Omia ajatuksia

Kenen ajatuksia toistat mielessäsi? Ajattelun ajattelu on mielenkiintoista ja tätä harrastin tuossa jokunen vuosi sitten itsekin.

Onko ajatuksesi täysin omiasi? Voisin kysyä peräti, uskallatko ajatella itse, ihan omia ajatuksia?

Ajattelu on työlästä, ainakin jos alkaa selvimään mistä mikäkin ajatus on tullut. Onko se omaa tuotantoa, vai tosiaankin muualta vaivihkaa imetty ja sisäistetty ajatuskuvio?

Oletkohan koskaan ajatellut kyseenalaistaa omia mieleen tulevia ajatuksia? Miettinyt niiden todenperäisyyttä ja sitä, onko jokin omalta tuntuva ajatus sittenkään täysin oma?

Ympäristömme alkaa vaikuttamaan meihin jo ennen syntymäämme. Ensimmäiset kokemukset tästä maailmasta tulevat jo kohdun läpi aiheuttaen sikiölle tuntemuksia. Syntymän jälkeen ympäristön vaikutus kehittyvään pieneen korostuu, vaikkakin alkeellinen ajatus toimii tunteen ja symbolien tasolla. Kielenkehitys saa aikaan myös ajattelua ja ei ole todellakaan yhdentekevää, millaisessa ympäristössä lapsi kasvaa ja kehittyy. Alkuun hoitavan ihmisen ilmeet, eleet sekä äänen eri variaatiot luovat joko turvaa taikka kaaosta vauvan elämään. Vuorovaikutus kehittyy ja myöhemmin vauva ymmärtää olevansa erillinen olento häntä hoitavasta aikuisesta. Vauva alkaa ymmärtää voivansa vaikuttaa ympäristöön itse ja eri tavoilla hän oppii saavansa lähelleen ihmisen ja vielä eri tavoin vauva oppii nopeasti, että toinen ihminen reagoi vauvan eri tapoihin vuorovaikuttaa.

Monesti aikuisina unohdamme lasten tavan imeä itseensä kaiken, kuin pesusieneen veden. Lapset kuulevat, näkevät ja tuntevat, vaikka luulisimme päinvastaista. Pahinta lasten elämässä onkin se, kun he automaattisesti syyllistävät itsensä ja luulevat erityisesti ikävien asioiden olevan heidän syytään. Tässä vaiheessa lapsi on jo tietenkin oppinut häpeäntunteen ja aikuisillekin tunne on todella vaikea kohdattavaksi, niin miksei lapsellekin.

Häpeä, jota ei ole kohdattu tai sanoitettu lapsuudessa, jää asustelemaan mörön tavoin sisimpään aiheuttaen myöhemmin elämässä erilaisia ongelmia. Samalla tavoin rakkaus jää sisimpään, rohkaisten ja tuoden iloa ja varmuutta elämään.

Ihmisen ajattelua voi ohjailla erilaiset tunteet. Tunteet voivat saada aikaan myönteisiä tai negatiivisia mielikuvia. Neutraalit asiat harvemmin vaikuttavat ajatteluun ja tunteisiin. Ja asia, mikä saa ylipäänsä tunteita aikaan, aiheuttaa myös jonkinsortin ajatuksia. Ja tunteet, koettuina voimakkaina jäävät jollakin tavoin muistiin joko kehoon taikka mieleen.

Aikoinaan pohtiessani omien ajatuskulkujen erikoista kudelmaa, ymmärsin miten niin moni erityisesti negatiivinen ajatus oli tullut jostakin muualta, kuin itsestä. Mielen ollessa synkkä ja epätoivoinen, moitin ja lannistin omilla ajatuksilla itseäni vielä lisää. Elin sisäisessä negatiivisuuden kierteessä ja ikäänkuin hain jatkuvasti vahvistusta omille puutteilleni ja tunteilleni.

Ja kun hakemalla hakee, niin kyllähän löytää ja asiat vahvistuvat toiston myötä. Pätee niin positiiviseen, kuin negatiiviseenkin ajatukseen. Sitä sitten alkaa elämään kierteessä, joka on kuitenkin mahdollista katkaista. Kyseenalaistamalla vaikka ne omat ajatuskuviot, sekä antamalla tunteille niiden tarvitsema kohtaaminen ja hyväksyminen.

