Tammikuussa olemme päässeet juhlimaan muutamia synttäreitä perhepiirissä ja Uma on myös syntynyt tammikuun puolivälin tienoilla. Maksalaatikkokakkua on tiedossa yllärinä…
Viime viikko sujahtikin nopeasti ollen pikkuisen miehenalun kanssa meillä, tyttären viettäessä viimeisiä lomapäiviään muuttopuuhissa. Kirjoituspuuhiin en ole ehtinyt perehtyä ollenkaan, sen verran on ollut kaikkea muuta tekemistä tässä kotosalla.
Tätä kirjoittaessa ulkona on reilusti plus-asteita ja vettä/räntää sataa vaakatasossa taivaalta. Ensimmäistä kertaa koen selkeää mukavuudenhalua ja en millään haluaisi lähteä tuonne kostean kylmään loskaan tarpomaan ,edes aamulenkille. On se kuitenkin ulostauduttava, vaihtoehtoa ei ole. Josko jo kävelytiet olisivat jäästä vapaat? Keksin keksimällä jotakin hyvää ja positiivista ajatellen ulkona vallitsevaa ilmaa ja sula kävelytie olisi nyt se positiivinen ja kantava ajatus.
Olihan se lenkki; koiruus pääsi rallittelemaan ylimääräisiä energioitaan koirapuistoon peruskävelyn päätteeksi. Itselläni oli sopiva vauhti päällä, jalat pysyivät kuivina ja sadekin taukosi hetkeksi. Kuuntelin äänikirjaa kävellessäni, omiin ajatuksiini uppoutuen, saaden ulkoilun tuntumaan ihan siedettävältä. Hyvä minä!
Tästä on mukava aloittaa uusi viikko ja samaa toivon myös sinulle, mukavaa itsesi näköistä viikkoa!