Muistelen, taas kerran aikaa, jolloin meilläkin kaapit pursuivat kaikenlaista purkkia, purnukkaa ja härpäkettä.
Kaupasta tullessa kotiin oli kantautunut lisää, lisää ja lisää kaikenmaailman aineita, sen kummempia miettimättä. Olin ahkera tilailija ja silloisen postimyynnin kautta sain käyttööni kosmetiikkaa ja kotiin kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista.
Syömisistä ei huolta tarvinnut kantaa, ihan sama mitä suuhunsa laittoi, kunhan nälkä lähti. Vaatteet tuli pestyä jollakin pesuaineella, yleensä juuri sillä, mikä mainoksista jäi parhaiten mieleen. Siivous sujui melkolailla samoin, miettimättä mitä myrkkyjä käytti.
Tuohon aikaan vaatteillakaan ei ollut merkitystä, kunhan ne kestivät jonkin aikaa hyvinä, tarkoittaen nykymittapuulla ikuisuutta. Sen ajan keinokuitumateriaali ei käytössä paljoa kulunut. Materiaalit todella olivat kestäviä ja kyllästyminen oli ehkä ainoa syy luopua jostakin omalla kohdalla. Parhaiten kesti ehkäpä tuulipukuni, jonka päästin keräykseen yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen ihan silkkaa kyllästymistäni ja vedenpitävyyden häviämistä harmitellen.
Samoihin aikoihin aikoinaan ongelmat kehossa olivat mittavat. Ihottuma vaivasi häpeään ja epätoivoon asti. Mitkään lääkärin määrämät voiteet eivät tahtoneet tepsiä märkivään, kutisevaan ihoon, joka liimautui vähän väliä vaatteisiin kiinni ja vaatteita joutui vaihtamaan päivässä useaan kertaan. Migreeni vaivasi viikottain, ja keho oli kovilla kaikenkaikkiaan jatkuvasti.
Pahimmat myrkyt kehoon tuli juuri kosmetiikan kautta. Ei sitä nuorena jaksanut välittää, kunhan sai itsensä paklattua ja laitettua. Nykyisin ajattelen kauhulla, kuinka paljon hiuksiin tuli tungettua väriä. Vanhanajan kestosellaisia, jotka eivät lähteneet päästä kulumallakaan, ja juurikasvu oli kerran kuukaudessa pyyhittävä pois näkyvistä uudella värillä. Hajusteita oli kaikissa muodoissaan ja kaikissa tuotteissa ja jos ei ne itsessään riittäneet, huoneenraikastimella sai lisää kemikaalia ilmoille.
Oma terveys, se kun itse alkaa ottamaan vastuuta kehosta, saa automaattisesti miettimään ehkä ensimmäisenä ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä ja niiden vähentämistä. Niin kävi minullekin. Jatkuva lääkärissä ramppaaminen ilman toimivia hoitoja oli kova rasite niin kukkarolle, kuin mielellekin ja siitä oma kemikaalikuorman miettiminen oikeastaan alkoikin. Kun lääketiede ei pystynyt auttamaan, kun lääketiede ei kyennyt kertomaan syytä ongelmiin aloin itse miettiä, missä mahdollisesti oli syy kokemiini oireisiin.
Ihotautilääkäri tunnusti, ettei kyennyt auttamaan enempää, kuin määräämään kokeiluun aina vain uusia voiteita. Kutinaan ei auttanut edes voimakas antihistamiini ja elämä oli kaikenkaikkiaan hirveää senaikaisen ihon kanssa. Siinä tilanteessa on itse valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa, jotta olo helpottuisi edes vähän.
Jotenkin olen kasvanut siihen ajatukseen, että kaikella on syy ja niinpä en hyväksynyt lääkärin suhtautumista hänen ilmaistessaan, ettei edes hän tiedä, miksi ihottuma oli sellainen kuin oli. Perusallergiatestit näyttivät negatiivista ja nikkelin tiesin jo ihan lapsuudesta olevan yksi ärsytyksen tekijä.
Aloin omatoimisesti ja vähän niinkuin vahingossa karsia elämästä pois kemikaaleja, etsin tietoa ja perusteita, sekä kiinnitin huomiota syötyihin ensimmäistä kertaa eläessäni, sillä ajatuksella, että kaikeen on olemassa jokin syy. Jos on ongelma, se ei ratkea oireita hoitamalla, vaan jokin aiheuttaa sen oireen, johon elimistö reagoi. Jättämällä pois syyn, oirekin poistuu. Tuo oli lähtökohtana itselläni alkaessani etsiäni ihottumaani syytä. Ihottuman lisäksi hengitys alkoi olla vaivalloista ja mukaan astui myös astmapiiput, joista luovuinkin lähes samointein kemikaalien vähentyessä käytöstä.
Nyt olen saanut elää lähes oireettomasti ihoni kannalta jo parikymmentä vuotta. Mitä sitten tein oikein? Minimoin kemikaalien ja myrkkyjen päätymisen iholle ja hengitykseen asti. Sen jälkeen on löytynyt monia yksittäisiä tuotteita, joille reagoin samantien koskettaessani /haistaessani niitä.
Lähtiessäni vähentämään omaa ja sittemmin myös perheeni kemikaalikuormaa, en ajatellut voivani päästä kokonaan eroon kutinasta ja oireista ja vielä vähemmän ajattelin rahaa, muutoin kuin niiden lääkärikäyntien jälkeen, joista oli tullut iso rasite elämään.
