Artikkelikuvassa on tärkeä viesti ihan jokaiselle ja toivottavasti se laittaa miettimään itsekunkin merkitystä.
Muistan, miten alakoulussa omassa luokassa oli joka vuosi tyttöjen kesken kilpailu siitä, kuka sai eniten näitä kortteja, jotka oli jaettu ruokavälitunnin aikana pulpetteihin. Jännityksellä itsekin odotin kortteja ja useimpina vuosina koin suuren pettymyksen jäädessäni ilman kortteja. Jonain vuonna sain yhden, jonain toisena muutaman. En ollut tärkeä, en niin tärkeä kaveri kenellekään.
Olin lapsena melkoisen näkymätön jopa ikätovereilleni. Luokassa oli sietämätöntä jälleen, minulta kyseltiin montako korttia sain ja naurunremakka oli suuri, kun en pystynyt näyttämään yhtään korttia, myös ihmettely suureen ääneen muiden taholta oli todella kiusallista, olla nyt sillä tavoin huomionkohteena, kun yleensä sitä sai olla omineen. Tai no omineen, kyllähän luokkatoverit kovaan ihmettelivät monenmoisia asioita elämästäni; Minulla ei ollut luistimia, ei suksia, ei kunnollista pyörää, erikoiset vaatteet, hiukset sekaisin ja laittamatta jne. Ei sellaisia asioita itse ymmärtänyt, puutetta ja huono-osaisuutta kaikessa elämässä, mutta kyllä ikätoverit tekivät selväksi vuosien kuluessa sen kaiken ainaisella puuttumisella jokaiseen asiaan.
Joten, voin ihan rehellisesti sanoa inhoavani koko ystävänpäivän ajatustakin. Onko maailmassa ystävyyttä, jos on uskominen otsikoihin ja yleiseen maailmantilanteeseen? Onko ystävyyttä olemassa ihmisten voidessa pahoin ympäri maailmaa?
Mitä ystävyys on? Mitä se merkitsee kenellekin? Kuka taitaa rakkauden sitten, kun se vaaleanpunainen hörhelö on sulanut värittämästä näkökenttää?
Kenelle voit sanoa jokaikinen päivä ”Olet rakas ja tärkeä!” ?
Alkuperäinen ystävänpäivä on jollain lailla liittynyt ihmisen ja luonnon hedelmällisuuden varmistamiseen/ kunnioittamiseen ja kristinusko korvasi pakanalliset riitit tässäkin asiassa omalla merkityksellään, kertoo nopea selaus netin ihmeellisessä maailmassa. Nykyisellään ainakin suomessa tämä(kin) alkujaan pakanallinen riitti on väenväkisin tekemällä tehtyä kaupallista kulttuuria.