Iloa huonekasveista

Nopeasti on syys alkanut ja lisääntyvän hämärän pilvisinä päivinä todella huomaa. Lokakuu on alkamaisillaan tarkoittaen sitä, että syyskauden puoliväliä elellään jokseenkin kesäisissä lämpötiloissa.

Ulkona vihmoo vettä, taivas on harmaana ja puut valmistautuvat muun luonnon tapaan talviunilleen. Tänä vuonna koivut ovat olleet ensimmäisinä pudottamassa lehtiään, jotka eivät ole kunnolla vaihtaneet edes väriään vielä. Muutamia vaahteroita olen nähnyt punertavina, mutta ilmeisen lämpimän sään vuoksi luonnon värileikki antaa vielä odottaa itseään. Sienet tuntuvat villiintyneen kasvuun ja niitä näkyy tienvarsillakin ihan kiitettävän kokoisina rykelminä, monina lajikkeina. Linnut ovat parvina lennelleet kohti eteläisempiä näkymiä kattomme yllä.

Olen laitellut kotiin uusia ja vanhoja huonekasveja, istuttanut ja juurruttanutkin mummon kanssa yhteistuumin molempiin koteihin näitä hyvän mielen tuojia. Onnistuu homma näin syksylläkin, näköjään.

Huonekasveja on nyt paljon enemmän, kuin aikoihin ja niille paikkojen löytäminen teettää taas hieman työtä. Peikonlehti suurimpana sai seinähyllyyn oman paikkansa, samoin toinen samanmoinen pääsi hämärään seinän ja hyllyn välitilaan.

Kultaköynnökselle tein ruukkuun ympyrän mallisen tuen, jota pitkin voi kasvaa, jos kasvaa. Vielä olisi muutama juurrutettu köynnöksen oksa odottamassa istuttamista, kunhan saisin aikaiseksi hankkia sopivan ruukun.

Ajattelin kokeilla amppeliin kultakäynnöstä, josko kasvaisi paremmin siinä? Kasvin sijoittelu ikkunan eteen luonnistuu amppelissa parhaiten. Kultaköynnös on valoa vaativa kasvi ja meillä menestyminen on tämän vuoksi heikkoa kodin yleisen pimeyden vuoksi. Vaikka ikkunoita on, valoa ei riitä tarpeeksi edes ihmisten tarpeiksi. Onneksi emme tästä kärsi kovinkaan paljoa, hämärän hyssy on arkea meillä, meille.

Aaloe on uusin tulokas, ja saa nyt nähdä, miten se meillä menestyy?

Kuvissa olevien muiden kasvien nimiä en tähän hätään valitettavasti saa mieleen. Kasvin nimen tietämisellä ei ole minulle väliä/merkitystä, ja en paina niitä mieleeni mitenkään erityisesti.

Nuorena hoidin huonekasvit varsin hyvällä menestyksellä. Nykyisin en voi sanoa samaa. Unohdan jutella kasveille, unohdan myös kastelun joskus pidemmäksikin aikaa. Lannoitus on hepreaa jne. Altakasteluruukut pelastavat jonkinverran, mutta osa lajikkeista ei tykkää kasvaa niissä. Saan pidettyä yleensä kasvit kitukasvuisina hengissä, toisin kuin mummo. Hänen hoidossaan kasvit kasvavat liiankin hyvin, liian suuriksi lyhyessä ajassa ja toisinaan saan häneltä hävitykseen päätyviä kasveja meille.

Kaikesta huolimatta pidän huonekasveista ja elämä ilman niitä olisi kovin väritöntä ja ja. Huonekasvit ovat ilo elämässä, vaikka sen pienen tahi isomman hetken, minkä ehtivät säilyä hengissä.

Syystuulia

Kesä päättyi näihin ukkosiin taannoin

Minulle tulikin hienoinen kiirus hankkia uutta päällepantavaa Uman kanssa ulkoiluun. Syksy ilmaantui yhdessä yössä ja olihan se kaivettava viime talven jäljiltä paksumpaa vaatetta ylle. Ei tuolla ulkona ole pakko palella ja kyllähän se niin on, että kelinmukainen vaatetus on kaiken ulkoilun perusta.

Tiedän omasta kokemuksesta, miten ulkoilu voi olla ikävää, hankalaa ja hyvin epämiellyttävää sateen ja tuulen vihmoessa niskasta sisään ja varpaiden ensin kastuessa ja sitten jäätyessä kalikoiksi. Villasukat, lapaset, kauluri ja oikeasti lämmin pipo ovat tulleet osaksi omaa pukeutumista vasta parin edellisen talven aikana. Tästäkin voin kiittää Umaa, jonka kanssa ulos mentävä säässä kuin säässä ja siitä ei pidä tehdä itselleen kidutusta ainakaan huonolla vaatetuksella.