Nyt voin jo todeta säästäneeni pitkän eurosen vähentämällä perheen kemikaalikuormaa.
- Hajuvesi ja muut kodin hajusteet
- Hiusvärit,-lakat ja hoitoaine
- Meikit, kynsilakat ja poistoaineet(säästö ihan huikea)
- Talkit, puuterit
- Rasvat&voiteet sekä turhat ”ihonpuhdistustuotteet”
- alumiinia sisältävät deodorantit yms.
- Keinokuituiset muovivaatteet
- Pyykinhuuhteluaine
- Lisä,-säilöntäaineet ja makeuttajat syötävissä/juotavissa
- Erilaiset ja useat pesuaineet kodin siivouksessa
- kodintekstiilit ja rättikauppavaatteet sekä huonekalut
Aikoinaan saatuani käyttööni astmapiiput, jouduin tekemään kodissa ”allergiasaneerauksen” niin tekstiileissä, pesuaineissa kuin ihan huonejärjestyksessäkin tähdäten mahdollisimman yksinkertaiseen ja helppoon kodin hoitoon vähentämällä mahdollisten ärsykkeiden minimointia kaikessa. Tekstiilien osalta pölyämättömät ja helposti puhdistettavat luonnonkuituiset (ei villaa) materiaalit, samoin vaatteissa ihokontaktissa olevat vain luonnonkuituja jne. Kemikaalit jäivät pois käytöstä samassa yhteydessä.
Vuosien jälkeen, ottamalla vastuun itse omasta hyvinvoinnista, voin todeta kaiken kannattaneen. Ainoa, mistä en aikanaan tiennyt ja mikä oli ja on edelleen harmina sillointällöin, on homeille altistuminen ja niille herkistyminen aiheuttaen voimakkaat oireet hyvin lyhyessä ajassa. Asuessa ensimmäistä omaa kotia, home oli todennäköinen ja yksi syy muiden joukossa kärsiessäni mahdottomasta oireiden määrästä.
Nykyisin olen jo uskaltautunut ainakin kokeilemaan uudelleen asioita ja tuotteita, joiden käytöstä luovuin. Villamatot ja koira itsessään ovat olleet positiivisia yllätyksiä. Samoin paljon olen tehnyt selvitystyötä löytääkseni meille oikeanlaiset kodinkoneet, kuten ”miljuunakertaisella” hepasuodattimella varustettu imurimme, taikka pesukone, joka ei jätä pesuainejäämiä tekstiileihin. Aikanaan meillä oli käytössä pyykinpesuun pesupähkinät, joista luovuin löytäessäni vuosien etsinnän jälkeen meille sopivan pesuaineen.
Kodin järjestys on mietittävä aina siivouksen kannalta mahdollisimman yksinkertaiseksi ja tekstiilien osalta ne pitää voida pestä korkeassa lämpötilassa tarvittaessa. Homeeseen reagoin edelleen nopeasti ja voimakkaasti ja viimeksi tästä taisin kärsiä kiukkutuoliprojektin edetessä ja tuodessani tuolin vanhoine päällysteineen sisälle, aikomuksena työstää sitä siinä paikallaan.
Meinasin vielä oikaista päällystämisen kanssa ja vain tehdä päällisen vanhan päälle. Vaan toisin kävi, ulkohommiksihan se meni kankaiden/pehmusteiden homeisuuden vuoksi. Mitään näkyvää vauriota ei siis ollut, eikä sen erikoisempaa hajuakaan istuinosasta lähtenyt, vaan tuolin kuivuessa kunnolla, aloin oirehtimaan ja meni hetki, ennenkuin edes ymmärsin syy-yhteyden oireiden ja tuolin sisääntulon kanssa. Purin tuolin sitten ihan kokonaan ulkona ja päällystäminen pehmusteineen kaikkineen on edessä, jahka puuosat ovat saaneet oman käsittelynsä.
Kemikaalikuormaa hengitysilmaan/kehoon tulee myös uusista erityisesti muovisista tahi suojatuista/pinnoitetuista kankaista,/tekstiileistä, kattiloista, huonekaluista, käsitellyistä kodin materiaaleista esimerkiksi liimojen, asennus,- suoja,-ja rakennusmateriaalien ja vaikkapa tiettyjen maalien kautta. Myrkkyjä tuntuu olevan ihan kaikkialla ja niiltä ei voi oikein välttyä mikäli elää kovin kulutuskeskeistä ja uudenkarheaa elämää. Homekin on myrkky, ja käytetyissä tuotteissa on aina myös riskinsä.
Silti on uskallettava elää, tehdä valintoja ja päätöksiä; usein punniten useasta pienestä pahasta, ehkäpä sen pienimmän pahimman vaihtoehdon mukaan.
Joskus päätökset ja vaikka hankinnat ovat myös ympäristön kannalta kestävämpiä, kuten oma päätökseni aikoinaan luopua pikkuhiljaa muovisista käyttöesineistä. Jäljellä ja käytössä meillä on enää oikeastaan pakastusrasiat ja mehupullot. Kipot ja kupit käytössä on korvautuneet lasisilla ja metallisilla ikuisuusesineillä tässä vuosien saatossa.
