Lokakuu on vähän semmoinen hidas ja yhä pimenevä kuukausi. Meillä on näinä viikkoina ollut tapana jo vuosikausia ikäänkuin vetäytyä kodin lämmön suojiin ja ihan vaan olla. Koko ajan lyhenevät illat ja pimenevät aamut vaativat itse kunkin rauhoittumaan mahdollisen pitkän ja hektisen päivän päättääksi. Mikään ei ole mukavampaa, kuin kodin hämäränhyssy, johon kietoutua kynttilöiden ja pikkuvalojen valaistessa tunnelmaa. Kotona ei tarvitse enää jaksaa, ei suorittaa.
Kouluissa ja työpaikoilla on kaiken ulkoisen harmauden vastakohtana ne kirkkaat loistevalot, jotka voivat ärsyttää herkimpien sietokyvyn lähes äärirajoille. Lokakuussa riittää, kunhan tekee ne pakolliset velvollisuudet kodin ulkopuolella ja kaikki muu ylimääräinen suorittaminen saa jäädä taka-alalle. Lepo auttaa jaksamaan paremmin pitkän ja pimeän vuodenajan.
Olen jo vuosia ikäänkuin antanut luvan syksyiselle väsymiselle, taistelu pimeyttä vastaan on hävitty joka tapauksessa. Talvilepoon laskeutuminen on luonnollista. Joten, onko pakko taistella luontoa vastaan? Ihminen ei kovin paljoa eroa luonnon eläimistä, jotka nekin valmistautuvat pitkään luonnon lepokauteen valoisan ajan käydessä vähiin ja talven koputellessa nurkan takana. Kesän jälkeen on ihan luonnollista olla hieman väsy ja nuutunut, onhan unet jääneet vähiin valoisan ajan mahdollistaessa kaikenlaiset tohinat.
Ikkunasta avautuva näkymä muuttui vehreästä viidakosta kohti keltaista ja pari ärhäkkää tuulenpuuskaa vielä ja maisema vaihtuu jälleen..Viimeisiä auringonsäteitä saa katsella hyvällä tuurilla jo ennen viittä iltapäivällä. Aurinko laskee edessä olevan vuoren taa, seuraavan kerran aurinko näkyy meille sisälle sitten keväällä, maalishuhtikuun tienoilla.
Monen monta vuotta kutimet ja langat on pyörineet milloin missäkin ilman omaa paikkaansa. Nyt tällekin harrastukselle löytyi se oma työpiste, vihdoin. Sain kaivettua komerosta keväällä keskenjääneet sukat ja tuleva käyttäjäkin niille jo löytyi.
Vasenkätisenä neulomisen opettelu on ollut hankalaa, Sukkia harjoittelen edelleen muutaman parin vuosivauhdilla. Kouluaikana opettaja tuumasi, ettei hän osaa opettaa vasenkätistä neulomista ja totesi, että jos haluan oppia neulomaan minun pitää löytää joku vasenkätinen opettamaan.
Tikkujen paksuuskin kasvaa vuosi vuodelta. Käsityöohjeiden lukeminen tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ja olenkin opetellut tekemään omasta päästäni kokeillen kirjoneuletekeleitä sukanvarsiin. Olen hurahtanut pitkiin varsiin ja käyttänyt pelkästään jämälankoja tekemiini sukkiin. Kaikki tekeleeni tähän asti on olleet uniikkeja, koska jämälangat ja kuosi on yleensä kaikenlaisia kokeiluja värin ja kuvion kesken.
Juhlimme nuoren synttäreitä pienesti ja kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni sulatetun suklaan käyttöä kakun koristelussa. Kakun sain tehdä hieman enemmän jo aikuiseen makuun, vaihtelua hieman meidän perheen perinteiseeen kermakakkuun.
Tälle syksylle on vielä tiedossa yhdet isommat juhlat erään lapseni valmistuessa ammattiinsa! Onnea!
Syksyiset värit lokakuuhun ja muistakaahan, että onni on hetkessä!