Minulle kävi niin, että kyllästyin omaan jatkuvaan ikävyyteeni, joka siis alkoi jo ennen kuin ehdin avata silmiäni ja samalla ärsyynnyin toisen ilosta herätä aina vaan uuteen päivään. En ymmärtänyt, en käsittänyt miten se oli edes mahdollista herätä levänneenä, iloisena vihellen, koko päivä mahdollisuuksia täynnä. Oma asenteeni oli lievästi sanottuna pyllystä ja tiedostin asian joka aamu, aina vaan selkeämmin ja siitä se ajatus sitten lähti.