Edelleen sinnikästä harjoittelua

Otin eilen valokuvan ajatellen tätä blogia, saman auringon alla. Sain aseteltua kuvan oikeaan paikkaan ja sekä lisättyä tähän kirjoitukseni, kuvan viereen. Näköjään en osaa tyytyä siihen perusmalliin oikein missään ja minulla on taipumus muokata kaikkea ympärilläni enemmän tai vähemmän. Niin on myös tämän sivuston kanssa ja se perinteinen malli ei nyt jostain syystä käy minulle.

Kotona

Kotona on hyvä olla, ehkä liiankin hyvä ja siihen olen pyrkinyt tietoisesti vuosien saatossa. Kotiin on suorastaan ihana tulla, avata ovi ja nuuhkaista eteisestä vastaantulevaa tuoksua, jota et sitten hetken päästä enää nenälläsi kykene aistimaan. Pyykkipäivinä alakerrasta leijailee vieno pesuaineen tuoksu, toisinaan joku on jo tehnyt ruokaa tai leiponut jotakin, joskus ilmanvaihto pelaa hyvin parvekkeen jäädessä lähtiessä auki ja raitis metsäinen tuoksu mahdollisine amppareineen yllättää ensimetreillä astellessa sisemmälle kotiin. Joskus jo pelkästä tuoksusta tulee kiitollinen olo, ennenkaikkea omasta rauhasta ja turvallisuuden tunteesta ja siitä tiedosta, ettei täällä näin neljän seinän sisällä ole mitään sellaista, joka aiheuttaisi minkäänlaista pelkoa.

Kodin siis pitää ehdottomasti olla se paikka, jossa jokainen perheenjäsen saa olla rauhassa, juuri niin omissa oloissaan kuin haluaa, tai sen verran esillä kuin haluaa liittyneenä seuraan. Omassa kodissaan ei tarvitse pelätä minkäänlaista kiusantekoa tai väkivaltaa ja meillä rauha sekä seesteisyys tuntuu ja näkyy jopa niin, että vävykokelaskin osaa ottaa kesken päivän pienet tirsat, jos siltä tuntuu. Useimmiten lapseni tuumaavat, että meillä on tunnelma aina kovin unettava, koska on niin rauhaisaa ja hiljaista. Tämä korostuu erityisesti syksyisin, iltojen hämärtyessä ja kynttilöiden lisääntyessä. Olen yrittänyt tehdä kodistani paikan, jossa jokaisella jäsenellä ainakin toivoni mukaan olisi hyvä ja turvallinen olo ja että kotiin olisi mukava tulla.

Koti on siis turvasatama, jossa saa hengähtää ulkomaailman kiireeltä ja julmuudelta, jolta ei edes lapset säästy tänä päivänä. Hektinen meno saa ihan varmasti aikuisen pään pyörälle, saatika sitten lasten vasta kehittyvän hermoston. Koti on paikka rauhoittumiseen ja rentoutumiseen, (pienen siivouksen jälkeen). Itse olen monella tasolla erityisenherkkä, (muoti-ilmiö nykyaikana muuten) ja tätä asiaa en ole itsestäni tiennyt. On sikäli harmillista, mikäli olisin tiennyt kyseisestä ilmiöstä, olisimme perheenä ja minä äitinä ja ihmisenä säästynyt paljolta ihmettelyltä. No, herkkyyteni on siis yksi syy seesteiseen tunnelmaan pyrkimisessä, kodin tunnelman rauhoittamisessa. Kodissani ei ole koskaan valmista, aina jonkin asian voi tehdä paremmin tai järjestää paremmin. Viimeisimmäksi olen keittiössä kokeillut tarvittaville välineille ja astioille uusia paikkoja ja löysinkin viimein sopivan järjestyksen muun perheen iloksi. Yleensä siinä kohden, kun on valmista, asiat jämähtävät uomiinsa ja elämä hidastuu muuttuen kovin tahmeaksi ja mielenkiinnottomaksi, joten on parempi kuitenkin pysyä vienossa liikkeessä ja olla ainakin tekevinään jotakin.

Koti on siis minulle hyvin tärkeä paikka, ja sen pitää olla sellainen, jossa ainakin itse viihdyn. Toisinaan tunnen, miten ahdistun jostakin epäkohdasta seinien sisällä ja yritän vaikkapa järjestystä ja siivousta tehostamalla saada oloni jälleen tasapainoon. Ihme kylläkin, se yleensä aina tepsii. Tällä hetkellä olen kolunnut kaappien kätköjä ja en saata ymmärtää miten sinne unohtunut ne ”hello-kitty”-lakanat, joista lapsi on jo kasvanut hyvän aikaa sitten ulos tai 140cm juhlamekko, joka ei ketään siellä kaapissa ilahduta.

Muutimme viimeksi 6-vuotta? sitten, joten onhan siitä todellisuudessa kulunut aikaa liiankin paljon edellisestä suursiivouksesta. Noin monen vuoden aikana isommat lapset ovat lentäneet pesästä ja koululaisistakin on kuoriutunut pesunkestäviä teini-ikäisiä, ja olenko itse pysynyt tahdissa mukana? En, mikäli on kaappeihin katsominen juurikin niiden turhien ja käyttämättömien tavaroiden muodossa. Olen säästänyt joitakin kirjoja, jos joku lapsista innostuisi lukemaan niitä, ja siellähän ne kirjat on vaatehuoneen hyllyllä pinkassa viihtyneet edellisestä muutosta asti. Samoin on monen muun jutun laita ja nyt olenkin näitä tavaroita siivonnut pois tilaa viemästä. Olo kevenee kummasti, kun päästää irti turhista asioista.