Ajattelu on muutakin, kuin olla jotakin mieltä jostakin. Ajattelun kautta voimme löytää monia erilaisia tunteita sisältämme ja toisinpäin eli tunteiden kautta voimme löytää ajattelun alkeita.

Miten on? Vastuu omista ajatuksista on jokaisella itsellään? Vaikuttaako ympäristö vaivihkaa ajatteluusi esimerkiksi television tai uutisoinnin muodossa? Millä tavoin sinun ajatteluun on vaikutettu esimerkiksi lapsuudessa, nuoruudessa? Voiko ihminen ajatella vapaasti, ilman ympäristön vaikutuksia? Tunnistatko ajatuksia, jotka eivät ole sinua, mutta niin pitää yleisen hyväksynnän vuoksi ajatella?


2 kommenttia

  1. Hienoa pohdintaa! 🙂

    Ajattelun ajattelu, eli filosofia, eli käsitteellisten päätelmien looginen erittely, eli viisauden rakastaminen, on itsellenikin tuttua jo viidentoista vuoden ajan. Hauska laji. Mukava lukea muitakin samankaltaisesta kiinnostuneita.

    Hyvien filosofisten tapojen hengessä tahdon syventyä ja ehkä haastaakkin muutamaa ajatustasi!

    Nähdäkseni ajattelu on pelkkää mielipidettä, koska totuuksille emme voi mitään. Miten voisimme? Totuus on totuus joka tapauksessa.

    Kysyit osuvasti, onko ajattelumme omaa vai jonkun muun, niin jos ajattelu on omaa, se todella on omaa mielipidettä; omaa totuuttamme.

    Totuus on aina sitä mitä se on, ajatus taas on muuttuvaista; silti totta. Toki voimme rakentaa kestäviä tieteellisiä ajatus-argumentteja, jotka toimivat esimerkiksi psykologiassa ja filosofiassa, mutta nekin toimivat vain siksi, että käsitys jostakin asiasta on yhteinen, eikä vain mielivaltaisesti määritelty.

    Päästäänkin vapaaseen tahtoon. Mistä tahtomme voisi olla vapaa? Siinäpä vasta kysymys. Täytyykin hieman eritellä juttuja: Ensinnäkin vapaa tahto ja vapauden kokemus ovat kaksi eri asiaa. Nykykäsityksen mukaan ihminen tekee päätöksen noin 200ms ennen kuin itse tajuaa sitä. Tämä on testattu EEC mittareilla. Ihmisen mieli on siis eräänlainen reaktiivinen koostumus tiedoista ja kokemuksista, silti kokemus omasta tahdostamme voi olla vapaa.

    Viisauteen puolestaan kuuluu ne teoriataustat, josta ajatuksemme lopulta kumpuavat; elämänkokemukset, äly, elämykset. Ei siis ole olemassa yksittäistä havaintoa, joka vain ponnahtaisi jostakin, vaan kaikki havainnot (ajatuksemme) pohjaavat jostakin teoriataustasta, jonka olemme joskus sisäistäneet. Teorioita voimme aina opetella uusia, ja siten parantaa havainnointikykyämme.

    Kirjoitin aiheesta ”miten tehdä havainto” blogiini Ajatusklubi. Siellä on muutakin samankaltaista. Käy kurkkaamassa jos koet mielenkiintoa, ja laita tilini seurantaan! Minä laitan sinut 🙂

    Ps. Sulla on mielestäni hyvää päättelyä! Jatka ihmeessä ajattelun ajattelua!

    1. Heippa ja kiitos mielenkiintoisesta kommentoinnistasi, joka varmasti saa aikaan liikettä ajatteluun.
      Kiinnitin erityistä huomiota vapaaseen tahtoon, ja ensiajatus oli, että vapaa tahto-käsitteenä olisi
      uskonnollista perua, ikäänkuin vastakohtana hallintaan ja valtaan. Näin ollen itsenäisesti ajatteleva yksilö
      kykenisi vastuulliseen vapaaseen tahtoon vs. kuvaannollinen lammaslauma/paimen- asetelma.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *