Edellisessä kirjoituksessani toin esiin yhden kuolleen ja kuopatun vuosien takaisen ”haaveeni” omavaraisemmasta elämästä. Näitä tämmöisiä unelmia olen joutunut yksi toisensa perään hautaamaan mahdottomaltakin tuntuneen elämän edessä ja varmaan viimeiset kymmenen vuotta olen elänyt ilman mitään unelmia.
Suurista raameista aina vaan kohti pienempiä ja pienempiä kehyksiä. Tällä hetkellä en kykene unelmoimaan oikeastaan mistään, jokin realistinen minä torppaa nekin pienet ajatuskuplat, jo ennenkuin ehdin kissaa sanoa.
Joskus aikoinaan, kymmeniä vuosia sitten oma elämäni ja sen kulku oli jotenkin itsestään selvää ja ennakoitavaakin. Tiesin melkoisen varmasti suuntaviivat elämässä eteenpäin ja sellainen loi tietynlaista turvallisuuden tunnetta kaikilla elämän osa-alueilla.
Eräänä päivänä sitten huomasin, ettei mikään, mihin olin sisimmässäni luottanut, ollutkaan niin, kuin olin halunnut uskoa. Olin elänyt kirjaimellisesti valheessa tietämättäni siitä, vaikka hyvin usein asiat huusivat minulle päin silmiä ja minä vain käänsin selkäni uskaltamatta katsoa totuutta silmiin. Sisimmässäni tiesin totuuden rikkovan kaiken siihenastisen ja niinhän siinä loppujen lopuksi niin kävikin. En päässyt enää karkuun, en voinut enää kääntää katsettani toisaalle ja minun oli nähtävä se likainen totuus kaiken kermavaahdon alla. Elämäni ja kaikki mihin olin uskonut, luottanut romuttui pala kerrallaan, vaikka yritin pitää kiinni rippeistä, mitä käteen jäi.
Aloin unelmoida vapaudesta, miettien samalla miltä tuntuisi elää ja hengittää elämää onnellisena. Rimpuilin irti, karistin näkymättömät kahleet ympäriltäni ja sain todeta olevani kovin onnekas elämästä itsessään.
Onni tulee eläen, ei sitä etsien. Elämällä elämää itseään on mahdollista kokea onni ja onnellisuutta. Mikäli kovasti onneaan etsii, se pakenee tieltä pois. Onni käsittää melkoisen laajalti asioita, ja saattaa tarkoittaa hieman eri asioita eri ihmisille. Onnellisuus on myös jokaisella omansa, henkilökohtainen ja minulle itselleni se näyttäytyy enemmän tunteena.
Tässä hetkessä olen löytänyt uudenlaisen tavan toteuttaa itseäni valokuvien ja erilaisten elementtien avulla. Nyt olen hyvin kiitollinen, uusi kone käsissäni mahdollistaa muutakin, kuin pelkkien kuvien jakamisen ja vain oma mielikuvitus on rajana tekemisessä. Nyt pystyn yhdistämään kaksi itselleni mieluista tekemistä, valokuvaamisen ja kuvien hyödyntämisen osaksi jotain muuta, kuten ylläoleva kollaasi.