Joskus aikoinaan aloin haaveilla omavaraisesta elämäntyylistä oikeastaan kaikessa. Tuolloin aloinkin tekemään paljon muutoksia moniin omiin pinttyneisiin tapoihin, motiivin ollessa yksinkertaisesti raha ja sen säästäminen arjessa.
Ajatuksissani pääsin jo niinkin pitkälle, kuin omavarainen sähköntuotto omiin tarpeisiin. Mielessäni kehittelin myös kasvihuonetta,-maata, sekä pientä tilaa, jossa olisi erilaisia hyötyeläimiä ja hieman maata eläinten ruuan viljelyyn sekä omiin tarpeisiin. Mietiskelin, miten elämän saisi pyörimään täysin omillaan, ilman muun yhteiskunnan suurta tarvetta. Elettiin ehkä vuotta 2004, en nyt ihan niin tarkkaan muista aikaa. Samoihin aikoihin taisi olla uutisointia sars-epidemiasta?
Vuosien kuluessa tuo omavaraisuushaaveeni on haalistunut, ihan käytännön realismin edessä. Olen lukenut juttuja ihmisistä, jotka ovat päässeet toteuttamaan omia vastaavia omavaraisia unelmiaan, onnellisena heidän puolestaan. Minusta ei ollut kuin miettimään, pohtimaan ja toteamaan tosiasiat ja unohtamaan koko asia. Jostain syystä muistin tuon tässä aamusella.
Omavaraisuuteen liittyi jo tuolloin mielestäni liikaa omavaraisuuden estäviä lakeja, säädöksiä, ohjeita ja sanktioita. Ikäänkuin omavaraisuus olisi tehty mahdottomaksi toteuttaa nykyihmisen elämässä. Kaikkeen mikä liittyi veteen, jätehuoltoon, sähköön, rakentamiseen ja tuotantoeläinten pitoon jne. oli ja on ilmeisesti edelleen hyvin tiukat säännöt ja rajoitukset sanktioiden uhalla ja mikäli luulen tuolloin ymmärtäneeni oikein, laki ei mahdollista tänäkään päivänä ihmisten omavaraisuutta elämässä. Ei ainakaan tavallisen työtä tekevän tallaajan.
Alistuin kuitenkin viimein ajatukseen olla ja elää ns. yhteiskunnan orjana, tehden oman osani koneiston rattaita pyörittäen, kuten olin ollutkin ja mihin minutkin oli koulittu. En päässyt irti ja vapaaksi oravanpyörästä. Oikeastaan unelmani oli siis tuo edellinen, päästä irti ja eroon oravanpyörästä, laillisesta orjuudesta, jos rumasti asia sanotaan. Ymmärsin myös, etten ikinä tulisi tienaamaan niin paljoa puhdasta rahaa, jotta voisin ostaa vapauteni ja omavaraisuuteni.
Vapaus ei ole vapautta todellisuudessa, vaan lakeihin ja sääntöihin verhottua takuuta yhteiskunnan pyörimiseen tasaisella tahdilla. Kaikki on verotettua, jopa pahemmin kuin aikoinaan historian kuningaskunnissa, joissa oli ahne riistohallitsija. Toki verotuksella kansalainen saa takaisinkin jotain, lakeihin pohjautuvat palvelut ja ilmaisen peruskoulutuksen, joka sekin tosin tähtää vain ihmisten kasvattamiseen yhteiskunnan oravanpyörään.
Tuolloin ymmärsin erilaisten aineiden riippuvuutta aiheuttavien tekijöiden summan. Alkoholia tarvitaan, tupakkaa tarvitaan, sokeria tarvitaan, kuten myös muita nimeltä mainitsemattomia laittomuuksia yhteiskunnan pyörittämiseen. Riippuvuuksien kautta valtio saa verotuloja eli kerää kansalta pois ylimääräiset varat takaisin ja raha kiertää tehokkaasti. Verotulojen vuoksi esimerkiksi tupakkaa, alkoholia ja muita riippuvuutta aiheuttavia aineita ei haluta täysin kieltää, koska ne ovat valtiolle niin hyvä tulonlähde. Sama juttu myös nykyihmisen perustarpeissa, sähkössä ja poltto-aineissakin esimerkiksi. Teknologia mahdollistaisi vaikkapa liikkumisen omavaraisesti, melkoisen puhtaalla mutta ilmaisella polttoaineella, vaan eihän sellainen kerrytä varoja ja sellainen olisi ihmiselle myös vapautta, omavaraisuutta parhaimmillaan. Tästä pääsenkin aasinsiltaa pitkin seuraavaan aiheeseen, eli
Ihmisten hallintaan, väkijoukkojen hallintaan ja edelleen ihmisen pitämiseen näkymättömässä lieassa orjana pyörittämässä yhteiskunnan oravanpyörää. Jottei kukaan tai mahdollisimman harva heräisi unestaan, pelko on hyvä keino pitää ihminen hallinnassaan. Pelkäävä ihminen tekee melkein mitä vain, jotta pelon kohde väistyisi tai ainakin uhka lievenisi. Ja jos ei pelko tehoa, tai halutaan korostaa vaikutetta, otetaan valheet, manipulointi käyttöön myös. Pelolla on ihmislaumoja hallittu ammoisista ajoista lähtien. Oman tai läheisten hengenpoismenolla uhkailu on kovin tehokas tapa toteuttaa vallanpitäjien tahtoa ja saada läpi monia sellaisiakin asioita, jotka entisestään kaventavat ihmisen oikeutta olla vapaa ja itsenäinen olento.
Olen lapsesta saakka kyseenalaistanut, vaatinut selitystä asioille kysyen miksi. Sama ominaisuus minussa johdatti oravanpyörän jäljille, todeten piilossa olevan orjuuden, joka on verhottu hyvin kaikenlaisiin lakeihin ja sääntöihin. On totta, että sääntöjä noudattamalla yhteiskunnassa pitäisi pysyä rauha ja näennäinen vapauskin on saavutettavissa, mutta vain, kun ja jos pysyt pyörittämässä yhtenä osana yhteiskunnan rattaita. Tämän kirjoittaminen on itsessään jo pelottavaa, koska sananvapautta on myös rajoitettu kovin ottein jo vuosien ajan.
Kuka voisi kuvitella, että rikollisuuskin on yksi valitettava osa yhteiskunnan pyörää, ilman rikollisuutta lainvartijat ja toteuttajat olisivat melkoisen tarpeettomia. Laiton kauppa mahdollistaa maailmalla sodat, mielivallan ja hyväntekeväisyys pyrkii näitä sitten paikkaamaan omalta osaltaan. Lääketeollisuus ja terveydenhuolto ovat myös suurensuuri bisnes ja olin jo aikoinaan huolissani siitä, kuinka juuri suomi kehtasi myydä oman osaamisensa pois ulkomaille, menettäen näin omavaraisuutensa lääkkeisiin. Terveydenhuolto on yksityistetty ulkomaisille sijoittajille ja mitä jää enää suomeen? Raha virtaa ulkomaille eikä enää edes veroina kotimaahan.
Aikoinaan huomasin kauhukseni suomen kehityksen suunnan, eli melkoisen suuresta omavaraisuudesta luovuttiin asia kerrallaan ja nykyisin onkin hurjaa huomata miten riippuvainen suomi on asiassa, kuin asiassa muiden maiden eri toimijoista ja ennenkaikkea osaamisesta. Omavaraisuus on myös vapautta.