhasta, jonka avulla tein tee-se-itse-virityksen ja nyt näyttää siltä, että viritys myös toimii ihan ookoosti.

Niin pieni juttu, mutta minulle suuren suuri ilonaihe mokoma näköeste. Kulunut yökin tuntui nukuttavan makeammin ja en pyörinyt sängyssä levottomasti, vaan taisin olla samassa asennossa koko yön?

Kuva ehkä hieman vääristää, koska seinämä on ”rypytetty” kasaan ja jätetty kaksinkerroin. Ei siis todellisuudessa näytä siltä, kuin olisi kaatumassa tai olisi vinossa. Kuvakulma on vinossa hieman ajatellen seinämää, mutta tuo on näkymä olohuoneemme puolelta katsottuna. Pikkukuvissa on näkymä puolin ja toisin eteisestä tai eteiseen.

Pienestä sitä saakin mielen iloiseksi, materialismionnellisuus on jälleen huipussaan. No, puolustaudun ja kerron, että tarpeeseen tuli. Minulla kun ei ole sitä omaa makkaria, josta saisi oven kiinni halutessaan. Nyt ei myös tunnu sellaiselta, että nukkuisin eteisessä 🙂 .

Eteiseen tulin hankkineeksi joitakin viikkoja sitten uuden käytävämaton, joka sopii todella hyvin yleiseen näkymään. Olen itselleni kiitoksen velkaa onnistuneesta ratkaisusta laittaa helposti imuroitavat matot kesäksi kaikkialle. Koiraperheessä tassujen ja huonosti lenkin jälkeen kuivatun turkin mukana saattaa tulla likaa ja säästöä tulee siitä, kun niitä isoja talvimattoja ei tarvitse sitten syksyn kurakelien jälkeen vielä erikseen pesettää. Hyvä minä!

Vuodenaikojen vaihtelu innostaa kotona sisustelemaan teeman mukaisesti. Alkava pitkä pimeä kausi vaatii tunnelmaa ja valoja eri muodoissaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Elokuun juttuja

Olemme elokuussa lisänneet koiran kanssa liikkumista niin määrällisesti, kuin laadullisesti. Umppa on laihtunut keväästä paljon . Mittaan koiran paksuimmasta kohdastaan ja tulos tähän mennessä on -7cm. Minun huono liikuntakyky edellisen vuoden aikana näkyi myös koiran lihomisena. Runsaan puistoilun myötä Umasta on kehkeytymässä kelpo sosiaalinen koiruus.

Vähän väriä alkavaan syksyyn kynttilän muodossa. Perjantaisin viikkosiivouksen jälkeen on ihana istahtaa paikoilleen ja vain olla nauttien hetki, jos toinenkin. Olohuoneen puolella järjestys pitäisi vaihtaa ”talviasentoon”, jotta ikkunanäkymä olisi jälleen huoneen pääosassa.

Vaihdan sisustusta jokseenkin usein. Sisustustauluja en samaa tahtia halua ostaa, joten yleensä väsään ne itse. Heinät on kerätty jo useampi vuosi sitten ja edelleen sopivat hienosti syksyiseen olotilaamme.

Tämä on tällainen tulostinkokeilu, ja ei lainkaan hassumpi lopputulos. Saatan harjoitella uudemman kerran kuvien kanssa leikittelyä.

Makuukammarin puolella on myös ensimmäistä kertaa ikinä kehyksiä ja oman silmän mukaista ”tunnelmaa”. Väliaikaiseksi tarkoitettu hyllykkö on nyt etsinyt paikkaansa muutostamme asti eli vuosia, ja nykyisin mööpeli on hieman tarpeeton kaikessa epäkäytännöllisyydessään. Saa nyt kuitenkin vielä hetkisen majailla tuossa, ennenkuin keksin käytännöllisemmän ratkaisun.

Muistilappuja jos tarvitsee, niin voihan ne olla itsetehtyjäkin? Tulostimen kokeilun tulos tämäkin.

Kaikenlaista pientä olen jälleen jaksanut puuhastella, mikä näkyy kotona uusiutumisena, melkein jokaisen huoneen kohdalla. Pään sisäinen sumu hälvenee ja pahin uupuneisuus alkaa olla näköjään takana päin.

Hyvää syksyn alkua!

Vuoden projekti vihdoin valmis

Kiukkutuoli on valmis. Vain kuusi ruuvia kiinni koneella ja se on siinä sitten. Tein sen, vaikka pari kertaa teki mieli luovuttaa koko projekti. Kaiken kaikkiaan aikaa projektin parissa vierähti melkein kokonainen vuosi.

Vuosi sitten juhannuksen iltahämärissä ajatuksiini putkahti kokeilla kyseisen tuolin uudistamista. Vanha mummo oli itse sitä mieltä, että uuninpesään joutaa koko höskä, hän ei sitä tarvitse ja minä ajattelin, kuinka mahtavaa tuolissa onkaan istuskella. Juuri sopiva minun keholle ja olin etsinyt vastaavaa jo hyvän tovin. Siitä se ajatus sitten lähti.