Sain siis viime viikolla vihdoin ja viimein luopua yli 20-vuotiaasta ulkoilutakistani, jonka aikanaan hankin ensimmäisten lasten ollessa vaippa-ikäisiä ja ulkoilin säässä kuin säässä heidän kanssaan. Muutoin takki olisikin vielä mennyt, mutta vedenpitävyys oli enää muisto ja olihan se noin muutoinkin jo aikansa elänyt. Viimevuoden yritin sinnikkäästi käyttää marketin parin euron sadeviittaa takin päällä pahimmilla keleillä ja hieman hankalaahan se oli. Monesti kastuin siltikin, sade pääsi useimmiten yllättämään ja olisi pitänyt melkein mukana mokomaa kantaa ja puhelimessa on ihan riittämiin kantamusta taskussa.

Olen hieman yllättynyt löytäessäni heti etsimäni ulkoilutakin ja siihen sopivat housut. Molemmissa on hyvä vedenpitävyys, tuuli ei tunkeudu kankaasta ikävästi läpi ja materiaali mahdollistaa kerrospukeutumisen eli pärjään nyt koviin pakkasiin asti yhdellä ja samalla puvulla lisäten vain kerroksia takin ja housujen alle.

Mikä parasta löytämässäni ulkoilupuvussa sitten oli? Reilu alennusprosentti, -70%. Olin varautunut useamman tunnin etsintään ja pähkäilyyn sopivasta asusta sovituskopiss ja ihmetys oli suuri, kun kaupassa menikin vain puoli tuntia sovituksineen kaikkineen. Takin väri ei oikein ole oma, mutta nuukailuun tottuneena tiedän, että ihan kaikkia toiveita ei omallekaan kohdalle voi osua samassa paketissa. Hämmästyin myös erikseen ostettavien housujen hintaa laatuun nähden ja minua ei nyt haittaa edes housujen liiallinen pituus punteissa,sillä jos lähtisin etsimään sopivaa lahjetta, saisin todellakin etsiä itseni väsyksiin. Käytän housujen lyhennykseen omaa hyväksihavaittua kikkaa, eli pujotan kuminauhat lahkeisiin ja se siitä. Toki voisin ne ommellenkin lyhentää, vaan en jaksa nähdä sellaista vaivaa omien vaatteiden kohdalla. Yksi asia siis jälleen kunnossa. Mainittakoon tässä nyt vielä sellainen pieni asia, että inhoan ylikaiken vaatekaupoissa kiertelyä, vielä enemmän, mikäli itselleni pitää jotakin löytää. Se vielä menettelee, että kiertelen lasten kanssa heille etsien jotakin, ja toisinaan se on jopa hauskaa, kun ei itse tarvitse peilin edessä sovitella ja pähkäillä.

Sateisen päivän lenkille lähtöä 🙂 Ilme kertoo paljon

Uma pääsee seuraavalla viikolla pesulle ja karvaongelma meillä sisällä helpottaa jälleen pitkäksi aikaa. Viimeksi Uman käytyä pohjavillakarvapesussa, olemus keveni huomattavasti sekä meillä kotona villakoirat katosivat pitkäksi aikaa ja imurointivälit pidentyivät huomattavasti. Jos itsellä olisi taito kehrätä lankaa, Uman pohjavillasta saisi lämpimät neuleet aikaiseksi. Huskyn turkki on kuulemani mukaan samankaltaista, kuin lampaanvilla ja joskus jossakin olen nähnyt koirasta tehtyää lankaa. Umasta ainakin lähtisi todella paljon raaka-ainetta langan kehruuseen ja usein onkin kovin sääli heittää harjattu aines roskiin.

Syksyinen ilta, hetki ennen pimeää!

Eilen illalla jaksoin jo siivoilla hieman tämän kamalan flunssan jälkeen ja ensimmäinen kynttilä aseteltu paikoilleen tälle syksyä. On mukava istahtaa hetkeksi sohvan perälle ja kietoutua vilttiin hyisen ulkoilman jäädessä taka-alalle. Kohta alan kaivella kätköistäni talvella keskenjäänet villasukat, jahka tässä on tarpeeksi saatu tehtyä tärkeämpiä kotitöitä alta pois talvea vasten. Niin, ettei ole tavallaan mitään kesken ja saa vain vetäytyä kodin uumeniin odottelemaan talvea.

Tänä vuonna joudun miettimään sellaistakin asiaa, kuin lämpö ja ikkunat. Joko nuo karmit pitää tiivistää kunnolla, tai sitten hankkimaan paksuja talviverhoja vedon estämiseksi. Matot alkavatkin olla paksuja ja villaisia, samoin viltit ja peitteet on jo valmiina tulevaan kylmään kodissamme. Edellisinä talvina lapset ovat tarvinneet huoneisiinsa kaksi peittoa tarjetakseen yön yli ja ensi talvi ei näillä näkymin ole yhtään sen lämpöisempi. Olemme jo nyt palelleet sisällä parisen viikkoa lämmityksen puuttuessa ja saa nyt nähdä, kuinka ilman kaasua, vaihtoehtoisella lämmitystavalla kodit täällä lämpiävät? ja kylmää tulee olemaan, mikäli sähkökatkot toteutuvat talven kuluessa.