Joskus sattuu hyvä tuuri ja maisema voi näyttää pilvihattaroilta.
Joskus taas maisema on kuin suoraan kauhuelokuvasta. Samaisena aamuna oli epätavallisen hiljaista kaikkialla ja tunnelma oli erikoinen. HIljaisuuteen tulee kiinnitettyä enemmän huomiota, kuin ääniin ja taustahälyyn, jotka yleensä ovat läsnä 24h vuorokaudesta.
Kuluneet päivät on olleet jotenkin tekemisen täyteisiä ja koneelle en ole edes ajatellut ehtiväni. Välillä näinkin päin, yleensä tilanne on toisin.
Aiemmin kirjoittelinkin tunteesta, joka aavisteli hyvää tapahtuvaksi. Niin kävikin erään lapseni kohdalla ja asiat järjestyivät pikavauhtia uuteen kuosiinsa parhain päin. Olen edelleen hyvin hämmentynyt siitä, kuinka jouhevasti pikkuinen todellakin sai päiväkotipaikan sekä äitinsä pääsee aloittamaan työnsä nopealla aikataululla heidän perheen yllättäen muuttuneen tilanteen vauhdittamana. Oikein oiva esimerkki siitä, kuinka asioilla ON TAPANSA JÄRJESTYÄ! Ja vieläpä paremmin, kuin kukaan olisi voinut osata toivoa. Pitää vain uskaltaa uskaltaa luottaa juurikin tuohon, että asiat järjestyvät kyllä.
Itse sulattelen tällä hetkellä ajatuksia, kuuntelemani lyhyt äänikirja antoi aihetta eräänkin keskeneräisen asian käsittelyyn. On hyvä aina vaan uudelleen ymmärtää, etten todellakaan ole ainoa, joka on selviytynyt vaikeista asioista elämässään.
Jostain syystä olen kiinnittänyt huomiota sulkiin ja höyheniin viime aikoina ja niitä näkyy kaikkialla