Puisten osien irroitus ja istuinosan ottaminen paikoiltaan sujui nopeasti, siinä samalla, kun olimme seuraavan kerran mummon luona kyläilemässä. Kotiinkiin osat pääsivät pienen hionnan jälkeen.

Ensimmäinen ongelma tuli verhuilun niittien poiston kanssa. Yritin ja muutamia sainkin pois, käyttäen apuna kotoista ruokailuveistä. Homma tuntui jo alkuunsa erittäin raskaalta noin toimien ja viitisenkymmentä niittiä poistaneena tuumasin, etten kykene enempään. Ulkona alkoi olla kylmä ja työ eteni aina vaan hitaammin. Pakkasen purressa en tarjennut ulkotyöhön ollenkaan ja unohdin koko projektin. Sisällä en päällysteitä voinut purkaa saamatta oireita homeitiöistä, jotka siis kuivuessaan leviävät ympäristöön.

Eräänä päivänä postin toi mukanaan paketin sisältäen niitinirroitustyökalun ja verhoilun irroitus alkoi saada vauhtia. Naureskelin, että tätä vauhtia työ on juhannukseksi valmis, jos sittenkään. Niittikerroksia oli useita, jokaisen verhoilunosan jälkeen ilmestyi aina vaan uusi kierros niittejä. Turhautti melkoisen paljon, mutten halunnut antaa periksi enää tässä vaiheessa.

Kuvasin istuinosan päällustekerrokset, jotta saisin tehtyä samoin uusien päällysteiden kanssa. Kotoa löytyi sisuksiin kaikki tarvittava ja vain päällinen piti tilata. Päällistä ommellessa kävi selväksi, miksi kyseinen keinonahka oli niin edullinen ja edelleen mietin, miksi säästin väärässä paikassa? Noh, kyseinen keinonahka on laadultaan heikoin, mitä olen ikinä tähän mennessä työstänyt ja sain nyt hyvän kokemuksen tästäkin.

Kohta on juhannus, kiukkutuoli on valmis ja olen itse monta kokemusta rikkaampi nyt. Lopputulos ei ole ammattilaisen jälkeä, eikä sen pidäkään olla. Onhan kyseessä kuitenkin ihan uusi asia itselleni ja kädenjälki on sen mukaista, harjoittelua omatoimisesti.

Toki, olisin voinut edes googlettaa tiettyjä juttuja, vaan en kokenut tarpeelliseksi. Työ opetti tekijäänsä tällä kertaa ja olen kiitollinen, että ylipäänsä sain tuolin valmiiksi, juurikin juhannukseksi. Seuraavaksi jo tiedän, missä järjestyksessä on järkevintä mitäkin tehdä. Maalauksen jätin suosiolla viimeiseksi, vaikka sen homman olisi voinut hoitaa jo hyvissä ajoin vaikka talvella. Mietin kuitenkin pitkään väriä ja lopullinen päätös mustasta syntyi vasta ihan viime metreillä.

Tsemppiä arkeen

Ihan tähän alkuun tahdon kiittää suurella kiitoksella jokaista lukijaa, Kiitos!

Maailmalla myrskyää ja uutisotsikot herättävät miettimään kaikessa ristiriitaisuudessaan ja epäuskon hämmennyksessä aina vaan kysymyksen, onko maailmassa enää mitään hyvää ja aitoa jäljellä?

Ihan kuin koko maailman ihmiset olisivat seonneet? Vai onkohan edellinen vain minun kokemukseni? En osaa sanoa?

Ja jos maailmalla myrskyää, niin myrskyää ihan kirjaimellisesti myös täällä meillä päin. Tuuli on voimakas, kelistä saa haasteen ainakin tämän päivän ulkoiluun. Jäisen liukkaat, lumen kuorruttamat tienpinnat, tuulenpuuskat ja lumisade yhdessä kutsuvat seikkailuun koiran ulkoiluttamisen kera. Tänään kävellään hissuksiin, taiten ja varoen nauttien myrskystä.

Viimepäivinä olen hurahtanut netin saloihin ihan oikein tosissaan. Olisipa sama määrä tarinoita, kuvia ja juttuja ollut jo parikymmentä vuotta sitten selailtavissa kotona. Saattoi ollakin, vaan ei ollut aikaa, ei ehkä konettakaan kotona. Silloin nuorena en olisi myöskään osannut antaa ajatusten lentää samoin kuin nyt, muistelen olleeni melkoisen ehdoton monissa asioissa tai korkeintaankin joko/tai. Asiat joko olivat, tai eivät olleet.

Nykyisin mustavalkoiseen ajatteluuni on tullut eri sävyjä, eri kerroksia. Ehdottomuus on ehdottomasti poissa ja koen sen rikastuttavan elämää monin tavoin. On tässä vanhenemisessa niitä hyviäkin puolia, vaikka keho temppuilee minkä ehtii, aivojaan saa käyttää kaksinverroin enemmän.

Sinnittelen laskusuunnassa olevan mielialani kanssa, on monia itsestä riippumattomia asioita, joille en mahda mitään ja niiden hyväksyminen tekee väliin tiukkaa, vaikkei sinänsä mistään uusista asioista olekaan kyse. En esimerkiksi voi vaikuttaa terveydenhuollon hoitovirheisiin, joita kohdalleni on nyt sattunut tasaiseen tahtiin tiedonsiirron tökkiessä oikein urakalla ja oleelliset tiedot jäävät jonnekin, jonkun korvien väliin, eivätkä siirry sinne tietojärjestelmiin estäen siten oikea-aikaisen tutkimuksen oikeassa paikassa ja hoidon näin karkeasti sanoen. Nyt jälleen odottelen, milloin ja missä tieto kulkee ja sairauslomani senkuin pitkittyy odotellessa.

Meidän kodin tunnelma alkaa olla jo liian levollinen ja seesteinen, jopa niin, että täysin virkeä vieras meille tullessaan kokee suunnatonta tarvetta nukkumiseen ja nuokkuu sohvalla jo puolen tunnin vierailun jälkeen. Jotakin on siis tehtävä, kaamos alkaa olla takanapäin ja kevättä kohti kodissakin pitäisi saada aikaan pientä piristäytymistä. Olen jo useamman vuoden vähän niinkuin salaa haaveillut enemmän vihreää kotiin, olohuoneen puolelle ja kaveriksi hieman keltaisen sävyä. Vanha sisustus ja värit kummittelevat meillä edelleen, mustavalkoinen on jäänne aiemmasta kodista, vaan eipä sitä noin vain vaihdella huonekaluja , kuin verhoja konsanaan.

Punaisesta pääsin jo eroon kodissani, onneksi. Koen sisustamisen hieman työläänä tässä meillä, koska tosiaan oma petini sijaitsee myös ns. olohuoneessa ja se pitää huomioida osana kokonaisuutta. Olen toivonut joskus saavani jonkinlaisen tilanjakajan erottamaan nuo tilat toisistaan, vaan haaveeksi se on käytännössä jäänyt ja taitaa myös jatkossakin jäädä?

Jaahas, kello vierähti eteenpäin ja on aika valmistautua koiran kanssa myrskyävään ulkoilmaan. Aamulenkki, koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä vastaan tulee tai millaisia tunteita/ajatuksia herääkään kesken kävelyn? Tietoisesti yritän pitää mieleni korkealla, etsiä niitä hyviä asioita jokaiseen päivään, koska niitä on, runsaastikin.

Valokuvaaminen on ollut tauolla ihan siitä syystä, ettei ole sattunut olemaan fiilistä, eikä kyllä oikeanlaista valoakaan kuvaamiseen. Olen harjoitellut mm. korttien tekemistä sekä yrittänyt opetella valokuvien laittoa erilaisiin kollaaseihin.

Väriä ja yksityiskohtia kotona

Pidän paljon väreistä ja se näkyy myös vähän näissä blogini teksteissä silloin tällöin. Lapsena olin siinä luulossa, etten osannut piirtää, tai tehdä mitään muutakaan luovia juttuja käsilläni ja hitsi miten väärässä olinkaan. Pienellä ohjauksella olisin päässyt alkuun, vaan parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Mistä sitä tietää, vaikka olisin nuoruudessani valinnutkin jonkin enemmän luovan alan ammatikseni, jos en olisi ollut siinä luulossa, missä silloin olin?

Värisilmäni on hyvä, se on vuosien mittaan tullut selväksi, vaan sillä taidolla en hirmuisesti tee mitään, oikeastaan millään elämän osa-alueella. Taito, jota en pääse tai osaa hyödyntää kunnolla.

Värien lisäksi pidän hirmuisen paljon yksityiskohdista, ehkäpä myös kokonaisuuden kustannuksella? Kodissani on omaa silmää miellyttäviä pieniä yksityiskohtia ja niitä myös vaihtelen mielialan, kauden ja inspiraation mukaan.

Maalasin kukalle aluslautasen, jonka alkuperäinen väri soti omaan silmään jatkuvasti.

Luonnosta löytyy harvakseltaan jotakin, minkä tuon kotiin ilostuttamaan. Kävyt, erikoiset kivet ja joskus myös heinät pääsevät osaksi sisustusta. Kuvassa olevien käpyjen historia on vuosien mittainen. Joka syksy olen nuo laittanut esiin jotenkin johonkin.

Ihan itse tehty ylläoleva kuvakollaasi, lopputulos on mielestäni ok ensimmäiseksi kappaleeksi 🙂